Kirkolliskokousedustajat 1.6.2010–31.5.2013

Papiston valitsemat kirkolliskokousedustajat: pastori Heikki Huttunen, ylidiakoni Juha Lampinen, pastori Ioannis Lampropoulos, pastori Aki Leskinen, pastori Aleksander Roszczenko, pastori Markku Salminen, arkkimandriitta Sergei, pastori Mikko Sidoroff, pastori Viatcheslav Skopets, rovasti Iivo Suvanto japastori Timo Tynkkynen

Kanttorien valitsemat edustajat ovat Kirsi-Maria Hartikainen, Jarmo Lehto ja Erkki Lumisalmi

Seurakuntien maallikkojen valitsemia edustajia kirkolliskokouksessa ovat Pentti Belinskij, Ritva Bly, Veikko Halonen, Johanna Heikkilä, Esko Huovinen, Seppo Ketola, Ulla Kudjoi-Salminen, Martti Kähkönen, Eero Lahtinen, Anja Lindström, Ahti Mäkinen, Riina Nguyen, Heikki Piiroinen, Hannu Pyykkönen, Marja Rauhala, Jyri Roihuvuo, Risto Terho ja Sirkka Vepsä.

Kirkolliskokouksen itseoikeutettuja jäseniä ovat Suomen ortodoksisen kirkon piispat.

Vuoden 2010 kirkolliskokouksen asialuettelo

Kirkollishallitus päätti kokouksessaan 12.10. lähettää marraskuun 22. päivänä kokoontuvalle kirkolliskokoukselle seuraavan asialuettelon.

1. Puheenjohtajisto, sihteeristö, varapuheenjohtajien valitseminen
2. Kirkolliskokouksen työjärjestys; valiokuntien asettaminen ja kokoonpano
3. Kirkolliskokouksen menojen kattaminen; päättäminen edustajien ja avustajien palkkioista
4. Kirkollishallituksen jäsenten ja varajäsenten valitseminen
5. Kirkon tilintarkastajien ja heidän varahenkilöidensä valitseminen
6. Kirkon vuosikertomus 2009
7. Kirkon keskusrahaston toimintakertomus, tilit ja tilintarkastuskertomus vuodelta 2009
8. Lintulan luostarin toimintakertomus, tilit ja tilintarkastuskertomus vuodelta 2009
9. Valamon luostarin toimintakertomus, tilit ja tilintarkastuskertomus vuodelta 2009
10. Kirkkomuseon toimintakertomus, tilit ja tilintarkastuskertomus vuodelta 2009
11. Ortodoksisen kirjallisuuden julkaisuneuvoston toimintakertomus 2008–2010 ja julkaisusuunnitelma 2011–2012
12a. Viactheslav Skopetsin ja Mikko Sidoroffin aloite 130 000 euron toiminta-avustuksesta Ortodoksisten Nuorten Liitolle vuodelle 2011
12b. Valamon luostarin aloite 30 000 euron avustuksesta Valamon konservointilaitoksen ylläpitokuluihin vuodelle 2011
12c. Valamon kansanopiston esitys 60 000 euron avustuksesta vuodeksi 2011
12d. Ortodoksinen Lähetys ry:n esitys 40.000 euron toiminta-avustuksesta vuodelle 2011
12e. Ortaid ry:n esitys 60 000 euron toiminta-avustuksesta vuodelle 2011 
12f. Pyhien Sergein ja Hermanin Veljeskunta ry:n (PSHV) esitys 45 000 euron toiminta-avustuksesta PSHV:lle ja 15 000 euron toiminta-avustuksesta Aamun Koitto –lehdelle
12g. Ortodoksinen Opiskelijaliitto ry:n esitys 9.000 euron avustuksesta vuodelle 2011
13. Keskusrahaston vuoden 2011 talousarvio sekä vuosien 2012 ja 2013 toimintasuunnitelma
14. Ritva Blyn ym. aloite kirkon linjauksista rakentamisen ja rakennusten peruskorjausten avustamiseksi
15. Arkkimandriitta Sergein ym. aloite ortodoksisista kirkkopäivistä
16. Kirsi-Maria Hartikaisen ja Erkki Lumisalmen aloite kirkkomusiikin toimittajan tehtävän jatkamisesta
17. Viatcheslav Skopetsin ja Mikko Sidoroffin aloite kirkkokunnan ja Ortodoksisten nuorten liitto (ONL) ry:n välisestä yhteistyöstä sekä yleisavustuksesta ONL:lle vuodelle 2011
18. Kuopion seurakunnan aloite jälleenrakennuskauden esineistön omistusoikeuden selvittämisestä
19. Kirkollishallituksen aloite kirkkojärjestyksen 132 §:n muuttamisesta
20. Kirkollishallituksen esitys kirkkojärjestyksen 141 §:n muuttamisesta
21. Hallinnon kehittämisen jatkotyöryhmän mietintö
22. Suomen ortodoksisen kirkon henkilöstöpolitiikan linjaus
23. Kirkon strategianseurantatyöryhmän loppuraportti
24. Ortodoksisen seminaarin kehittämisprojektin väliraportti ja kirkon laatutyön suunnitelma
25. Kirkon koulutustyöryhmän raportti

1. Puheenjohtajisto, sihteeristö, varapuheenjohtajien valitseminen

Kirkollishallitus päätti kokouksessaan 12.10. ilmoittaa kirkolliskokoukselle että kirkolliskokouksen puheenjohtajina toimivat arkkipiispa Leo (puheenjohtaja), metropoliitta Ambrosius (1. varapuheenjohtaja) ja metropoliitta Panteleimon (2. varapuheenjohtaja).

Kirkolliskokouksen sihteereiksi valittiin Harri Tajakka ja Riitta Hjertberg.

Kirkollishallitus esittää, että kirkolliskokous kutsuu varapuheenjohtajiksi yhden papiston edustajan ja yhden maallikkoedustajan:

2. Kirkolliskokouksen työjärjestys; valiokuntien asettaminen ja kokoonpano

Kirkollishallitus päätti kokouksessaan 12.10. esittää, että kirkolliskokouksen lakivaliokuntaan valitaan Heikki Huttunen, Ulla Kudjoi-Salminen, Eero Lahtinen, Heikki Piiroinen, Marja Rauhala ja Mikko Sidoroff.   

Kirkollishallituksen esitys kirkolliskokouksen talousvaliokunnaksi: Pentti Belinskij, Veikko Halonen, Esko Huovinen, Kirsi-Maria Hartikainen, Seppo Ketola, Martti Kähkönen, Ahti Mäkinen, Riina Nguyen, Markku Salminen, Viatcheslav Skopets ja Risto Terho.

Kirkollishallituksen esitys kirkolliskokouksen hallintovaliokunnaksi: Ritva Bly, Ioannis Lampropoulos, Jarmo Lehto, Aki Leskinen, Anja Lindström, Iivo Suvanto ja Timo Tynkkynen.

Kirkollishallituksen esitys kirkolliskokouksen sivistysvaliokunnaksi: arkkimandriitta Sergei, Johanna Heikkilä, Juha Lampinen, Erkki Lumisalmi, Hannu Pyykkönen, Jyri Roihuvuo, Aleksander Roszczenko ja Sirkka Vepsä.

Esitys kirkolliskokouksen tarkastusvaliokunnaksi: Ulla Kudjoi-Salminen, Martti Kähkönen, Heikki Piiroinen ja Viatcheslav Skopets.

Kirkollishallitus esittää, että hallintovaliokunta käsittelee asiat 4, 5, 6, 20, 21 ja 25, talousvaliokunta asiat 7, 8, 9, 10, 12, 13, 14 ja 17, sivistysvaliokunta asiat 11, 15, 16, 22, 23 ja 24 ja lakivaliokunta asiat 18, 19 ja 20. Kirkollishallitus esittää, että asiat 1,2 ja 3 käsitellään avausistunnossa.

3. Kirkolliskokouksen menojen kattaminen; päättäminen edustajien ja avustajien palkkioista

Kirkollishallitus päätti kokouksessaan 12.10. esittää, että kirkolliskokouksen menot katetaan keskusrahaston varoista ja että edustajille, sihteereille ja avustajille maksetaan matkakorvaukset ja päivärahat kirkon työehtosopimuksen mukaan, edustajien ja avustajien majoitus kokouspäivinä maksetaan suoraan kirkon varoista. Edustajat vastaavat mahdollisista puhelinkuluistaan itse. Palkkioina suoritetaan istuntopäiviltä puhemiehistölle 50 euroa ja muille kokousedustajille 40 euroa. Palkkion lisäksi kokousedustajille korvataan kokouksesta aiheutuneet todelliset ansionmenetykset. Valiokuntien puheenjohtajille ja sihteereille maksetaan palkkiona 50 euroa. Työntekijöille korvataan pakottavista syistä virka-ajan ulkopuolella tehty kirkolliskokoukseen liittyvä työ kuten ylityökorvauksesta on säädetty.    

4. Kirkollishallituksen jäsenten ja varajäsenten valitseminen

Kirkollishallituksen jäseniä ovat arkkipiispa, muut hiippakuntien piispat sekä kirkolliskokouksen kolmeksi kalenterivuodeksi valitsemat neljä kirkollishallinnon asiantuntijajäsentä, joista yhden tulee olla papin toimeen kelpoinen pappi ja yhden tuomarin virkaan vaadittavan tutkinnon suorittanut. Kirkollishallituksen asiantuntijajäsenille valitaan henkilökohtainen varajäsen (OrtL 30–32 §).

Kirkollishallitus päätti kokouksessaan 12.10. esittää, että kirkolliskokous valitsee kirkollishallitukseen neljä kirkollishallinnon asiantuntijaa ja kullekin heistä henkilökohtaiset varajäsenet ottaen huomioon kelpoisuusehdot.

5. Kirkon tilintarkastajien ja heidän varahenkilöidensä valitseminen

Kirkolliskokous valitsee kirkon tilintarkastajat, jotka valitaan kolmeksi vuodeksi kerrallaan hallinnon ja talouden tarkastamista varten. Tilintarkastajia ja varatilintarkastajia tulee olla molempia vähintään kaksi. Tilintarkastajien ja varatilintarkastajien tulee olla keskuskauppakamarin (KHT-tilintarkastaja), kauppakamarin (HTM-tilintarkastaja) tai julkishallinnon ja talouden tilintarkastajalautakunnan (JHHT-tilintarkastaja) hyväksymiä tilintarkastajia tai yhteisöjä.

Tilintarkastajaksi vaalikelpoisia eivät ole kirkollishallituksen jäsen, hänen hallintolain (434/2003) 28 §:n 2 ja 3 momentissa tarkoitettu läheisensä ja kirkollishallituksen työntekijä (KJ 58 §).

Kirkollishallitus päätti kokouksessaan 12.10. esittää, että kirkolliskokous valitsee kaksi varsinaista tilintarkastajaa ja kaksi varatilintarkastajaa kirkon hallinnon ja talouden tarkastamista varten vuosiksi 2011–2013.

6. Kirkon vuosikertomus 2009

Kirkollishallitus päätti kokouksessaan 12.10. lähettää liitteenä olevan kirkon vuosikertomuksen 2009 kirkolliskokouksen käsiteltäväksi.

