Metropoliitta Panteleimonin kirjoitus Paimensanomat -lehdessä.

Syntymäpäiväjuhlat ovat elämämme merkkipaaluja. Menneiden vuosikymmenien kylä- ja pikkukaupunkiyhteisöissä pyöreiden vuosikymmenien merkkipäivät tarkoittivat muun muassa keräyslistan ilmestymistä keskustan kauppaliikkeeseen. Juhlapäivänä saapui sitten naapureiden ja ystävien onnittelujoukko mukanaan joko hopeapäinen kävelykeppi tai kiikkutuoli tai jokin muu merkkihenkilölle sopiva syntymäpäivälahja.

Näin silloin ennen. Nyt tuntuu kuin syntymäpäiväsankarit olisivat vuosien kuluessa nuortuneet. Tämän päivän 50-vuotissankari kokisi kai kävelykepin lähinnä pilana. Muuten merkkipäivien vietto on säilyttänyt vankan asemansa, juhlinta vain on siirtynyt kodeista julkisiin ja väljempiin tiloihin.

Joulu on myös syntymäpäiväjuhla. Harvemmin tulemme sitä ehkä ajatelleeksi, vaikka joulu kyllä muuten täyttää syntymäpäiväjuhlan tunnusmerkit ja korostetustikin. Juhlaan varustaudutaan, siitä puhutaan, päiviä ja viikkoja lasketaan, juhlaa pelätään ja sitä hartaasti odotetaan. Koti siivotaan jouluksi, varustetaan ruokaa ja juomaa, myös lahjoja ostetaan tai valmistetaan itse. Suomalaisessa yhteiskunnassa joulu eittämättä koetaan vuoden tärkeimmäksi juhlatapahtumaksi.

Mitä varten kaikki tämä touhuaminen, ”ruoka, juoma, meno muu”?

Joulu on Herramme ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen syntymäjuhla. Se on Jeesuksen syntymäpäivä. Taivaan ja maan Herra syntyi ensimmäisenä jouluna maailmaan pienenä lapsukaisena kovin vaatimattomiin oloihin eläinten suojana toimineeseen luolaan vähäisen Betlehemin laidalla. Hän vuokseen joulu on asetettu ja hänelle yksin omistettu.

On hyvä, että joulua varustetaan, ”laitetaan joulua”, kuten sanomme. Kaikki valmistelun yhteydessä koettu yhteisöllisyys perheen ja sukupolvien välillä on jo itsessään tärkeää. Vielä tärkeämpää olisi muistaa, ettemme valmistaisi juhlaa vain itseämme tai perhettämme varten, vaan todella Joulun Herran kunniaksi. Silloin juhlan eteen tehty työ saa syvemmän merkityksen. Silloin emme varusta joulua vain oman vatsan, mukavuuden ja herkistyneen tunnelman saavuttamiseksi. Herkuttelu voikin kääntyä ylensyömiseksi ja joulun kiihkeä odottaminen kääntyä pettymykseksi, kun kaikki ei osoittautunutkaan sellaiseksi kuin oli odotettu.

Jos joulua valmistetaan Kristuksen syntymäjuhlaksi, silloin saamme juhlan Sankarilta siunauksen elämäämme. Näissä valmisteluissa kiinnitetään päähuomio oman itsekkyyden voittamiseen. Jokahetkisen minän tilalle tulee silloin sinä. Tällöin yritetään edes joskus antaa tilaa toiselle eli lähimmäiselle. Edes rahtunen omaa aikaa, hymyä, kädenpuristus ja hyvä sana, vaikka kankeakin. Lähimmäisen rakkauden muistaminen ja sen pienikin toteuttaminen vie voiton kaikista maailman tarjoamista hyvyyksistä, koska se on Kristuksen rakkautta ja tuo mieleen ja sydämeen rauhan, hyvän mielen ja onnen.

Joulu on erityisesti lähimmäisen muistamisen aikaa. Ja näin se toteutuessaan sytyttää kirkkaan tähden pohjoisen pimeälle taivaalle.