Artikkelit

Professori Jorma Aho palveli kirkkoa hallinnollisissa luottamustehtävissä neljällä eri vuosikymmenellä.

Kirkon diakoniatyölle etsitään konkreettisempia suuntaviivoja.

Arkkimandriitta Kirillin mukaan Ukrainassa taistellaan neuvostomenneisyyden ja tulevaisuuden välillä.

Metropoliitta Geervaghese Mor Coorilos painottaa evankeliumin ja oikeudenmukaisuuden sanomaa kastittomille.

Ylidiakoni Mikael Kriisin muistelee viimeisessä haastattelussaan elämäntyötään Kirkossa, matkaansa Valamosta oopperaan ja Uspenskin katedraaliin.

Aleksandrian patriarkaatti on Konstantinopolin jälkeen vanhojen patriarkaattien arvojärjestyksessä toisena.

Filantropian globaalikasvatushankkeessa tehdyissä kouluvierailuissa on käytetty alkuvuonna ilmestynyttä Maailman kaverikirjaa. Hanke saa kiitosta opettajilta.

Lue isä Serafim Seppälän Ortodoksiviestin pääsiäisnumerossa julkaistu kolumni.

Kaarina Lyhykäinen teki pro gradu-tutkielman kristillisen symboliikan kulttuurisesta merkityksestä. Lue Lyhykäisen kirjoitus krusifikseista.

Ortodoksikarjalainen Johannes Huovinen sai tunnustuksen Karjalaliitolta elämäntyöstään ja hänestä tehtiin juuri ensi-iltansa saanut dokumenttielokuva "Laulu".

Romanialaisen Aleph-nuorisokuoron jäsenet kertovat kuoronsa taustasta ja vaikutelmiaan Suomesta.

Arkkipiispa Leo näkee yleisortodoksisen kirkolliskokouksen järjestämisen kahden vuoden kuluttua tärkeänä signaalina koko maailmalle.

Rovasti Hannu Loiman kuolemasta tulee kuluneeksi vuosi 16.2. Raimo Sissosen kirjoitus "pogostan papin" ja kirkon merkittävän vaikuttajan elämäntyöstä.

Kirkollishallituksen asiantuntijajäsen Tuovi Haikala haluaa olla osaltaan mukana rakentamassa entistä vahvempaa Kirkkoa.

Ortodoksisen seminaarin kanttorin sijaisena tammikuussa aloittaneen ja joulukuussa teologian tohtoriksi väitelleen Maria Takala-Roszczenkon haastattelu.

Lapin IV toimipiirin matkakanttorin toimenhoitaja, diakoni Erkki Lumisalmi on palvellut kirkkoa Ivalossa vuodesta 1983. 

Diakoniksi vastavihitty Heikki Korhonen on viestinnän moniosaaja, joka toimii myös kirkon viestinnän johtoryhmän asiantuntijajäsenenä. Minkälaisena hän näkee kirkon viestinnän?

Helsingin metropoliitta Ambrosiuksen ja talousvaliokunnan puheenjohtaja Markku Salmisen haastattelu.

Oulun hiippakunnan metropoliitan tehtäviä hoitava piispa Arseni vastasi muutamaan kysymykseen liittyen Oulun hiippakunnan tulevaisuuteen ja kirkolliskokoukseen.

"Piispuudessa hankalinta on se, että osaisi varjella sydäntään, eikä rupea hallinnoimaan hiippakuntaa tai kirkkoa". Lue Helsingin metropoliitta Ambrosiuksen haastattelu.

Arkkipiispa Leo muistuttaa, että piispan tehtävänä on huolehtia kirkon perinteen toteutumisesta seurakunnissa hyvässä järjestyksessä.

Piispa valitaan kirkolliskokouksessa salaisella vaalilla. Piispan vaalin vahvistaa piispainkokous.

Kirkkomme vanhin pappi eli rikkaan elämän ja oli mukana perustamassa monenlaista toimintaa. Hän teki työtään määrätietoisesti ja rakkaudella.

Maria Mountraki ja Jooa Sotejeff-Wilson mukana vapaaehtoistyöntekijöinä Kirkkojen Maailmanneuvoston yleiskokouksessa Etelä-Koreassa.