7. Kirkon keskusrahaston toimintakertomus, tilit ja tilintarkastuskertomus vuodelta 2009

Kirkollishallitus päätti kokouksessaan 17.8. lähettää keskusrahaston vuoden 2009 tilinpäätöksen, tilintarkastuskertomuksen ja toimintakertomuksen vuoden 2010 kirkolliskokoukselle. Kirkollishallitus esittää kirkolliskokoukselle, että keskusrahaston yli/alijäämätileillä oleva ylijäämä, yhteensä 1 014 420,11 euroa, siirretään kiinteistörahastoon kirkon keskustalon käynnissä olevan kosteushaitoista johtuvan peruskorjauksen ja ortodoksisen seminaariin tulevan peruskorjauksen kulujen kattamiseksi.

8. Lintulan luostarin toimintakertomus, tilit ja tilintarkastuskertomus vuodelta 2009

Kirkollishallitus päätti kokouksessaan 12.10. lähettää Lintulan luostarin vuoden 2009 tilinpäätöksen ja tilintarkastuskertomuksen kirkolliskokoukselle tiedoksi.

9. Valamon luostarin toimintakertomus, tilit ja tilintarkastuskertomus vuodelta 2009

Kirkollishallitus päätti kokouksessaan 12.10. lähettää Valamon luostarin vuoden 2009 tilinpäätöksen ja tilintarkastuskertomuksen kirkolliskokoukselle tiedoksi.

10. Kirkkomuseon toimintakertomus, tilit ja tilintarkastuskertomus vuodelta 2009

Kirkollishallitus päätti lähettää kokouksessaan 12.10. kirkkomuseon vuoden 2009 tilinpäätöksen, tilintarkastuskertomuksen ja toimintakertomuksen kirkolliskokoukselle tiedoksi.

11. Ortodoksisen kirjallisuuden julkaisuneuvoston toimintakertomus 2008–2010 ja julkaisusuunnitelma 2011–2012

Vuoden 2009 kirkolliskokouksen tekemän päätöksen mukaan Ortodoksisen kirjallisuuden julkaisuneuvoston (OKJ) toimintakertomus ja julkaisusuunnitelma lähetetään vuosittain kirkolliskokoukselle hyväksyttäväksi. OKJ:n johtokunta on toimittanut toimintakertomuksen 2008–2010 ja julkaisusuunnitelman 2011–2012 kirkollishallitukselle 28.5.2010. Kirkollishallitus käsitteli asiaa istunnossaan 17.8.2010 ja pani asian pöydälle.

Kirkollishallitus päätti kokouksessaan 12.10. lähettää oheisen OKJ:n toimintakertomuksen ja julkaisusuunnitelman kirkolliskokouksen käsiteltäväksi todeten lausuntonaan seuraavaa.

OKJ:n toiminta ei ole taloudellisesti kannattavaa. Sen vuoksi ensisijainen tavoite on taloudenhoidon saaminen kontrolliin siten, ettei julkaisuneuvosto tuota tappiota. Tämä tapahtuu vähentämällä kuluja luopumalla ei-liturgisen kirjallisuuden osalta taloudellisesti kannattamattomista julkaisuista, tarkistamalla julkaisuneuvoston tekemät sopimukset sekä tutkimalla, voiko Valamon luostari markkinoida OKJ:n julkaisut Maahenki Oy:n sijasta. Kirkollishallitus kannattaa OKJ:n esitystä julkaisukoordinaattorin nimeämisestä yhdyshenkilöksi tuottajan (Maahenki) ja kustantajan (kirkollishallitus) välille.

Ortodoksisen kirjallisuuden julkaisuneuvoston toimintakertomus 2008–2010 ja julkaisusuunnitelma 2011–2012

1. Johtokunta ja kokoukset

Kirkollishallitus valitsi kokouksessaan 18.3.2008 Ortodoksisen kirjallisuuden julkaisuneuvoston (OKJ) johtokunnan vuosiksi 2008–2010. Johtokuntaan valittiin Rauno Pietarinen (pj.), Andreas Larikka, Jyrki Härkönen, Sirpa Koriala ja Varvara Merras-Häyrynen. 

OKJ:n johtokunta piti ensimmäisen kokouksensa Helsingissä 22.5.2008. Kokouksessa valittiin jäsenet jaostoihin: liturgisten tekstien jaostoon Andreas Larikka ja Sergius Colliander, oppikirjajaostoon Risto Aikonen ja Sirpa Okulov ja kirkkolaulujaostoon Juhani Matsi, Varvara Merras-Häyrynen, Kirsi-Maria Hartikainen ja Petri Nykänen. Vuonna 2008 johtokunta kokoontui toisen kerran 22.9. Joensuussa ja piti lisäksi yhden sähköpostikokouksen (22.10.2008).

Vuonna 2009 johtokunta kokoontui 22.1. ja 2.4. Helsingissä, 9.6. Kuopiossa ja 30.10. Joensuussa.  Tänä vuonna johtokunta on pitänyt kaksi kokousta Helsingissä 18.3. ja 28.5..

OKJ järjesti 2.4.2009 Helsingissä kutsuseminaarin, jossa käsiteltiin liturgisissa kirjoissa käytettäviä käännöksiä. Seminaarin ottivat osaa johtokunnan jäsenten lisäksi metropoliitta Ambrosius, piispa Arseni, Arimo Nyström, Kari M. Räntilä, Sergius Colliander, Juhani Matsi, Petri Nykänen ja Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen tutkija Taru Kolehmainen.
       
2. Julkaisut 2008–2010

Valistuskirjallisuus: Synaksarion helmikuu, Synaksarion maaliskuu, Synaksarion huhtikuu, 12 ikkunaa ortodoksisuuteen Suomessa, Patriarkka Bartolomeos: Mysteerin kohtaaminen, Ortodoksinen kalenteri ja ikonikalenterit 2009 ja 2010, Viktor Maksimovski, Jyrki Härkönen: Финляндская православная церковь (venäjänkielinen Suomen ortodoksisen kirkon historian ja toiminnan esittelyopas), Viktor Railas: Raamattutieto (uusintapainos), Tapani Kärkkäinen: Kirkon historia (uusintapainos).

Liturginen kirjallisuus: Vainajien muisteluvihko ja piispainkokouksen toimeksiannosta näköispainokset vuonna 1955 hyväksytystä Vigilia-käsikirjasta ja vuonna 1974 hyväksytystä Euhologionista. Pipliaseuran kanssa yhteisprojektina julkaistiin Septuagintan psalmien kirja.

Nuottikirjat: Leonid Bashmakovin säveltämät Panihida ja Pääsiäissunnuntai, Kirkkolauluja 6 ja 7, Kristus nousi kuolleista –nuottikirja, Pääsiäissunnuntai-nuottikirja, Veisuja avioliittoon vihittäessä ja Ortodoksisia joululauluja itäslaavien mailta.

Vuoden 2010 aikana arvioidaan valmistuvan vuonna 1954 julkaistun nuottiliturgian korvaava laitos.  Kirjan työryhmän muodostavat Maria Verikov, Maria Takala-Roszczenko, Juhani Matsi ja Petri Nykänen.

Jumalansynnyttäjän Paraklesis-kanonista otettiin parin sadan kappaleen painos. Julkaistavaksi päätettyjen kirjojen joukkoon kuuluu lisäksi Viktor Maksimovskin pääasiassa maahanmuuttajien käyttöön tekemä liturgiakirja kolmella kielellä (suomi, slaavi, venäjä).

Vuosina 2008 ja 2009 markkinointia varten julkaistiin Ortodoksiset julkaisut -kirjaluettelot.

3. Talous

OKJ:n operatiivinen toiminta on kirkollishallituksen päätöksellä ulkoistettu Maahenki Oy:lle. Kirkollishallitus on tehnyt Maahengen kanssa kustannussopimuksen, jonka mukaan kustantaja tuottaa kirjat sekä markkinoi, jakelee, varastoi ja hoitaa OKJ:n nimellä painettujen kirjojen suoramyynnin ja laskutuksen. Maahenki markkinoi kirjat seurakunnille ja kirkon työntekijöille suoraan ja OKJ:n käyttöön perustetun nettikauppa Ripidin kautta. Maahenki myös hoitaa myynnin kirjakaupoille, kauppaketjuille ja kirjastoille. Kustannussopimuksen mukaan kustantajan provisio OKJ-nimikkeen kautta myydyistä kirjoista on 15 prosenttia.

Muille kuin kääntäjille palkkioperusteena on ensisijaisesti 17 prosentin tuotto kirjan myynnistä. Royaltit maksetaan tekijöille puolivuosittain. Lyhyemmät kirjoituspalkkiot maksettiin kertasuorituksena tekijälle. Palkkioperusteet käydään läpi puolivuosittain kirjan tekijän ja kustantajan kanssa. Nuottien puhtaaksikirjoittamisesta voidaan maksaa muille kuin kirkon toimenhaltijoille 15 euroa liuskalta. Kirjoitustyöhön osallistuvia kirkon toimenhaltijoita pyydetään sopimaan työnantajan kanssa nuottien puhtaaksikirjoittamisesta työajalla.

Vuonna 2008 OKJ:n budjetti oli 66 600 euroa, 94 500 euroa vuonna 2009 ja tänä vuonna 199 800. Summa pitää sisällään yhden päätoimisen kirkkomusiikin toimittajan palkkakulut, palkkiopohjaisten kääntäjien, toimittajien, taittajien ja kielenhuoltajien palkkiot sekä paino- ja markkinointikulut.

OKJ:n tulot koostuvat Maahengen kautta tulevista myyntituloista. Vuonna 2008 OKJ:n myyntituloja oli 55 853 euroa, vuonna 2009 tuloja 62 685 euroa ja tänä vuonna tulojen loppusummaksi arvioidaan noin 100 000 euroa.

Vuonna 2008 OKJ:n budjetin alijäämä oli 26 820 euroa ja 86 457 euroa vuonna 2009.

4. Julkaisusuunnitelma 2011–2012

Kirkollishallitus teki OKJ:n johtokunnan esityksestä sopimukset käännöstyöstä Kari M. Räntilän ja Arimo Nyströmin kanssa. Räntilän tehtäväksi määriteltiin kääntää Suuri oktoehos. Nyströmin tehtävänä on Triodionin käännöstyö. Nyström on toiminut myös käännösasiantuntijana nuottijulkaisujen toimittamisessa.

Räntilä toimittaa myös uudet käännökset Liturgia- ja Vigiliakäsikirjoista. Niiden julkaiseminen tulee ajankohtaiseksi aikaisintaan vuonna 2012. Nyströmin kääntämän Triodionin valmistumis-ajankohdaksi on arvioitu vuoden 2013 loppu. Oktoehos valmistuu todennäköisesti vuonna 2014.

Seuraava liturgisen peruskirjallisuuden tärkeä käännöstyö on kuukausiminea. Myös Arhieratikonin, Epistolakirjan, Irmologionin sekä Akatistos-kokoelman julkaisemisen tulisi olla viisivuotiskauden tärkeitä tavoitteita.

Kirkkomusiikin toimittajalla on lisäksi työn alla muun muassa juhlakanonien ja pienen vedenpyhityksen nuotinnokset.   

OKJ:n on tulevaisuudessa keskityttävä olemaan pääasiassa liturgisen ja hagiografisen kirjallisuuden tuotemerkki. Kalenterit julkaistaan edelleenkin vuosittain ja käynnissä oleva Synaksarion-sarja tuotetaan loppuun.
 
