Seminaarin kautta uuteen ammattiin


Henri Suojanen ortodoksisen seminaarin kirkossa.

Ortodoksisen teologian opinnot voivat tulla elämässä vastaan hyvin monessa kohtaa. Osa opintojaan aloittavista astelee Itä-Suomen yliopiston Joensuun kampukselle käytännössä suoraan lukiosta. Toiset ovat opiskelleet ensin jotain muuta, jotkut ovat jo valmistuneet toiseen ammattiin. Joillakin on takanaan jo muutamia työvuosiakin.

Yllättävän monet ovat ehtineet vielä enemmän. Yliopistoihin ja muihin oppilaitoksiin hakeudutaan nykyisin yhä useammin myös perinteisen työuran puolivälissä – noin 40-50 vuoden iässä. Heitä kutsutaan toisen karriäärin opiskelijoiksi. Monet heistä suorittavat uuden tutkinnon verrattain nopeasti ja myös työllistyvät uudelle alalle ongelmitta.

Alanvaihdosten syyt voivat olla joko rakenteellisia tai yksilöllisiä. Ensimmäinen ammatti saattaa olla katoamassa tai alan työtilanne on epävarma. Oma työmotivaatio saattaa olla syystä tai toisesta kadoksissa, ala ei kenties tunnu enää omalta. Joitakin ajavat eteenpäin nuoruuden unelmat, jotka on aiemmin sysätty syrjään ”järkevämpien” vaihtoehtojen tieltä.

Opiskelemaan voi lähteä myös ilman selvää ammatinvaihtosuunnitelmaa. Näin teki Turun kaupunginorkesterin 45-vuotias harpisti Mikko Leistola keväällä 2006.

- Olin päätynyt työelämään kesken korkeakouluopintojen. Opintosuoritukset olin ripotellut niin nerokkaasti eri oppiaineisiin, että niistä ei saanut kokoon edes kandidaatin tutkintoa. Ajatus opiskelemaan palaamisesta oli siksi ollut mielessä pitkään. 1990-luvun alussa yritinkin jatkaa kirjallisuustieteen opintoja, mutta ei siitäkään valmista tullut. 2000-luvun alussa liityin ortodoksiseen kirkkoon pitkän prosessin päätteeksi. Pian huomasin miettiväni, että onko teologia jotain, mitä voisi opiskella akateemisesti.

Ensimmäiset opintopisteet Leistola suoritti avoimen yliopiston kautta.

- Aika pian se homma lähti sitten kuitenkin lapasesta. Laukaisevana tekijänä oli osallistuminen ikäisilleni orkesterimuusikoille suunnattuun kuntoutukseen, jossa pyrittiin tarttumaan ennalta erilaisiin työkykyä alentaviin ongelmiin. Siellä sain voimia ajatella, että voisin vielä tehdä jotain uutta. Lisäksi neljä vuotta vanhempi sisareni oli juuri tehnyt uuden tutkinnon ja työllistynytkin sen myötä. Päätin hakeutua tutkinto-opiskelijaksi ja suorittaa teologian maisterin tutkinnon ennen kuin täyttäisin 50 vuotta.

Viime syksynä teologian opinnot aloittanut Henri Suojanen katsoo puolestaan päätyneensä uudelleen opiskelemaan jonkinlaisen intuition johdattamana.

- Näin potilaitteni joukossa jatkuvasti yli 70-vuotiaita ihmisiä, joiden elämä oli hyvin vireää ja aktiivista. Koin jonkinlaisen käänteisen ikäkriisin ja oivalsin, että 42-vuotiaana elämäni ei ole vielä kovin pitkällä vaan pikemminkin vasta alussa. Olin ehtinyt porata jo kymmenen vuotta – yhtäkkiä ymmärsin, että elämässä ehtisi vielä tehdä vaikka mitä. Ja toisaalta: jos minulle ei suodakaan pitkää ikää ja terveyttä, niin sitä suuremmalla syyllä jokainen päivä on syytä käyttää viisaasti. Lopulta en nähnyt enää yhtään syytä jäädä jumittamaan entiseen. Teologian opiskelu oli käynyt mielessä tämän tästä jo vuosien ajan, joten kun pään sisäiset jarrut oli selätetty, suunta oli heti selvillä.

Käytännön siirtymän työelämästä opiskelijaksi voi toteuttaa monella tavalla. Mikko Leistola suoritti suurimman osan tutkinnosta työn ohessa Turun ja Joensuun väliä matkustaen.

- Listasin opintokokonaisuudet ruutupaperille enkä antanut itselleni lupaa haihatteluun. Ensimmäisen syksyn opiskelin etänä, mutta seuraavat kolme ja puoli vuotta minulla oli ortodoksisella seminaarilla oma huone, jonne matkustin aina kun se oli työn puolesta mahdollista. Partituurivapaiden lisäksi pidin muutamia palkattomia vapaita. Opintovapaata käytin kahdesti: neljä kuukautta kreikan, kirkkoslaavin ja heprean kursseja varten ja muutaman viikon gradun viimeistelyä varten. Hain myös aikuisopintotukea. Koko tutkinnon suorittamiseen meni neljä vuotta ja niistä jokaisesta annan kiitoksen myös kärsivälliselle ja ymmärtäväiselle puolisolleni, jonka elämään tämä vaikutti tietysti yhtä paljon kuin omaani.