Konstantinopolin Ekumeenisen Patriarkka Bartolomeoksen kiitoskirje arkkipiispa Leolle ja Suomen ortodoksiselle kirkolle.

Vuodesta 1863 julkaistuja teoksia on lisäpainoksineen kertynyt lähes kolmesataa.

Keväällä Suomen suurimmassa ortodoksisessa seurakunnassa hyväksyttiin uusi johtosääntö. Nyt se otetaan käyttöön.

Isä Serafim kirjoittaa Ortodoksiviestissä (06/13) julkaistussa kolumnissaan, että virheensä tunnustaminen voi olla kokemuksena kuin vapautuminen vankilasta.

Kirkollishallituksen kollegion asiantuntijajäsen Ulla Kudjoi-Salminen pohtii kirkon tulevaisuutta ja 50-vuotista taivaltaan kirkon jäsenenä.

Ammattimuusikko Venäjän Karjalasta löysi paikkansa Lahden seurakunnassa toisena kanttorina. Soldatova myöntää olevansa perfektionisti, myös kotoutumisessa.

Jaana Pössi ja Niina Laine suorittavat sosionomian aikuisopintoihin liittyvän harjoittelun Filantropian Moldovan kohteessa.

Huolimatta siitä, että kirkon ikivanha perinne ei hyväksy viinin periaatteellista tuomitsemista, se ei suhtaudu torjuvasti vapaaehtoiseen kieltäytymiseen.

91-vuotias Maria von Behr vietti lapsuutensa ja nyt vanhuutensa 100-vuotta täyttävässä Helena-kodissa. Marian elämä heijastelee kirkon 90-vuotiasta autonomian ajan taivalta.

Tie karjalaisesta taiteilijasta Lahden seurakunnan venäjänkieliseksi papiksi.

Kanttorit Petri Nykänen ja Varvara Merras-Häyrynen kertovat, mikä sai heidät palaamaan koulunpenkille ja suorittamaan kuoronjohdon B-tutkinnon.

Ortodoksiviestin kesänumerossa Tuomo Salovuori kertoo Lohjan Vivamossa sijaitsevasta Pohjoismaiden ensimmäisestä Hiljaisuuden puutarhasta.

Maire Peltonen on nähnyt Suomen ortodoksisen kirkon koko autonomian ajan.

Helsingin hiippakunnan teologisen sihteerin mukaan kirkko tulee kohtaamaan aivan uudenlaisia haasteita.

Tasa-arvovaltuutettu, varatuomari Pirkko Mäkinen toimii Kirkon kansainvälinen diakonia ja lähetystyö Filantropia ry:n hallituksessa.

Pappismunkki Serafim kirjoittaa Ortodoksiviestin pääsiäisnumeron kolumnissaan ylösnousemuksen luonteesta.

Helsingin hiippakunnan uusi hallinnollinen sihteeri vaihtoi esiliinan viittaan.

Filantropian yhteistyökumppanin Gennet Mengistun sydämessä on naisten aseman ja tasa-arvon edistäminen.

 ”Onnellinen se, joka saa toteuttaa lahjaansa joka päivä.”

Patriarkka Bartolomeos kiittää arkkipiispa Leoa Ekumeenisen patriarkaatin edustajana toimimisesta Rooman piispainsynodissa.

Sanasto on tarkoitettu niin kirkon ja seurakuntien kuin kakkien ortodoksisuudesta kiinnostuneidenkin käyttöön.

Helsingin seurakunnan uusi diakoniatyöntekijä on löytänyt kirkosta hengellisen kodin.

Palvelukeskuksen johtaja Sirpa Koriala toivoo kirkon hallinnolle liturgian harmoniaa ja nöyryyttä

Arkkipiispa Leo hyväksyy apulaisoikeuskanslerilta saamansa huomautuksen Valamon luostarin johtajan tehtävästä vapauttamisessa.

Hannele Järvinen kertoo kuulumisistaan Moldovassa Ylen Radio Keski-Suomen haastattelussa.