5. Ehdotuksia toiminnan tehostamiseksi

OKJ:n ohjesääntö on päivitetty viimeksi vuonna 1993. Ohjesäännön mukaan kirkollishallituksen alaisen OKJ:n tehtävänä on kääntää, toimittaa ja julkaista jumalanpalveluksissa, opetus- ja valistustyössä tarvittavaa ortodoksista kirjallisuutta sekä tehdä kirkollishallitukselle esityksiä julkaisutoiminnan tehostamisesta. Ohjesäännön mukaan OKJ:lla on vähintään kolme jaostoa: liturgisten tekstien jaosto, oppikirjajaosto ja kirkkolaulujaosto. OKJ laatii kolmivuotiskaudeksi toiminta- ja taloussuunnitelman ja toimittaa kirkollishallitukselle talousarvion ja yleisen toimintasuunnitelman sekä laatii vuosittain toimintakertomuksen. Vuosittain tehtävän toimitussuunnitelman vahvistaa piispainkokous.

Modernissa projekti- ja tiimityön maailmassa ohjesääntöä voidaan pitää auttamattomasti vanhentuneena. Nykyisen ohjesäännön pohjalta ei voida toimia strategisen suunnittelun periaattein nopeasti ja markkinoita seuraten.

OKJ:n nykyinen viiden hengen johtokunta on liian iso, eikä luottamushenkilöperiaatteella toimivilla jäsenillä ole aikaa osallistua käännös- tai toimitustyöhön. Tulevaisuudessa olisi tehokkaampaa, jos OKJ:n nimikkeillä tuotettavien julkaisujen vastuuhenkilöksi nimitettäisiin kirkon puolelta julkaisukoordinaattori, joka toimisi tuottajan (Maahenki) ja kustantajan (kirkollishallitus) yhdyshenkilönä sekä budjetin että aikataulujen valvonnassa. Julkaisukoordinaattorin tulisi koota avukseen tiimi, johon kuuluu liturgisen ja musiikkikirjallisuuden asiantuntijoita.

Muun kuin liturgisen kirjallisuuden osalta OKJ:n johtokunta esittää, että siitä ei tehdä julkaisusuunnitelmaa, vaan kirkon nimeämä koordinaattori päättäisi näiden kirjojen julkaisemisesta Maahengen kanssa sen mukaan kun ne ovat taloudellisesti tuottavia. 

Olisi taloudellisesti järkevää, että julkaisukoordinaattori olisi yksi kirkon nykyisistä työntekijöistä, jonka toimenkuvaan lisättäisiin toimiminen myös OKJ:n julkaisutoiminnan yhdyshenkilönä.

OKJ on Suomen ortodoksisen kirkon liturgisen kirjallisuuden virallinen julkaisijataho. On sen vuoksi erittäin tärkeää, että julkaisutyötä tehdään pitkäjänteisesti ja ammattimaisesti. Ortodoksisten liturgisten kirjojen kääntäminen ja toimittaminen on rautaista ammattitaitoa vaativaa erikoisosaamista. Ilman historiallisesti, teologisesti ja kielellisesti tarkasti toimitettuja suomenkielisiä liturgisia kirjoja koko Suomen ortodoksisen paikalliskirkon identiteetti on hukassa.

Helsingissä 28. toukokuuta 2010
OKJ:n johtokunta

12a. Viactheslav Skopetsin ja Mikko Sidoroffin aloite 130 000 euron toiminta-avustuksesta Ortodoksisten Nuorten Liitolle vuodelle 2011
 
Vuoden 2010 kirkolliskokoukselle tehdyssä aloitteessa esitetään, että kirkolliskokous päättää aloittaa suunnitelmallisen yhteistyön Ortodoksisten nuorten liiton (ONL) kanssa. ONL suunnittelee, järjestää ja kehittää kirkon lapsi- ja nuorisotyötä yhdessä seurakuntien ja hiippakuntien kanssa. Tätä tehtävää varten ONL:lle esitetään myönnettäväksi toiminta-avustuksena 130 000 euroa vuodelle 2011. Aloitteen mukaan kirkollishallitus huolehtisi yhteistyön aloittamiseen liittyvistä käytännön järjestelyistä (liite 4).

Kirkollishallitus päätti kokouksessaan 17.8. esittää lausuntonaan kirkolliskokoukselle, että ONL:lle myönnettävän toiminta-avustuksen taso määritellään keskusrahaston talousarviossa. ONL on lapsi- ja nuorisotyötä tekevä asiantuntijaorganisaatio, joka voi tuottaa seurakunnille palvelupaketteja, joita seurakuntien puolestaan toivotaan hyödyntämään toiminnassaan. Kirkollishallitus päätti lähettää aloitteen kirkolliskokoukselle ja ottaa siihen kantaa keskusrahaston vuoden 2011 talousarvion käsittelyn yhteydessä.

12b. Valamon luostarin aloite 30 000 euron avustuksesta Valamon konservointilaitoksen ylläpitokuluihin vuodelle 2011

Kirkollishallitus päätti kokouksessaan 12.10. lähettää aloitteen kirkolliskokoukselle ja ottaa siihen kantaa keskusrahaston vuoden 2011 talousarvion käsittelyn yhteydessä.

12c. Valamon kansanopiston esitys 60 000 euron avustuksesta vuodeksi 2011

Kirkollishallitus päätti kokouksessaan 12.10.lähettää aloitteen kirkolliskokoukselle ja ottaa siihen kantaa keskusrahaston vuoden 2011 talousarvion käsittelyn yhteydessä.

12d. Ortodoksinen Lähetys ry:n esitys 40.000 euron toiminta-avustuksesta vuodelle 2011

Kirkollishallitus päätti kokouksessaan 12.10.lähettää aloitteen kirkolliskokoukselle ja ottaa siihen kantaa keskusrahaston vuoden 2011 talousarvion käsittelyn yhteydessä.

12e. Ortaid ry:n esitys 60 000 euron toiminta-avustuksesta vuodelle 2011 

Kirkollishallitus päätti kokouksessaan 12.10.lähettää aloitteen kirkolliskokoukselle ja ottaa siihen kantaa keskusrahaston vuoden 2011 talousarvion käsittelyn yhteydessä.

12f. Pyhien Sergein ja Hermanin Veljeskunta ry:n (PSHV) esitys 45 000 euron toiminta-avustuksesta PSHV:lle ja 15 000 euron toiminta-avustuksesta Aamun Koitto –lehdelle

Kirkollishallitus päätti kokouksessaan 12.10. lähettää aloitteen kirkolliskokoukselle ja ottaa siihen kantaa keskusrahaston vuoden 2011 talousarvion käsittelyn yhteydessä.

12g. Ortodoksinen Opiskelijaliitto ry:n esitys 9.000 euron avustuksesta vuodelle 2011

Kirkollishallitus päätti kokouksessaan 12.10. lähettää aloitteen kirkolliskokoukselle ja ottaa siihen kantaa keskusrahaston vuoden 2011 talousarvion käsittelyn yhteydessä.

13. Keskusrahaston vuoden 2011 talousarvio sekä vuosien 2012 ja 2013 toimintasuunnitelma

Talousarvion loppusumma on 6 072 000 miljoonaa euroa. Tulojen ja menojen määrä on sama. Investointiosassa kirkon keskustalon sisäilmaongelmista aiheutuneiden korjaustöiden päätökseen saattamiseen on varattu 314 000 euroa. Korjausten kokonaiskustannuksiksi tulee 1 970 00 euroa, joka on rahoitettu lainapääomalla. Investointiosaan on myös merkitty kirkkomuseon perusnäyttelyn hankesuunnitelman 30.9.2010 tavoitehinnan mukaisesti 2 020 000 euroa, johon sisältyy vuoden 2008 kirkolliskokouksen hankkeeseen myöntämä 150 000 euroa. Hankkeen toteuttaminen ei ole mahdollista ilman lainapääomaa. Investointiosan luvut eivät vaikuta talousarvion loppusummaan, mutta toteutuessaan ne kaventavat voimakkaasti keskusrahaston talouden liikkumavaraa.

Kirkollishallitus päätti kokouksessaan 12.10. lähettää esityksensä kirkon keskusrahaston vuoden 2011 talousarviosta ja suunnitelmavuosista 2012–2013 perusteluineen kirkolliskokoukselle.

Jäsenet Ulla Kudjoi-Salminen ja Ritva Bly lausuivat eriävänä mielipiteenä kirkollishallituksen kollegion kokouksessa 12.10. vuoden 2011 talousarviosta seuraavaa.

Museon peruskorjaus

Kirkkomuseon muutostyöt olivat vuoden 2009 kirkolliskokouksen talousvaliokunnan käsittelyssä keskusrahaston vuoden 2010 talousarvion yhteydessä. Talousvaliokunta totesi tuolloin antamassaan mietinnössä, ettei sillä ollut käytettävissään valmistelua, joka olisi antanut mahdollisuuden tosiasiallisesti perusteltuun päätöksentekoon asiassa. Talousvaliokunta lausui mietinnössään, että isot, kustannuksia vaativat hankkeet tulee suunnitella, ml rahoituslaskelmat siten, että ne voidaan esitellä päättäville elimille hyvissä ajoin. Koska päätöksenteon pohjaksi ei ollut riittävää valmistelua, valiokunta jätti asian uudelleen valmisteluun.

Kirkollishallitus on käsitellyt asiaa vuonna 2010 useamassa istunnossa. Maaliskuun istunnossa perustetulle työryhmälle annettiin tehtäväksi selvittää kirkkomuseon peruskorjauksen ja lisärakentamisen hankesuunnitelma, niiden rahoitusvaihtoja ja kysymyksiä kirkkomuseon sijaintipaikasta. Työryhmän 30.9.2010 lausunnossa selvityksen kohteena olevia seikkoja ei ollut selvitetty lainkaan tai selvittely oli yksipuolista sekä puutteellista. Rahoitusvaihtoehtoja lausunnossa ei esitetty.

Palautamme asian huolelliseen lisävalmisteluun huomioiden hankkeen merkittävät taloudelliset vaikutukset. Lisävalmistelussa tulee erityisesti kiinnittää huomiota kirkkomuseon vaihtoehtoisen sijaintipaikan arviointiin talousvaikutuksineen sekä rahoituslaskelman laatimiseen. Lisäksi lisävalmistelussa tulee arvioida kuinka hanke toteuttaa vuoden 2009 kirkolliskokouksen hyväksymää strategiaa ”Etsivä Kirkko”.

Keskustalon peruskorjaus

Salaojien ja sadevesiviemäreiden uusimisesta aiheutuvat kustannukset syyskuussa 2009 olivat  327 000 euroa. Tukkeutumisesta aiheutuneiden sisäilmaongelmien korjaustöiden kustannukset eivät olleet vielä tuolloin tiedossa.

Marraskuussa 2009 saadun selvityksen mukaan Salaojien ja sadevesiviemäreiden uusimisen kustannukset ovat nousseet huomattavasti 327 000 eurosta, jonka vuoksi lisälainaa otettiin miljoona (1) euroa. Tukkeutumisesta aiheutuneiden sisäilmaongelmien korjaustöiden kustannukset eivät olleet tiedossa edelleenkään marraskuussa 2009.