Henri Suojanen valitsi toisin ja siirsi koko elämänsä Tampereelta Joensuuhun.

- Kun pääsykoetulokset tulivat, ilmoitin työnantajalleni jääväni määrittämättömäksi ajaksi opintovapaalle. Koska minulla ei ole perhettä, näin parhaaksi laittaa asiat kerralla uuteen järjestykseen. Hankin vuokra-asunnon Joensuusta ja muutuin joensuulaiseksi sekä seurakunnan että verottajan näkökulmasta katsottuna. Taloudellisesti kuvion mahdollistaa viikonloppuihin ja loma-aikoihin sijoittuva hammaslääkäripäivystys Lappeenrannassa.

Tekipä niin tai näin, opiskelijaksi ryhtyminen tuo elämään paljon uutta. Arjen rytmin ja taloudellisen tilanteen lisäksi myös sosiaalinen ympäristö muuttuu. Erityisesti ortodoksista teologiaa opiskelevien elämään tulee yksi uusi elementti: ortodoksinen seminaari.

- Näin jälkikäteen ajatellen tuntuu siltä, että juuri seminaari antoi raamit opinnoille ja piti ne myös käynnissä. Minulla oli siellä kaikkea, mitä tarvitsin: pieni lukukammio, kirkko, Irma-emännän hyvät ateriat sekä ennen kaikkea yhteisö, jonka kanssa rukoilla, paastota ja juhlia. Ainakin minulle tämä tuki oli tarpeen, toteaa Leistola.

Seminaari on yksi opiskeluajan keskeisimmistä kiinnekohdista myös niille, jotka eivät asu seminaarilla. Kaikkien suuntautumisvaihtoehtojen opiskelijat suorittavat esimerkiksi liturgiset harjoituksensa seminaarin kirkossa.

- Käyn seminaarilla päivittäin. Mahdollisuus osallistua arkipäivän palveluksiin on mielestäni yksi opintojen parhaista puolista. Olen saanut toimia palveluksissa lukijana ja ponomarina ja saanut näihin tehtäviin hyvää ohjausta ja vertaistukea. Lisäksi olen osallistunut seminaarin omiin opintoihin. Seminaarin pappi, isä Mikko Sidoroff on opettanut kirkon jumalanpalvelusjärjestystä ja seminaarin toisen opettajan sijaisena toimiva Markus Hänninen pitää meille aloitteleville teologeille kirkkolaulukurssia. Se on tullutkin tarpeeseen, kun en ole laulanut mitään varmaan 30 vuoteen, naurahtaa Suojanen.

Uuden omaksumisen lisäksi opiskelemaan lähtö merkitsee jollain tasolla myös hyvästejä. Esimerkiksi entisestä ammatti-identiteetistä voi olla raskasta päästää irti. Pastori Mikko Leistola tunnustaa, että irtautuminen orkesterimuusikon elämästä oli pitkä ja mutkikas prosessi:

- Eräs muusikko neuvoi jossain lehdessä, että helpointa on pistää soittaminen kerrasta poikki. Minä tein päinvastoin: vetkutin orkesterin virkasuhteesta lähtöä viimeiseen saakka, vaikka tiesin muuttuneeni muusikkona kehäraakiksi ja syöväni opiskellessani vanhan ammattini pääomaa. En ollut valmis irtautumaan orkesterista vielä valmistuttuanikaan, vaan jäin heti vuorotteluvapaalle ja sen jälkeen virkavapaalle saatuani puolentoista vuoden sijaisuuden hiippakuntasihteerinä. Joulukuussa 2012 tulin valituksi Helsingin seurakunnassa avautuneeseen papin tehtävään. Viimeinen orkesterikevät olikin sitten todella riemukas, kun olin viimein saanut tehtyä lopullisen ammatinvaihtopäätöksen. Se tuntui sellaiselta kerran vielä -kierrokselta, jonka jälkeen saatoin jättää entisen hyvillä mielin. Siirtymää helpotti tietysti myös uuden tehtävän vetovoima ja kutsumus palvelutyöhön.

Myös Henri Suojanen on alkanut hiljalleen ottaa etäisyyttä aiempaan ammatti-identiteettiinsä.

- Kävin syksyllä opintovapaastani huolimatta näyttäytymässä kollegoilleni Hammaslääkäripäivillä. Kerroin samalla aloittaneeni uudet opinnot. Hämmästyin saadessani pelkästään hyvää palautetta. Saattaapa olla, että alan vaihtaminen on käynyt mielessä monella muullakin tähän ikään ehtineellä.

Kevään yhteishaku alkaa 16.3.2016. Aiemman korkeakoulututkinnon suorittaneet hakevat yleensä opiskelemaan ns. erillisvalinnan kautta. Lisätietoa hakumenettelystä saa esimerkiksi osoitteesta http://hae.uef.fi tai sähköpostitse osoitteesta hakijapalvelut@uef.fi.

Ortodoksisen teologian opinnoista kiinnostuneen kannattaa tutustua myös sivustoon teologiaaopiskelemaan.fi. Ensi kevään hakuun liittyvä materiaali päivitetään sivuille lähiviikkoina.

Teksti: Maria Hattunen

Kuvat: Markus Hänninen ja Helsingin ortodoksinen seurakunta

4.1.2016

 

Tulostettava sivu