Belgian ortodoksisen kirkon tuottama englanninkielinen haastattelu patriarkka Bartolomeoksesta.

Arkkipiispa Leo toivoo moraalikeskusteluun laajempaa näkyä. Yhteiskunta- ja yksilömoraali ovat yksi ja sama asia.

Rovasti Rauno Pietarinen palasi ortodoksisen seminaarin papiksi vuoden toimivapaalta.

Humanistisen ihmiskuvan riittämättömyyden kokemus kuljetti taiteilijan kirkon syliin.

Arkkipiispa Leon mielestä Pussy Riot –performanssista Moskovassa langetetut tuomiot ovat suhteettoman kovia.

Arkkipiispa Leon mielestä kulttuurin ja uskontojen tuntemusta tarvitaan tulevaisuudessa myös kaupankäynnissä ja politiikassa.

Pastori Mikael Sundkvistin raportti, jossa hahmotellaan työn hyvää organisointia ortodoksisessa seurakunnassa.

Millaista on toimia opettajana pappisseminaarissa Tansaniassa? Johan Slätisin haastattelu.

Pappeus ei ole subjektiivinen oikeus vaan kirkon kutsu yhteisön palvelijaksi, sanoo rovasti Rauno Pietarinen.

Suomen ortodoksisen kirkollishallituksen kirkkoneuvos varatuomari Risto Ikäheimo siirtyy eläkkeelle. Työt kirkollishallituksen kansliassa Kuopiossa Risto päätti 28.3.

О Кресте говорится во всех песнопениях этого воскресенья, но говорится не о страданиях на Кресте, а о победе и радости.

Suomen Ekumeenisen Neuvoston pääsihteeri Heikki Huttunen arvioi Syyrian tilannetta ortodoksien ja muiden kristittyjen kannalta.

10 minuutin esittelyvideo vuonna 1938 perustetusta Pyhän Vladimirin teologisesta seminaarista New Yorkissa.

Helsingin hiippakunnassa papiksi ja diakoniksi vihittyjen puheita vuodelta 2011.

Kuvakatsaus jumalanpalveluksista ja tapahtumista Suomen ortodoksisessa kirkossa vuonna 2011.

Hengellisen akatemian opiskelijoiden tekemä 8 minuutin esittelyvideo vuonna 1687 perustetun koulun arjesta.  

Suomen ortodoksisten seurakuntien valtuuston jäsenet vuosina 2012–2015.

Arkkipiispa Leon puheenvuoro Karjalan hiippakunnan hiippakuntapäivillä Joensuussa 28.11.2011

Hallinnon uudistamisen jatkotyöryhmän jäsenen professori Jorma Ahon puheenvuoro hiippakuntapäivillä Joensuussa 28.10.2011.

Video liturgiasta Pyhän Panteleimonin katedraalissa Abhasian pääkaupungissa Suhumissa kertoo ortodoksisen perinteen voimasta Kaukasuksen alueella.

Архиепископ  Лев. ”Бог не ждет, пока поступивший несправедливо сделает первый шаг, Он сам устремляется к согрешившему.  Об этом свидетельствует притча о блудном сыне”.

Ortodoksisen Lähetyksen missiotiimi vierailee Tansaniassa. Tiimiin osallistuu vuoden ajan Mwanzan hiippakunnassa pitkäaikaisena lähetystyöntekijänä toimiva James Hargrave.

Akatistos on rukoushymni Jumalalle, Jumalansynnyttäjälle, pyhälle ihmiselle tai tapahtumalle. Uusia akatistoksia syntyy koko ajan.

Ortodoksisten nuorten liiton omistama Puroniemen leirikeskus Rautalammilla on koonnut vuodesta 1958 yhteen tuhansia ortodoksinuoria ympäri Suomen.

”Если уменьшается присвоение, возрастает распределение. К счастью ведет не широкая дорога потребления, а узкая тропа отказа от него”.

Suomen ortodoksisen arkkipiispakunnan 87 toimintavuosi autonomisena kirkkona oli ensimmäinen vuosiksi 2010–2015 hyväksytyn toimintasuunnitelman eli kokonaiskirkollisen strategian vuosista.