Kokonaiskustannukset keskustalon korjaustöiden osalta ovat 12.10.2010 ilmoitetun tiedon perusteella 1 970 000 euroa, kun huomioidaan tänään esillä oleva asianumero 202 ”Lisälainan ottaminen”.

Asiaa ratkaistaessa ei ole riittävästi selvitystä siitä mistä kustannusten merkittävä nouseminen johtuu ja miten ne jakautuvat eri korjaustöiden osalta. Esitetty kokonaiskustannusmäärä on vajaa kaksi (2) miljoona euroa, jonka vuoksi se voitaneen katsoa kirjanpidollisesti investoinniksi. Merkittävien taloudellisten hankkeiden osalta toimivalta on kirkkoliskokokouksella.

Palautamme asian huolelliseen lisävalmisteluun huomioiden keskustalon peruskorjauksen merkittävät taloudelliset vaikutukset. Lisävalmistelussa tulee tehdä riittävä kokonaisselvitys siitä miksi keskustalon korjauskustannukset ovat nousseet merkittävästi vuoden takaisesta annetusta kustannustiedosta (327 000 €) ja kuinka vajaan kahden (2) miljoonan kustannukset jakautuvat salaojien ja sadevesiviemäreiden sekä sisäilmasta johtuvien korjaustöiden kesken.

Selvityksessä pitää kustannusten kohdistuminen eritellä mahdollisimman tarkasti siten, että myös muut lisätyöt (kuten ulkovalaistuksen uusiminen) ovat nähtävissä. Lisäksi lisävalmisteluun tulee sisällyttää rahoituslaskelma.

14. Ritva Blyn ym. aloite kirkon linjauksista rakentamisen ja rakennusten peruskorjausten avustamiseksi

Aloitteessa esitetään, että kirkolliskokous linjaa rakentamisen ja rakennusten peruskorjausten avustamista. Kirkolliskokouksen päättämän linjauksen pohjalta laaditaan perusteet, joita sovelletaan myönnettäessä avustuksia seurakunnille ja kirkon omia hankkeita suunniteltaessa.

Kirkollishallitus käsitteli asiaa istunnossaan 17.8.2010 ja jätti aloitteen pöydälle. Seuraavassa esityksessä on pyritty huomioimaan edellisessä istunnossa esille tulleet näkökohdat. Kirkollishallitus päätti kokouksessaan 12.10. esittää aloitteen hyväksymistä todeten samalla lausuntonaan seuraavaa.

Rakentamisen ja rakennusten peruskorjausten avustaminen on osa kirkon talouden pitkäjänteistä suunnittelua. Avustusten myöntämisessä tulee huomioida, ettei ole automaatiota, vaan päätökset ovat aina harkinnanvaraisia. Vuoden 2008 kirkolliskokouksen päätöksen mukaisesti hiippakuntaneuvosto tekee kirkollishallitukselle esityksen keskusrahastosta seurakunnille myönnettävistä vuosiavustuksista muun muassa peruskorjauksiin sekä konservointi- ja ymv. avustuksiin. Aloitteessa mainittujen myöntämisperiaatteiden lisäksi erityishuomiota tulee kiinnittää avustuksen tarkoituksenmukaisuuteen.

15. Arkkimandriitta Sergein ym. aloite ortodoksisista kirkkopäivistä

Vuoden 2010 kirkolliskokoukselle tehdyssä aloitteessa esitetään, että Suomen ortodoksinen kirkko järjestäisi ortodoksiset kirkkopäivät jatkossa säännöllisesti viiden vuoden välein ja että kirkolliskokous varaisi tapahtuman toteuttamiseen määrärahan. Tapahtuman käytännön järjestelyvastuista kirkollishallitus voisi sopia esimerkiksi kirkon järjestöjen kanssa.

Kirkollishallitus päätti kokouksessaan 17.8. esittää kirkolliskokoukselle, että se antaisi suosituksen kirkkopäivien järjestämisestä viiden vuoden välein. Tapahtuma tulisi kulloinkin järjestää yhteistyössä paikallisen hiippakunnan kanssa, joka kantaisi vastuun järjestelyistä.

16. Kirsi-Maria Hartikaisen ja Erkki Lumisalmen aloite kirkkomusiikin toimittajan tehtävän jatkamisesta

Vuoden 2010 kirkolliskokoukselle tehdyssä aloitteessa esitetään, että kirkkomusiikin toimittajan tehtävää jatkettaisiin kaksivuotiskaudella 1.8.2011–31.7.2013 ja toimittajan palkkaamiseen varataan tarvittava määräraha.

Kirkollishallitus päätti kokouksessaan 17.8. esittää lausuntoaan kirkolliskokoukselle, että kirkkomusiikin toimitustyötä tehtäisiin jatkossa projektiluontoisesti osana Ortodoksisen kirjallisuuden julkaisuneuvoston toimintaa, joten tehtävään ei tulisi osoittaa määrärahoja pysyväisluontoista päätointa varten.
 
17. Viatcheslav Skopetsin ja Mikko Sidoroffin aloite kirkkokunnan ja Ortodoksisten nuorten liitto (ONL) ry:n välisestä yhteistyöstä sekä yleisavustuksesta ONL:lle vuodelle 2011

Vuoden 2010 kirkolliskokoukselle tehdyssä aloitteessa esitetään, että kirkolliskokous päättää aloittaa suunnitelmallisen yhteistyön Ortodoksisten nuorten liiton (ONL) kanssa. ONL suunnittelee, järjestää ja kehittää kirkon lapsi- ja nuorisotyötä yhdessä seurakuntien ja hiippakuntien kanssa.  Tätä tehtävää varten ONL:lle esitetään myönnettäväksi toiminta-avustuksena 130 000 euroa vuodelle 2011. Aloitteen mukaan kirkollishallitus huolehtisi yhteistyön aloittamiseen liittyvistä käytännön järjestelyistä.

Kirkollishallitus päätti kokouksessaan 17.8. esittää lausuntonaan kirkolliskokoukselle, että ONL:lle myönnettävän toiminta-avustuksen taso määritellään keskusrahaston talousarviossa. ONL on lapsi- ja nuorisotyötä tekevä asiantuntijaorganisaatio, joka voi tuottaa seurakunnille palvelupaketteja, joita seurakuntien puolestaan toivotaan hyödyntämään toiminnassaan.

18. Kuopion seurakunnan aloite jälleenrakennuskauden esineistön omistusoikeuden selvittämisestä

Vuoden 2010 kirkolliskokoukselle tehdyssä aloitteessa esitetään, että kirkolliskokous selvityttäisi ensi tilassa kirkollishallituksen välityksellä kirkon käsityksen seurakunnille sotien jälkeisellä jälleenrakennuskaudella luovutetun kirkollisen esineistön omistusoikeudesta.

Kirkollishallitus päätti kokouksessaan 17.8. esittää kirkolliskokoukselle, että se antaisi kirkollishallituksen tehtäväksi selvittää asia perinpohjaisesti esimerkiksi perustettavassa työryhmässä, johon tulee kutsua tarpeellinen määrä asiantuntijoita myös kirkon ulkopuolelta. Selitystyön tulisi valmistua vuoden 2011 kirkolliskokoukseen mennessä.

19. Kirkollishallituksen aloite kirkkojärjestyksen 132 §:n muuttamisesta

Vuoden 2009 kirkolliskokous käsitteli Heikki Huttusen ja Juha Lampisen aloitetta kirkkojärjestyksen 132 §:n muuttamisesta siten, että pykälään olisi lisätty uusi 4 momentti, jonka mukaan papin ja diakonin tehtävään tuottaa kelpoisuuden myös muu teologinen tutkinto täydennettynä piispainkokouksen määrittelemillä opinnoilla. Kirkolliskokous päätti siirtää asian valmistelun kirkollishallitukseen esitettäväksi vuoden 2010 kirkolliskokoukselle. Asian valmisteluun ovat osallistuneet Heikki Piiroinen ja kirkkoneuvos Ikäheimo.

Kirkolliskokous totesi asiaa koskevassa päätöksessään muun muassa: ”Voimassaolevaa pääsääntöä siitä, että papin ja diakonin tehtävässä edellytetään ylempää korkeakoulututkintoa ei tule muuttaa. Säädöksissä olisi kuitenkin huomioitava monikulttuurisuuteen liittyvät tai muuta erityisosaamista vaativat tehtävät”. Kirkolliskokous esitti nykyisen 132 §:n täydentämistä määrittelemällä erityistilanteet, joissa pääsäännöstä voidaan poiketa. Asiaa huolellisesti harkittuaan Piiroinen ja Ikäheimo ovat tulleet siihen tulokseen, että oikea menettelytapa on antaa Joensuun yliopiston ratkaista, kuinka ao. papin tai diakonin tehtävään hakeutuvan tulee täydentää suorittamiansa opintoja, jotta ne täyttävät KJ 132 §:n 1 kohdassa säädetyn kelpoisuusehdon ”ortodoksisen teologian suuntautumisvaihtoehdossa suoritetusta ylemmästä korkeakoulututkinnosta”.

Tässä yhteydessä on syytä muistuttaa myös KJ 132 §:n 2 kohdassa määritellystä kelpoisuusehdosta ”muu teologian ylempi korkeakoulututkinto täydennettynä piispainkokouksen hyväksymillä ortodoksisen teologian opinnoilla”. 

Kirkollishallitus päätti kokouksessaan 12.10. esittää vuoden 2010 kirkolliskokoukselle, ettei kirkkojärjestyksen 132 §:ää ole tarpeen muuttaa. Uudistus olisi vaikeaa toteuttaa vaarantamatta nykyistä kelpoisuusvaatimusjärjestelmää. Kirkollishallituksen tiedossa on, että esitetty uudistus koskisi vain muutamaa kirkon palveluksessa olevaa henkilöä. Esitetty muutos mahdollisesti myös laskisi opiskelijoiden motivaatiota.

20. Kirkollishallituksen esitys kirkkojärjestyksen 141 §:n muuttamisesta

Kirkkojärjestyksen 141 §:ssä säädetään kirkollishallituksen suoritteiden maksuista. Kiinteät maksut on määrätty muun muassa valituspäätöksille ja päätöksille prosessuaaliseen kanteluun. Kuitenkin valtaosa kirkollishallituksen tekemistä lainkäyttöpäätöksistä on päätöksiä oikaisuvaatimuksiin, joille ei mainitussa pykälässä ole säädetty maksua. Itse asiassa kirkollishallitus ei edes tee valituspäätöksiä, vaan OrtL 100 §:n mukaan kirkollishallituksen oikaisuvaatimuksen johdosta tai alistusasiassa tekemään päätökseen saa hakea muutosta valittamalla hallinto-oikeuteen. Näin ollen KJ 141 §:n 1 momentin 1 kohdan termi valituspäätös tulisi muuttaa muotoon päätös oikaisuvaatimukseen.

Edellä mainittuihin perusteluihin viitaten kirkollishallitus esittää, että kirkkojärjestyksen 141 §:n 1 momentin 1 kohta muutetaan näin kuuluvaksi: ”päätös oikaisuvaatimukseen 50 euroa;”.

Luostareiden ja Suomen ortodoksisen kirkkomuseon tilinpäätösten lähettäminen kirkolliskokoukselle

Asia oli esillä kirkollishallituksen edellisessä istunnossa 17.8.2010 ja jätettiin pöydälle. Kirkolliskokouksen tehtävät on tyhjentävästi lueteltu ortodoksisesta kirkosta annetun lain (985/2006) 20 §:ssä. Sanotun pykälän 2 momentin 11 kohdan mukaan kirkolliskokous päättää ”seurakuntien, luostareiden ja kirkon tehtävää edistävien yhteisöjen avustamisesta”. Valamon luostarin osalta tilanne on oleellisesti toinen kuin Petsamon ja Konevitsan luostarin. Viime mainitut ovat tuloa tuottavia, velattomia ja ei-avustusta nauttivia yhteisöjä. Valamon luostarin osalta tilanne on toinen, sillä esimerkiksi tällä hetkellä Valamon luostarilla on kirkon takaamaa lainaa. Ortodoksinen kirkkomuseo toimii voittopuolisesti kirkon rahoituksella.

Kirkollishallitus päätti kokouksessaan 12.10., ettei se lähetä kirkolliskokoukselle Petsamon eikä Konevitsan luostareiden tilinpäätöksiä (laki ortodoksisesta kirkosta 985/2006, 20 §).

21. Hallinnon kehittämisen jatkotyöryhmän mietintö
 
Ortodoksisen kirkon hallinnonkehittämistyöryhmä on luovuttanut raporttinsa 31.8.2010. Kirkolliskokouksen mandaatilla toimineeseen hallinnonkehittämistyöryhmään kuuluvat Jorma Aho, Sirpa Koriala, Markku Salminen ja Elsi Takala.

Kirkollishallitus päätti kokouksessaan 12.10. järjestää vuoden 2010 kirkolliskokouksen yhteyteen keskustelun hallinnon kehittämisen jatkotyöryhmän mietinnöstä. Keskustelua nimetään valmistelemaan Sirpa Koriala ja Risto Ikäheimo.

Suomen ortodoksisen kirkon hallinnon kehittämisen jatkotyöryhmän mietintö

Kirkolliskokous päätti marraskuussa 2009 ortodoksisen kirkon hallinnonkehittämistyön jatkamisesta, jota varten kirkollishallitus nimesi tammikuussa 2010 työryhmän. Työryhmään kuuluvat Sirpa Koriala, Markku Salminen, Jorma Aho ja Elsi Takala. Hallinnon kehittämisen jatkotyöryhmä jätti oheisen kirkolliskokoukselle tarkoitetun mietintönsä 30.8.2010.
 
Motto 1: ”Mutta Jeesus kutsui heidät luokseen ja sanoi: ’Te tiedätte, että ne, jotka ovat hallitsijan asemassa, ovat kansojen herroja ja maan mahtavat pitävät kansoja valtansa alla. Niin ei saa olla teidän keskuudessanne. Joka tahtoo teidän joukossanne tulla suureksi, se olkoon toisten palvelija, ja joka tahtoo tulla teidän joukossanne ensimmäiseksi, se olkoon kaikkien orja. Ei Ihmisen Poikakaan tullut palveltavaksi, vaan palvelemaan ja antamaan henkensä lunnaiksi kaikkien puolesta” (Mark. 10:42–45).

Motto 2: ”Ilman itsekriittistä keskustelua kansakunnan menestyksen perustekijöistä Suomi ajautuu itsetyytyväisyyteen, ja sen jälkeen alkaakin vajoaminen” (Olli Rehn).

1. Taustaa

Suomen ortodoksinen kirkko on viimeksi kuluneen 15 vuoden aikana käynnistänyt kolme työryhmää, joiden tehtävänä on ollut kirkon hallinnonuudistuksen suunnittelu. Ensimmäisen ryhmän työ pohjautui XVI varsinaisen kirkolliskokouksen päätökseen (1995), se alkoi keväällä 1996 ja ryhmä antoi mietintönsä vuonna 1998. Ryhmä päätyi suosittelemaan mm. kirkkoa koskevien yksityiskohtaisten säädösten siirtämistä valtiovallalta kirkolle itselleen, kaksiportaista seurakuntahallintoa ja talous-, henkilöstö- ja kiinteistöhallinnon siirtämistä joko hiippakuntiin, seurakuntayhtymiin tai kirkollishallitukseen. Seurakunta- ja hiippakuntajaon uudistaminen nähtiin välttämättömänä. Kirkolliskokousta esitettiin kehitettäväksi pitkäjänteiseksi suunnittelufoorumiksi ja kirkollishallitusta seurakuntia palvelevaksi. Uutta tieto- ja kommunikaatiotekniikkaa esitettiin otettavaksi käyttöön.

Ensimmäisen työryhmän esityksistä on toteutunut:
- taloushallinnon ja väestökirjanpidon keskittäminen
- vain kirkon ja valtion suhteet määritellään lailla, muut säädökset kirkolliskokoukselle
- kirkolliskokous jokavuotiseksi
- yhteinen yrityspuhelinnumero.

Lisäksi tiedonhallintaa ja viestintää on jossakin määrin tehostettu uudella teknologialla. Muun muassa keväällä 2010 toteutettiin ensimmäistä kertaa kirkollishallituksen kollegion istunto
videoneuvotteluna.

Toinen hallinnonkehittämisryhmä perustettiin XVII varsinaisen kirkolliskokouksen (1998) päätöksen pohjalta. Kirkolliskokous käsitteli ensimmäisen ryhmän mietintöä ja totesi, että työtä oli syytä jatkaa. Tehtävänä oli erityisesti seurakuntahallinnon sekä seurakuntien ja hiippakuntien yhteyksien kehittäminen.

Ryhmä täsmensi edellisen työryhmän tekemää esitystä lainsäädännön jakamiseksi kirkkolakiin ja kirkkojärjestykseen. Lisäksi ryhmä antoi kanonisia perusteluja kirkon hallinnon hiippakuntakeskeisyydelle ja esitti joidenkin seurakuntien toimintojen keskittämistä hiippakuntien tasolle (talousarvion valmistelu ja seuranta, hiippakuntien yleisen talouden hoito, seurakuntien vuosikertomukset, virat). Hiippakuntiin esitettiin hiippakuntaneuvostoja ja –valtuustoja sekä seurakuntien tasolle seurakunnankokousta ja seurakunnanneuvostoa. Ryhmän esittämät hiippakuntaneuvostot ovat toimineet viime vuosina, mutta niiden jäsenten valintaperusteet sekä neuvoston tehtävät ovat vaihdelleet hiippakunnittain. Seurakunnissa hiippakuntaneuvoston toiminta on koettu lisärasitteena ja pitkien matkojen takia myös ylimääräisenä kustannuseränä.

Taipaleen srk:n lausunto suunnitelmasta ’Etsivä kirkko’:…”Kaikki päätöksenteko esityksen mukaan olisi hiippakunnissa ja seurakunnissa toimitetaan jatkossa vain jumalanpalveluksia kirkoissa ja tsasounissa. Hallintoa tulee kyllä keventää, mutta onko hiippakuntahallinto ollut kevennyksenä muulle kuin seurakuntien kukkaroille? Jos hallinto viedään kauas seurakunnista, niin kuinka tiedetään sitten paikallisen seurakunnan tarpeet? ... Mielestämme päätösvalta tulisi säilyttää nykyisessä muodossaan. Päätösvaltaa ei tule siirtää hiippakuntatasolle hallinnollisissa eikä taloudellisissa asioissa”.

Kirkon ja sen hallinnon kehittämistä ovat käsitelleet myös kirkon PT -suunnitelmaa valmistelleet työryhmät. Ensimmäinen työryhmämietintö ”Etsivä kirkko - Suomen ortodoksinen kirkko vuonna 2020” valmistui vuoden 2007 kirkolliskokoukseen. Mietintö lähetettiin seurakuntiin, hiippakuntiin ja järjestöihin lausunnolle ja täydennetty mietintö esitettiin kirkolliskokoukselle syksyllä 2008. Kirkolliskokous antoi sivistysvaliokunnalle tehtäväksi viimeistellä työ mietinnön ja lausuntojen pohjalta. Sivistysvaliokunnan valmistelema ”Suomen ortodoksisen kirkon strategia toimintavuosille 2010–2015” hyväksyttiin kirkolliskokouksessa syksyllä 2009.

Syksyn 2009 kirkolliskokous päätti myös hallinnonkehittämistyön jatkamisesta. Kirkollishallitus perusti kolmannen työryhmän tammikuussa 2010. Puheenjohtajana on toiminut Sirpa Koriala ja jäseninä isä Markku Salminen ja Jorma Aho. Ryhmä kutsui sihteerikseen Elsi Takalan. Ryhmä on kokoontunut kolmesti alkuvuodesta 2010 (11.2, 6.5 ja 28.6) sekä kokousten välillä pitänyt yhteyttä sähköpostitse. Ryhmä otti tavoitteekseen laatia syksyksi 2010 esityksensä keskushallinnon uudistamisesta sekä suuntaviivoista seurakunta- ja hiippakuntauudistukseksi. Syksyyn 2011 mennessä ryhmän tavoite on valmistella esitys seurakunta- ja hiippakuntahallinnoksi kirkollishallituksen ja kirkolliskokouksen ohjeistuksen pohjalta.

Hallinnonkehittämisryhmä on käyttänyt tausta-aineistonaan aikaisempia työryhmien mietintöjä, Etsivä kirkko -mietintöä ja siitä annettuja lausuntoja, kirkon strategiaa ja seurakuntien vastauksia tehtyyn hallinnonuudistuskyselyyn. Lisäksi ryhmä on perehtynyt muiden uskonnollisten ryhmien sekä valtion virastojen ja yhtiöiden hallintomalleihin ja -käytäntöihin.
 
2. Nykyisen hallintomallin ongelmia

Perusongelma Suomen ortodoksisen kirkon hallinnossa on se, että hallinnon rakenteet ja käytännöt ovat raskaasti ylimitoitettuja. Paisunut hallinto johtaa henkiseen ja hengelliseen kriisiin, jossa kirkon perustehtävät - Jumalan palveleminen ja seurakuntalaisten hengellinen hoito - ovat jäämässä toissijaisiksi asioiksi.

Nykyisiä hallintorakenteita luotaessa on aikanaan otettu mallia toisaalta evankelis-luterilaisesta kirkosta (joka sekin nyt pohtii hallintonsa keventämistä ja olennaisiin asioihin keskittymistä) ja toisaalta Suomen kunnallishallinnosta itsenäisyyden alkuvaiheissa. Tämän takia hallintomalli on keskushallintopainotteinen ja raskas. Hallinnon kustannusten osuus kirkon ja seurakuntien talousarviossa on jatkuvasti lisääntynyt. Suomen kirkon hallinnon kustannukset noussevat nykyisin jo 70 prosenttiin koko kustannusarviosta, kun muiden maiden kirkoissa osuus lienee lähempänä 30 prosenttia. Tämä merkitsee luonnollisesti sitä, että varsinaiseen kirkolliseen ja seurakunnalliseen työhön jäävä osuus on vastaavasti pienempi.
 
Vaasan srk:n lausunto suunnitelmasta ’Etsivä kirkko’:...”Papin liikkuminen seurakunnan alueella on tärkeää mutta kuka kumma hoitaa kahden työntekijän seurakunnassa (n. 75 prosenttia ajasta vievän) byrokratian? Varsinkaan kun ei ole taloudellisia resursseja kanslistin palkkaamiseen. Byrokratian on tultava kevyemmäksi, jotta vaatimus pappien jatkuvasta jalkautumisesta seurakuntalaisten pariin voisi toteutua!”