Piispa Arsenin kirjasta koottu keskeinen kirkollinen sanasto.

Ortodoksisen kirkon vahva identiteetti nojautuu apostolisen kirkon lujaan perustaan ja jatkuvaan yhteisölliseen traditioon. Kirkko on totuuden pylväs.

Jumalan mysteerin ja läsnäolon täyteyttä ei täysin voida kuvata millään inhimillisellä kielellä. Eri uskonnoilla on käytössään erilaisia kokemuksia ja symbolijärjestelmiä.

Ortodokseina emme niinkään kysele ”oletko uskossa” kuin ”oletko jumalanpalvelusyhteisön jäsen” eli kirkon jäsen.

Harjoittamalla eri tavoin toisen huomioon ottamista ja lähimmäisen auttamista testaamme myös omantuntomme elävyyttä ja herkkyyttä.

Kanonit ovat arvokas ja oleellinen osa kirkon hengellistä perintöä. Niitä on tämän ajan olosuhteissa tarpeen uudistaa kirkon tradition ytimestä tinkimättä.

Athos-vuoren isä Vasileos sanoo, että uhraaminen on kasvamista, itsensä tyhjentäminen on täyteyttä ja nöyryys suurta kirkkautta.

Kristillisen ekologian lähtökohtana on usko ihmisen kykyyn kasvaa vastuulliseen käytökseen. Kristillisen ekologian ohjeet tulevat kolmesta eri lähteestä: Raamatusta, kirkon opetuksesta ja pyhien ihmisten esimerkistä.

Jumalihmisen kasvot muodostuvat maailmassa kaikkien ihmisten piirteistä. Kristillisessä perinteessä jokaisen ihmisen rinnalla jokainen kieli ja kulttuuri ovat yhtä arvokkaita.

Käsitystä ruumiistamme hallitsee usko nuoruuteen, kauneuteen, kuluttamiseen ja tehokkuuteen. 

Vaikka Venäjän kirkon toimissa on paljon kriittistä arvioitavaa, leimaa suomalaista Venäjä-keskustelua edelleen toiseuden tuottamisen tarve.

Ulkosuhteiden kehitys on suorassa suhteessa Suomen kansainvälisen aseman muutoksiin. Sodan jälkeen liikkumatila oli rajallinen, 1960-luvuilla alkoi itsenäisemmän politiikan aika ja 1990-luvulla kirkko on ollut ulkosuhteissaan vapaa toimija.

Karjalaisten panos Suomen kylien ja kaupunkien kulttuuri- ja elinkeinoelämän kehityksessä on ollut merkittävämpi kuin tänään vielä tiedostetaan.

Kielivähemmistöjemme syntymiseen liittyy sekä tuhansien vuosien pituisia historiallisia sidoksia että valtion rajojen vetämisen seurauksena syntyneitä kulttuurilinjoja.

Ortodoksiset vähemmistökirkot lännessä voivat toimia paitsi sillanrakentajina myös Itä-Rooman jakamattoman kirkon perinteen promoottoreina lännessä.

Luostarit ovat olleet hengellisyyden ohella myös kulttuurin kohtauspaikkoja.

Liturgisen elämän syvyyden ja ymmärrettävyyden vahvistaminen on arkkipiispa Paavalin perintöä, jonka vaalimista pidän kirkkomme keskeisenä missiona.

Ihmiset kokoava jumalanpalvelus on kirkkomme kallein talentti, jonne kutsumme juhlavieraiden ohella myös ne, joiden elämä on ehkä itkua ja hammastenkiristystä.

Ortodoksisessa perinteessä korostetaan kirkkoa kristittyjen kotina. Eri kansat ja kulttuurit sisäänsä kätkevä monikulttuurinen kirkko voi olla myös kodin esikuva.

Ortodoksinen kirkko voi tarjota kodin myös niille suomalaisille, jotka kaipaavat uskonnolliseen elämäänsä monimuotoisuutta ja kulttuurien kohtaamista.

Miksi ihmisestä – Jumalan luomakunnan puutarhurista – on tullut sen pahin vihollinen?