Haminan srk:n lausunto suunnitelmasta ’Etsivä kirkko’:... ”Uudistuksia ja muutoksia kirkon hallinnossa ja tehtäväjaossa on perusteltu sillä, että seurakuntien papit voidaan nk. jalkauttaa varsinaiseen hengelliseen työhön ilman muita velvoitteita. Laaditun uuden kirkkojärjestyksen ja kirkkolain myötä käytäntö on osoittanut aivan muuta ja lisännyt ”byrokratiaa”, kun päätetyt asiat ja suunnitelmat ovat kierrätettävä vielä hiippakunnan kautta.”

Ortodoksisen kirkon hallintorakenne on byrokraattinen, hidasliikkeinen ja mutkikas. Rakenne on myös osittain päällekkäinen: esimerkiksi piispat muodostavat piispainkokouksen, sen lisäksi kaikki toimessa olevat piispat ovat mukana kirkollishallituksessa. Päätöksentekovallan ja toimeenpanovallan rajat ovat jossakin määrin epäselvät, minkä takia pientenkin käytännön asioiden toteutus saattaa viivästyä kohtuuttomasti. Koko hallintojärjestelmästä puuttuu systemaattinen seuranta ja ohjaus. Sekä sisäinen että ulkoinen tiedotus toimii niukasti ja hitaasti.
 
Kirkollishallituksen kollegio kokoontuu harvoin – vain joka toinen kuukausi, kesällä on yleensä pitempikin tauko. Kollegioon vietävät asiat ovat monesti riittämättömästi valmisteltuja ja asioiden käsittelytapa ja päätöksenteko jäykkää. Voimassaolevan kirkollishallituksen työjärjestyksen mukaan osa asioista tulisi päättää jaostoissa (talous- ja hallintojaosto), mutta käytännössä operatiivinenkin päätöksenteko jää kollegion täysistuntoon. Usein asioita siirretään hallintoelimestä toiseen tai jätetään pöydälle niin että edellisen kirkolliskokouksen päätöksiä ei aina saada eteenpäin ennen seuraavaa kirkolliskokousta. Myös kirkolliskokoukseen tuodaan riittämättömästi valmisteltuja asioita ja kirkolliskokouksen päätösten toimeenpano on hidasta ja jäykkää. Kirkolliskokouksen valiokuntien asiantuntemusta voitaisiin käyttää hyödyksi istuntojen välilläkin, mutta tätä ei toistaiseksi juuri ole tapahtunut.

Keskushallinnon pitäisi tuottaa palveluita seurakunnille, mutta seurakuntien käsityksen mukaan palveluiden laatu ei aina vastaa hinnoittelua ja palvelu on hidasta (esim. viivästyskorkoja laskujen maksuissa). Keskusrekisterin melko poikkeuksetta katsotaan keventäneen kirkkoherrojen työtaakkaa.

Hämeenlinnan srk:n hallinnonkehittämiskysely: ”Tällä hetkellä seurakunnan taloushallinnosta huolehtivat ensisijaisesti kanslisti ja tilitoimisto. Yhteistyö hyvää ja kustannukset varsin kohtuulliset (noin 40 prosenttia halvemmat kuin keskushallinnon tarjoamat vastaavat palvelut) ja paikallistasolla taloushallinnon seuraaminen vaivatonta. Eli tällä hetkellä seurakunnallamme ei ole mitään tarvetta ostaa lisää palveluja kalliimmalla hinnalla muualta.”

Nurmeksen srk:n hallinnonkehittämiskysely: ”Väestökirjanpito on hiljattain keskitetty Kuopioon ja se on ollut erittäin tarpeellinen toimenpide, joka on vapauttanut seurakunnan työntekijöiden voimavaroja. Sen sijaan palkanmaksu ja muu rahastonhoito on ostettu paikalliselta tilitoimistolta. Kyse ei ole niinkään säästöistä, vaan siitä, että kaikki asiat on pystytty hoitamaan reaaliajassa. Yllättävä lasku, maksumääräys tai varainsiirto on käynyt hetkessä, koska paperit on voitu toimittaa toimistoon. Lisäksi paikallinen tilitoimisto on antanut käytännössä kädestä pitäen apua talousasioissa, joita ei mitenkään voi samassa muodossa hoitaa puhelimen tai faksin välityksellä.”

Seurakuntien keskusrahastolle suorittamat maksut ovat korkeita, joten seurakunnat kokevat oikeudekseen saada maksuilleen vastinetta. Myöskään kirkon tiedotus ei palvele seurakuntien ja seurakuntalaisten tiedon tarpeita, esim. nettisivut ovat hankalasti päivitettävät joten tieto jää päivittämättä. Viime vuodet ovat tuoneet keskushallintoon pari sektoriasiantuntijaa (kasvatus ja kirkkomusiikki), mutta heidän asemansa keskushallinnon osana ja roolinsa suhteessa seurakuntiin on vielä selkiytymätön.

Kirkolla on kolme hiippakuntaa, mutta hiippakuntahallinto ei ole muodostunut luontevaksi väliportaaksi seurakuntien ja keskushallinnon välille. Monissa asioissa hiippakunnat muodostavat seurakunnista katsottuna ylimääräisen byrokraattisen mutkan. Hiippakunnat merkitsevät nykyisin myös suurehkoa kustannuserää. Karjalan hiippakuntaan kuuluu nykyisin noin 20 000 jäsentä, Helsingin hiippakuntaan noin 31 000 jäsentä ja Oulun hiippakuntaan noin 6 500 jäsentä. Vertailun vuoksi voidaan todeta, että evankelis-luterilaisen kirkon hiippakunnissa on keskimäärin 500 000 jäsentä (alueellisesti epäyhtenäisessä ruotsinkielisessä Porvoon hiippakunnassakin noin 230 000 jäsentä).

Hämeenlinnan srk:n lausunto suunnitelmasta ’Etsivä kirkko’:...”Kirkon toiminnan perusyksikkönä on perinteisesti pidetty hiippakuntaa, vaikkakin historiallinen totuus lienee, että alkuaan perusyksikkönä oli seurakunta, jota piispa tai presbyteeri johtivat ja myöhemmin tähän liitettiin myös seurakuntaa ympäröiviä alueita ja kaupunkeja ja näin alkoivat vähitellen hiippakunnan nykyisessä muodossaan ja merkityksessään syntymään ja kehittymään. Kirkon perustava sakramentaalinen, kerygmaattinen ja opetuksellinen työ tapahtuu edelleenkin seurakunnissa tietenkin hiippakunnan piispan siunauksella ja myönteisellä tuella…”

Ylidiakoni Jyrki Härkönen: ”Piispa on kirkkoherrojen ja muun papiston esimies, jolla tulee olla keinot toimia esimiehenä. Piispalle tulee antaa avaimet toimiakseen nimenomaan kanonisen perinteen mukaisessa asemassa, eli ohjaamassa ja valvomassa liturgista järjestystä ja opin puhtautta. Hallinnon tai talouden hoidossa piispa delegoi” (Analogi 3/2010).

Rovasti Jarmo Hakkarainen: ”Bysanttilaisten isien näkemys kirkosta ei anna sijaa tulkinnalle piispan autonomisesta palvelutehtävästä. Piispan palvelutehtävä sitoutuu Kristuksen persoonaan ja palvelutehtävään. Kirkon palveluvirka on Kristuksen pappeuden toteuttamista. ... Mitä tietoisemmin myös Suomessa ortodoksista hiippakuntahallintoa ohjataan yksipuolisesti piispan ja hänen lähipiirinsä johtamaksi hallintoliittymäksi, sitä tietoisemmin paikallistason demokraattiseen ajatteluun tottuneet kirkkomme jäsenet tulevat hylkäämään keskitetyn hiippakuntahallinnon puhumattakaan jostakin yhden piispan johtamasta hallintomallista” (Analogi 3/2010).

Seurakuntajako on peräisin 1950-luvulta eikä siihen ole ollut rohkeutta puuttua, vaikka molemmat edelliset hallinnonkehittämisryhmät ovat todenneet uuden jaon tarpeellisuuden. Kuntaliitokset ovat paikoin johtaneet seurakuntarajojen muutoksiin.
 
Seurakuntapapeilla ei ole hallinnollista koulutusta ja lukuisat seurakunnat toimivat ilman kanslistia tai sihteeriä. Sen takia hallinnollinen työ vaatii monien kirkkoherrojen ajasta kohtuuttoman suuren osuuden seurakuntatyön kustannuksella. Seurakuntahallinnon, hiippakuntahallinnon ja keskushallinnon välinen tiedonkulku on heikkoa.

Joensuun srk:n lausunto suunnitelmasta ’Etsivä kirkko’:...”Pieni seurakunta pystyy hoitamaan perustehtäväänsä paremmin kuin suuri. Pienissä seurakunnissa pappi tuntee ihmiset paremmin, ja se on oleellinen asia seurakuntatyössä. Pitkiin välimatkoihin haihtuvat tärkeät työtunnit. ... Kirkkonsa vieressä asuva pappi on seurakuntatyölle tärkeää. ... Päätöksenteko on säilytettävä lähellä seurakuntalaisia.”

Turun srk:n lausunto suunnitelmasta ’Etsivä kirkko’:...”Mitä ovat nämä ”tukitoiminnot”, jotka on tarkoitus hoitaa hiippakuntatasolla? Mikäli tukitoiminnot ovat esimerkiksi yhteisen tietovaraston kartuttamista, tiedotusta, koulutusta, kirkkotaiteen säilyttämistä, rakennuskannan arviointia ja dokumentointia, tms. voimme olla tyytyväisiä siihen, että tehtävät hoidetaan hiippakuntatasolla yhteisin voimavaroin.  ... Diakoniatyö: Kokemus monissa kunnissa on osoittanut, että tässä kaavailtu auttamistyö edellyttää ammatillista johtamista ja työntekijöiden työnohjausta – mistä seurakunta löytää tähän resurssit? Kaikissa seurakunnissa ei varmaankaan ole päätoimista diakoniatyöntekijää? Pelkästään vapaaehtoisvoimin diakoniatyö ei onnistu eikä sitä pidä yrittääkään. Nykyaikaisessa julkisen toimijan hallinnossa ei voi olla elintä, joka ei olisi tili- ja vastuuvelvollinen. Ei voi kuvitella elintä, esim. diakoniatoimikuntaa, jolla olisi rajoittamaton budjetti ja joka antaisi avustuksia ja tekisi lähimmäispalvelua ilman suunnitelmaa tai valvontaa. Toiminnan täytyy olla läpinäkyvää ja avointa, ammattisuoja täytyy ottaa huomioon, samoin vastuut ja vakuutukset ym.”