Lahjoitusten turvin Valamon luostarista tuli hengellisyyden ohella tärkeä taiteen keskus. Taide-aarteet ovat tuoneet luostarille taloudellista vakautta.

Museoiden perimmäinen voima on esineissä ja ihmisessä. Näyttelyesineet ovat mykkiä ja vaativat puhuakseen katsojan ja kokijan.

Arkkitehtuuri, maalaustaide, grafiikka, kuvanveisto, muotoilu tai kirjallisuuden eri lajit eivät perustu aikaan sidottuihin esityksiin, vaan katsoja tai lukija valitsee ja päättää itse katselutilanteen pituuden tai lukemisajankohdan.

Huolimatta siitä, että kirkon ikivanha perinne ei hyväksy viinin periaatteellista tuomitsemista, se ei suhtaudu torjuvasti vapaaehtoiseen kieltäytymiseen.

Jokaiselle on yksilöllisen kasvun ja kehityksen kautta muotoutunut oma tapansa ja kykynsä nähdä, kuulla, tuntea. Jokaisella meistä on siksi vahvoja mielipiteitä niiden suhteen.

Kirkkomme hallinnollisessa järjestelmässä yhdistyvät rakentavalla tavalla suomalainen demokraattinen yhteiskuntajärjestys ja ortodoksisen kirkon ikivanha kanoninen eli kirkko-oikeudellinen traditio.

Eri uskonnot perustelevat perusarvojaan ja eettisiä ihanteitaan toisinaan erilaisilla, jopa vastakkaisilla, opillisilla ja metafyysisillä näkemyksillä. Niillä on kuitenkin varsin vahva yhteinen eettinen nimittäjä.

Ristiretket, pakkokäännytys, suostuminen valtapolitiikan välikappaleiksi historian eri vaiheissa ovat olleet virheitä, joista on maksettu kova hinta.

Sakramentaalinen näkemys maailmasta tarjoaa lähtökohdan kristillisen uskon soveltamiseen tämän ajan postmodernissa maailmassa.

Mitä olisimme ilman Jumalansynnyttäjää, Neitsyt Mariaa? Olisiko kirkkomme ilman mirhantuojanaisten todistusta sellainen kuin se on tänä päivänä?

Ortodoksinen kirkkomuseo on ympäristö, joka tarjoaa aineksia oman identiteetin ja ympäröivän maailman pohdintaan. Identiteetti vahvistuu samaistumisesta.

Tampereella asui sata vuotta sitten vain kourallinen ortodokseja, ja kirkonmenoja toimitettiin tilapäisjärjestelyiden varassa.

Igumenia Marinan artikkeli Lintulan luostarin juurtumisesta suomalaiseen yhteiskuntaan.

Kaikki monoteistiset uskonnot perustuvat pyhän kirjan ja dogmin ohella siihen, että kirjoitettua totuutta ilmennetään visuaalisesti ja materian välityksellä.

Läntisissä demokratioissa eläneet ortodoksit oppivat viime vuosisadalla myös näkemään vapauden, demokratian, suvaitsevaisuuden ja ihmisoikeudet syvästi kristillisinä arvoina.

Ortodoksinen siirtoväki on tavallisesti vaiennut heihin kohdistetusta assimiloimisesta. Nyt virallista historiakuvaa haastavista kysymyksistä on kuitenkin syytä keskustella.

Toisin kuin luterilaisessa Suomessa yleisesti luullaan, ortodoksinen pappeuskäsitys ei ole vain jäänne patriarkaalisesta epätasa-arvon maailmasta.

Moskeija ei tarvitse välttämättä minareettia, mutta onko oikein, että enemmistö päättää, mitkä elementit vähemmistön identiteetistä saavat näkyä ja mitkä eivät?

Huolellinen ja harras jumalanpalvelus on uskontunnustus. Kaiken taustalla on ymmärrys siitä, että jumalanpalvelusta toimitetaan kirkossa, jonka alttari kohoaa kohti itää ja Jumalan valtaistuinta.

Monikulttuurisuus on parhaimmillaan silloin, kun enemmistö- ja vähemmistöryhmät hyväksyvät toisensa ja kulttuuriensa erilaisuuden.