Nurmeksen srk:n hallinnonkehittämiskysely: ”Tärkeää olisi turhan byrokratian karsiminen. Hiippakuntaneuvosto koettiin enemmän hallinnollisena rasitteena kuin hyötynä. Lisäksi kirkon lakiuudistusten myötä enää ei riitä pelkkä toimintasuunnitelma ja vuosikertomus, vaan nyt toimintasuunnitelma on laadittava pitemmälle aikavälille kera taloussuunnitelman. Vuosikertomuksenkin lisäksi pitää olla toimintakertomus. Nämä pitää nyt vielä kaiken lisäksi kierrättää hiippakunnan piispan kautta. Avustusanomusten suhteen on suuria epäselvyyksiä hiippakuntaneuvoston vuoksi, joten nyt ne on lähetetty sekä hiippakuntaneuvostoon, että kirkollishallitukselle. Vuosilomatkin pitää kierrättää nyt lisäksi seurakunnanneuvoston kautta. Paljon ”pieniä” asioita, jotka lisäävät todellisuudessa byrokratiaa ja vaikuttavat käytännössä kielteisesti koko työmotivaatioon.”

Kirkon hallinnon yhdeksi ongelmaksi voidaan vielä nostaa se, että kirkko on verrattain riippuvainen valtion taloudellisesta tuesta. Maailman talous ja sen myötä Suomen kansantalous on vakavassa kriisissä eikä tulevaisuudelta voida odottaa tilanteen nopeaa kohentumista. Todennäköisempää lienee, että Suomen kansantalouden vakaus vähenee kansainvälisten kriisien takia ja silloin myös kirkoille myönnettävät avustukset saattavat joutua leikkauskohteeksi. Tulevaisuuteen saattavat vaikuttaa myös suomalaisten uskonnollisten asenteiden muuttuminen tai uskonnonopetuksen siirtyminen kirkon vastuulle.

3. Hallinnon kehittämisen tarpeet

Hallintoa uudistettaessa päädytään aina kompromisseihin. Suomen ortodoksisen kirkon hallinnon kehittämistarpeet nousevat tällä hetkellä monelta taholta. Vasta hyväksytyn kirkon strategian tulisi olla yksi painavimmista vaikuttajista. Käytettävissä olevat voima-varat – niin taloudelliset kuin inhimilliset - luonnollisesti osaltaan muodostavat selkeitä rajoituksia. Lisäksi Suomen kirkon kuuluminen osana maailmanlaajuiseen ortodoksiseen kirkkoon ja ekumeeniseen yhteisöön asettaa omia haasteitaan. Tasapainon löytäminen eri taholta suuntautuvien haasteiden ja vaatimusten keskeltä on kirkolliskokouksen suuri tehtävä.

3.1. Kirkon strategiasta nousevat hallinnon tarpeet

Suomen ortodoksisen kirkon strategia määrittelee kirkon arvoiksi rakkauden, totuuden, vapauden, yhteisöllisyyden ja luovuuden. Kirkon yhtenä suurena haasteena nähdään toimiminen vahvana arvovaikuttajana ja rohkeana eettisenä suunnannäyttäjänä yhteiskunnassa.

Strategiasta nousevat seuraavat linjaukset vuosiksi 2010–2015:
- aktiivinen jumalanpalveluselämä ja ortodoksinen identiteetti vahvistuu
- lähimmäisvastuu ja eettinen toiminta vahvistuu ja laajenee
- osaamisen, toiminnan ja muutosvalmiuden jatkuva kehittäminen
- johtaminen, kestävä talous ja toimiva organisaatio turvaavat kirkon perustehtävän toteutumisen.

Ensimmäinen linjaus merkitsee haastetta kaikille kirkon jäsenille, mutta erityisesti kaikille kirkon työntekijöille: piispan johdolla papiston, kanttorien, diakoniatyötekijöiden, uskonnonopettajien ja muun henkilöstön tulee nähdä työnsä polttopisteenä aktiivisen jumalanpalveluselämän ja ortodoksisen identiteetin vahvistaminen.

Kolme muuta linjausta antavat tehtäviä uudelle hallintomallille:
- lähimmäisvastuun ja eettisen toiminnan vahvistaminen edellyttää panostusta kotimaan diakoniatyöhön ja maahanmuuttajatyöhön sekä kansainväliseen lähetystyöhön ja humanitaariseen toimintaan.
- osaamisen ja toiminnan kehittäminen edellyttää kasvatus- ja koulutuskysymysten asiantuntemusta sekä tiedotus- ja julkaisutoiminnan kehittämistä. Osaamisen kehittäminen merkitsee myös sitä, että osaajista - kirkon työntekijöistä - pidetään huolta.
- neljäs linjaus muodostaa pohjan koko hallinnon kehittämistyölle: jotta kirkon voimavarat voidaan mahdollisimman hyvin käyttää aktiiviseen jumalanpalveluselämään ja seurakuntatyöhön, tarvitaan kevyt ja toimiva hallintorakenne.

Ilomantsin srk:n lausunto suunnitelmasta ’Etsivä kirkko’:...”Suunnitelman toteutuksen tulisi edetä visiosta muutokseen, jossa prosessissa organisaatiolta vaaditaan osaamista, motivaatiota, resursseja ja toimintasuunnitelmaa valittujen päämäärien toteuttamiseksi. Jos ei ole visiota, tuloksena on kaaos. Jos ei ole osaamista, tuloksena on ahdistus. Jos ei ole motivoitu henkilöstö, muutos on hidas tai sitä ei tapahdu lainkaan. Jos ei ole resursseja, turhaudutaan. Jos ei ole toimintasuunnitelmaa, tehdään paljon virheitä. … PT -muutos-prosessissa edetään analyysistä toimintaan. Suunnitelman toimeenpanossa osaaminen nousee tärkeään asemaan. Vielä sitäkin tärkeämpää on löytää koko kirkossa, sen keskushallinnossa, hiippakuntaneuvostoissa ja seurakunnissa rohkeus ja vahva tahtotila muutoksen aikaansaamiseksi.”

Pastori Heikki Huttunen: ”Jumalanpalvelus on yhteinen työ, joka syntyy monesta eri tehtävästä. ... Samaa linjaa olisi jatkettava niin, että liturgia aidosti heijastaisi armolahjojen moninaisuutta kirkkoyhteisössä: papin ja kanttorin ohella tarvitaan laulajaa, lukijaa, opettajaa, lastenohjaajaa, alttaripalvelijaa, isännöitsijää, siivoojaa, kellonsoittajaa, kirkkoleivän leipojaa, kahvinkeittäjää, piirakanpaistajaa ja jokaista rukoilijaa. Seurakunnan työntekijöiden tehtävä on innostaa ja opastaa kirkon jäseniä näihin tehtäviin. Tämä toteutuu vasta vähitellen, koska meitä vaivaa ylikorostunut papinviitan palvonta. ... Huoli kiinteistöjen hoidosta ja sijoitusten tuottavuudesta vangitsee pappien ja päättäjien mielen. Hallinnointi ottaa ylivallan, ja seurakunnalla on pitkä matka tulla eukaristiseksi yhteisöksi, kiitoksen yhteisöksi” (Analogi 3/2010).

3.2. Kirkon taloudesta nousevat hallinnon tarpeet

Tärkeimmät kirkon hallinnon kehittämisen tavoitteet ovat kautta linjan olleet byrokratian vähentäminen, hallinnon keventäminen ja kustannusten vähentäminen.

Joltakin osin kustannussäästöihin voidaan päästä pelkästään palaamalla kaikissa kirkon käytännöissä lähemmäksi alkuperäistä, askeettista elämäntapaa. Siinä kohden teemana voisi olla Johannes Krysostomoksen toteamus: ’Jumala ei tahdo kultaisia ehtoolliskalkkeja vaan kultaisia sieluja.’

Pienellä vaivannäöllä on mahdollista rationalisoida ja keskittää matkoja sekä käyttää julkisia kulkuvälineitä tai ainakin yhteisiä autokyytejä (esim. pappi ja kanttori). Matkakustannuksia voidaan merkittävästi vähentää siirtymällä osittain puhelin-, sähköposti- ja videokokouksiin sekä välttämällä turhia kokouksia.

Kirkon edustusta voidaan keventää niin ulkomaille suuntautuvilla matkoilla kuin Suomeen saapuvia vastaanotettaessa. Vieraanvaraisuudesta tinkimättä voidaan esimerkiksi kuljetuksissa, lahjojen hankinnassa ja tarjoilussa ottaa huomioon paitsi taloudelliset, myös ekologiset näkökulmat.

Viime vuosina on pyritty kustannussäästöihin keskittämällä kirkon väestökirjanpito Kuopioon keskusrekisteriin. Huomattava osa seurakunnista on myös siirtänyt taloushallintoaan hoidettavaksi keskitetysti Kuopiosta palvelukeskus Auliksesta. Jatkossa tulee selvittää, olisiko esimerkiksi kirkon kiinteistöhallinnon ja kiinteistöhuollon puolella mahdollisuutta vastaaviin keskitettyihin toimintoihin tai yhteisiin tarjouskilpailuihin. Lähivuosina on keskitettyjen palvelujen taloudellisuutta, asianmukaisuutta ja tehokkuutta seurattava ja arvioitava sekä tarvittaessa tehtävä vaadittavia korjaustoimenpiteitä.

Nyt käsillä olevan hallinnonuudistuksen taloudellisena tavoitteena on se, että seurakuntien tuloista nykyistä suurempi osa jää niiden omaan kirkolliseen toimintaan. On kuitenkin huomioitava strategiassakin painotettu yhteisöllisyys, jonka on tultava ilmi konkreettisina tekoina: kristillinen rakkaus ja keskinäinen solidaarisuus edellyttävät, että parempituloiset seurakunnat ovat valmiita tukemaan heikompituloisia kirkon keskusrahaston kautta. On myös muistettava, että monet Etelä-Suomen varakkaampiin seurakuntiin nyt veronsa maksavat ovat saaneet lapsuutensa ja nuoruutensa kirkolliset palvelut Itä- ja Pohjois-Suomen köyhemmiltä seurakunnilta, toisin sanoen varakkaammat seurakunnat ovat saaneet ’valmiita’ veronmaksajia.

Jotta seurakunnat voivat saada nykyistä suuremman osan tuloistaan omaan kirkolliseen toimintaansa, tavoitteena on keskusrahastomaksun vähittäinen laskeminen. Jotta hallinnon ylemmät tasot saadaan pääsääntöisesti rahoitetuksi valtionavustuksella eikä keskusrahastomaksua tarvita nykyisessä määrin keskushallinnon ja hiippakuntahallinnon rahoittamiseen, näitä hallinnon tasoja on kevennettävä.

Kuopion srk:n lausunto suunnitelmasta ’Etsivä kirkko’:...”Vaikka uuden lainsäädännön myötä osa seurakuntien ja kirkollishallituksen tehtävistä siirtyisi hiippakunnille, seurakuntien taloudellinen itsenäisyys tulisi säilyttää. Samoin kirkon taloudessa ja palkkapolitiikassa päätösvalta tulisi säilyttää kirkollishallituksella ja siis viime kädessä kirkolliskokouksella. Taloudellisen vallan siirtäminen hiippakunnille lisäisi henkilöstön tarvetta hiippakunnissa sekä lisäisi taloudellista eriarvoisuutta maan eri osien kesken. Kirkollishallituksella on parhaat edellytyksen huolehtia kirkon yhteisestä taloudesta ja vastata samanarvoisuuden toteutumisesta.”