Ilman Raamatusta perittyä narratiivista kertomistapaa olisimme ilman monia muitakin suuria tarinoita. Kalevalakin on syntynyt osana tätä pitkää perinnettä.

"Yhteiskunnallinen ja poliittinen vallankäyttö on kristilliseltä kannalta legitiimiä, mutta siihen ei liity mitään sen syvällisempää. Kristillisyyttä toteutetaan aina yksilötasolla."

"Существенно важно, чтобы любое усиление влияния церкви в обществе сопутствовало утверждению культуры открытой дискуссии внутри церквей."

"We should not be trapped in the double heritage and sacrifice Orthodox spirituality to the altar of national identity."

“My response to the call to be bishop was rather like that of the Prophet Moses, who asked God at first not to send him to deliver the people of Israel."

"The greatest challenge in the Diocese of Oulu, as in Northern Finland as a whole, was stimulating people’s belief in the future".

"The population forecast for the Finnish Orthodox Church is good. The main potential sources of new members are immigrants and Finnish people joining the church."

"Esimerkkinä ortodoksien kanssa samanhenkisestä ryhmästä ovat ruotsinkielisellä Pohjanmaalla olevat vapaiden kristillisten suuntien yhteisöt. Niissä on paljon samaa valoisaa kritiikkiä enemmistökulttuuria kohtaan kuin meillä ortodokseilla. "

"New opportunities for relations between the Finnish and Russian Orthodox churches will open up with the accession of Patriarch Kirill".

"All the Orthodox churches in the world observe these canons, and for the Church of Finland they constitute a vital link with other Orthodox churches".

"Kirkko valvoo, että pappi toimii hänelle annetun kutsumuksen rajoissa. Papeiksi kutsutuilta kirkko edellyttää nuhteettomuutta ja kuuliaisuutta jakamattoman kirkon perinnettä kohtaan."

"Kirkkomme julistaa uskoa ja toivoa. Aineellinen niukkuus on meille vanhemmalle sukupolvelle tuttua jo nuoruuden ajoilta. Elintasoeroja ei saa kasvattaa".

"Arkkipiispa Paavalin rakkaus jumalanpalveluksiin on jäänyt minulle hyväksi perinnöksi", toteaa arkkipiispa Leo.

Церковь продолжает укреплять духовные связи со всем православным и общехристианским миром.

Homily by His All Holiness Ecumenical Patriarch Bartholomew at the Divine Liturgy in Joensuu, Finland, June 13, 2010

Keyonote address of His All Holiness Ecumenical Patriarch Bartholomew at the Symposium: “Church – The Hope of the World”, Joensuu, June 12, 2010

Ihmiselämä on Jumalan lahja riippumatta siitä, miten lääketieteellisiä, lakiin liittyviä, sosiaalisia ja taloudellisia tosiasioista arvioidaan.

Raamatun tapahtumat osoittavat, että luopumisessa vaikeinta on omasta tahdosta luopuminen. Mutta vain se voi olla myös ovi uuteen.

Ortodoksisen kirkon vuoden 2010 kirkolliskokouksen edustajat, aloitteet, asialista ja päätökset

Oletko koskaan tullut ajatelleeksi, mitä yhteistä on omalla kirkollamme juutalaisuuden ja islamin kanssa? Itse asiassa paljonkin.

Fanatismi nostaa päätään Lähi-idässä ja alueen alkuperäinen kristillinen väestö saa kuulla olevansa vieras ”islamin maalla”, vaikka elää todellisuudessa omalla maallaan.

Marraskuun vaaleissa valitaan jäsenet vuosiksi 2012–2015 seurakuntien korkeimpaan päättävään elimeen seurakunnanvaltuustoon.

Ekumeenisen patriarkaatin nykyinen vaikea asema osoittaa, miten tärkeitä usko kirkkauteen ja ylösnousemukseen ovat.

”Suurimpana haasteena Oulun hiippakunnassa oli koko Pohjois-Suomen tapaan tulevaisuususkon vahvistaminen” toteaa arkkipiispa Leo Oulun hiippakunnan Paimensanomat –lehden haastattelussa marraskuussa 2008.