3.3. Suomen kirkkopoliittisesta asemasta nousevat hallinnon tarpeet

Suomen ortodoksisen kirkon nykyinen asema autonomisena kirkkona Ekumeenisen patriarkaatin alaisuudessa on tuonut kirkolle erityisen luonteen ’sillanrakentajana’ idän ja läntisen Euroopan välillä. Suomen kirkkoa, sen liturgista perintöä sekä sen hallinnollisia ratkaisuja arvostetaan ja niistä on muualla otettu mallia. Suomen kirkko on saavuttanut vankan aseman myös ekumeenisissa yhteyksissä.

Suomen kirkko on keskustellut 1970-luvun lopulla autokefaliasta Ekumeenisen patriarkaatin kanssa. Jotta kirkkoon saatiin autokefalian edellyttämät kolme piispaa, perustettiin vuonna 1979 Oulun hiippakunta. Keskustelut sittemmin laimenivat, koska patriarkaatti katsoi uusien kirkkojen itsenäisyyden kuuluvan tulevan suuren synodin päätettäväksi.

Koska kysymys autokefaliasta liittyy kirkon hallinnollisiin ratkaisuihin, tulisi kirkon työntekijöiden ja jäsenten olla tietoisia autokefalian vaikutuksista esimerkiksi kirkon hallintoon. Keskustelu asiasta voitaisiin käydä esimerkiksi seminaarissa, jossa ainakin kirkolliskokousedustajat perehtyvät asiaan asiantuntijoiden johdolla.

4. Uuden hallintomallin periaatteet

Uuden hallintomallin lähtökohtana on se, että Suomen ortodoksinen kirkko on jäsenmäärältään pieni, vaikkakin hienoisessa kasvussa. On kuitenkin huomattava, että kirkon jäsenmäärän kasvu esimerkiksi kuvitteellisella (ja epätodennäköisellä) 10 000 jäsenellä lisäisi ortodoksien osuuden Suomen kansasta nykyisestä 1.1 prosentista vasta 1,3 prosenttiin. Työryhmä haluaa painottaa sitä, että tässä mietinnössä esitetyillä uudistuksilla pyritään hallintoa keventämällä ohjaamaan voimavaroja – niin henkisiä kuin taloudellisiakin – ydintoimintoihin kirkon jäsenten hyväksi ja näin vahvistamaan kirkkoa sekä saamaan aikaan kasvun edellytyksiä. Samalla kirkko voi lisätä todellista näkyvyyttään suomalaisessa yhteiskunnassa. Ydintoimintoihin keskittyminen edellyttää kaikilla tasoilla nykyisten toimintojen arviointia, priorisointia ja vähemmän tärkeiden toimintojen karsimista.

Pienen kirkon hallintorakenteen on oltava kevyt, toimiva ja joustava. Päätökset on tehtävä mahdollisimman lähellä seurakuntalaisia – toisin sanoen seurakuntalaisten pitää voida vaikuttaa heitä koskeviin asioihin vähintään samassa laajuudessa kuin nykyisin. Verotulojen käytöstä on jatkossakin päätettävä demokraattisesti valitussa elimessä. Hallintotoimien on oltava tarkoituksenmukaisia. Hallinnon käytäntöjen on oltava avoimia ja läpinäkyviä ja noudatettava hyvän hallinnon periaatteita, esim. kaikki päätökset tulee perustella ja päätösten toimeenpanijat tulee päätöksissä määritellä. Toisin sanoen - hallinnon tulee toimia nyky-yhteiskunnan työelämän sääntöjen mukaisesti.

Hyvän hallinnon periaatteisiin kuuluu muun muassa se, että asioiden valmistelu, päätöksenteko, toimeenpano ja seuranta erotetaan selkeästi toisistaan. Siten esimerkiksi asioiden valmistelija ei osallistu päätöksentekoon eikä päätöksentekijä toimeenpanoon. Kumpikaan näistä tahoista ei osallistu toteutuksen seurantaan. Sen sijaan valmistelija voi olla myös toimeenpanija. Kaikissa asioiden käsittelyn vaiheissa on myös muistettava se, että kirkkoa ja seurakuntia koskevat mm. hallintolaki (434/2003), laki viranomaisten toiminnan julkisuudesta (621/1999), asetus viranomaisten toiminnan julkisuudesta ja hyvästä tiedonhallintatavasta (1030/1999) sekä laki julkisista hankinnoista (348/2007).

Hallinnon eri tasoilla tulee olla selvä työnjako. Piispainkokous päättää liturgisista ja kanonisista asioista, kirkolliskokous strategisista linjauksista (toisin sanoen mihin pyritään), kirkollishallitus taktisista linjauksista (toisin sanoen millä keinoin) ja keskushallinnon toimihenkilöt vastaavat operatiivisesta, päivittäisestä toiminnasta. Päätöksenteko- ja toimeenpanovastuiden täytyy olla selvät ja asioita tulee voida delegoida siten, kuin kulloinkin on tarkoituksenmukaista. Keskushallinnon ja seurakuntien suhteet täytyy saada toimiviksi ja joustaviksi.

Kuopion srk:n hallinnonkehittämiskysely: ”Hallintotyöskentelyn tehokkuus ja sujuvuus on peruslähtökohta. Keskushallinnosta pitää löytyä vastuuhenkilö, joka huolehtii kunkin kirkolliskokouksen valiokunnan asioiden valmistelun ja toteutuksen valvonnan ja seurannan. Saman henkilön olisi syytä olla myös kirkolliskokouksessa valiokunnan sihteerinä. Näin voidaan taataan kirkolliskokouksen asioiden selkeä valmistelu.”

Avoin ja läpinäkyvä hallinto merkitsee myös avointa ja ajantasaista tiedottamista. Nykyinen sähköinen viestintä antaa tähän erinomaiset mahdollisuudet. Tavoitteena tulee olla, että kaikista kirkolliskokouksen ja kirkollishallituksen sekä seurakunnanvaltuustojen ja -neuvostojen päätöksistä, niiden perusteluista ja päätösten toteuttamisesta tiedotetaan kirkon jäsenille. Tällä tavoin saadaan myös kohennetuksi kirkon julkista kuvaa, joka parin viime vuoden aikana on saanut salailun ja eripuraisuuden leimaa. 

Piispan asemaa hengellisenä johtajana ja papiston hengellisenä ohjaajana tulee vahvistaa ja selkeyttää. Erityisesti piispojen suurena haasteena on välittää kirkon arvoja ja toimia eettisinä suunnannäyttäjinä. Käytännön asioissa piispojen tulee voida luottaa alaisiinsa ja pystyä delegoimaan päivittäinen operatiivinen toiminta heille. Piispoista lähtien koko kirkon johtamismenetelmänä tulee olla Kristuksen esimerkin mukainen, Kirkkojen Maailmanneuvostonkin painottama palveleva johtaminen (Servant Leadership), joka korostaa johtajan tehtävää palvelijana. Palveleva johtaja on visiointikykyinen, uskottava, oikeudenmukainen, alaisiaan rohkaiseva ja kuunteleva. Hän kykenee toimimaan esimerkkinä, arvostaa alaisiaan ja luottaa heihin, tarvittaessa pystyy opettamaan heitä, kohtelee heitä rehellisesti ja tasapuolisesti. Luottamus ja esimerkin antaminen johtavat siihen, että palveleva johtaja kykenee delegoimaan.

5. Uusi hallintomalli

Seuraavassa esitettävää hallinnon mallia rakennettaessa pääpaino on ollut siinä, miten pienen kirkon voimavaroilla voitaisiin mahdollisimman hyvin toteuttaa strategian kolmea linjausta: aktiivista jumalanpalveluselämää, koulutus- ja kasvatustehtävää sekä lähimmäisvastuuta ja diakoniaa. Kaiken hallinnon tulee palvella näiden ydintoimintojen mahdollistamista.

Hallinnonkehittämistyöryhmä esittää tässä mietinnössä yleisiä ehdotuksia ja suuntaviivoja hiippakunta- ja seurakuntahallinnon uudistuksesta, mutta paneutuu näiden yksityiskohtiin vasta saatuaan kirkollishallitukselta ja kirkolliskokoukselta evästyksiä tarkempaan suunnitteluun. Keskushallinnon uudistuksesta työryhmä esittää oman ehdotuksensa tässä mietinnössä.

5.1. Seurakuntahallinto

Seurakuntahallinnon uudistamisen lähtökohtana on paikallistason päätösvallan lisääminen niin toiminnallisissa kuin taloudellisissakin kysymyksissä – tavoitteena on pyhäkkökeskeisyys. Jatkossa perusyksikkönä on toiminta-alue, jossa yhden tai useamman kirkon / tsasounan alueella toimii työparina pappi ja kanttori. Sopivasta ryhmästä toiminta-alueita muodostetaan uusi hallinnollinen seurakunta. Seurakuntien määrää vähennetään merkittävästi nykyisestä.

Seurakunnan papit, kanttorit ja muut työntekijät muodostavat työyhteisön, jossa esimiehen johdolla työt suunnitellaan ja organisoidaan yhdessä ja tarkoituksenmukaisesti vapaapäiväjärjestelyt ja lomitukset huomioiden. Seurakunnan alueeseen ja toimintaan nähden työntekijöitä on oltava riittävä määrä.

Uusien seurakuntien kirkkoherrana toimivalta edellytetään asianmukaista johtamiskoulutusta, esimerkiksi johtamisen erikoisammattitutkintoa sekä käytännössä saavutettua hallintokokemusta. Koska myös toiminta-alueiden papeilta edellytetään taloushallinnon perusteiden osaamista, henkilöstö- ja taloushallinnon koulutusta voitaisiin jatkossa järjestää seurakuntapapiksi aikoville esimerkiksi Ortodoksisen seminaarin koulutuksena.

Seurakunnan kirkkoherran toiminta-alueella toimii seurakuntatoimisto. Muiden työntekijöiden (muut papit ja kanttorit, kanslistit / seurakuntasihteerit, hallinto- ja taloussihteerit, nuorisotyöntekijät, diakoniatyöntekijät, vahtimestarit, seurakuntien uskonnonopettajat jne.) toimenkuvat ja toimipaikat sovitaan tarpeen mukaan ja joustavasti.

Seurakunnan valtuustoon, neuvostoon ja toimikuntiin valitaan edustajia siten, että toiminta-alueet tulevat tasapuolisesti edustetuiksi. Myös seurakunnan toimintabudjetti (70–80 % koko budjetista, sisältää palkat ja toimintamenot) laaditaan toiminta-alueittain ja toteutusvastuu on paikallistasolla. Toiminta-alueen pappi ja kanttori vastaavat toteutuksesta. Alueelta seurakunnan luottamuselimiin valitut edustajat voivat muodostaa ”pyhäkkötiimin”, joka antaa ohjeita ja ehdotuksia talousarvion laatimiseen ja valvoo sen toteutumista. Koko seurakunnan talousarviosta varataan paikallisten tarpeiden mukaan esim. 20–30 prosenttia investointibudjettiin, jonka käytöstä vastaa koko seurakunnan alueen kattava kiinteistötoimikunta.
 
Hämeenlinnan srk:n lausunto suunnitelmasta ’Etsivä kirkko’: ”Pyhäkkökeskeisyys siinä mielessä, että tietyn kirkkorakennuksen tai rukoushuoneen ympärille kehittyy elävä eukaristinen yhteisö, joka huolehtii jäsentensä hengellisestä opetuksesta ja elämästä ja jossa myös pidetään huolta jäsenistä kristillisen rakkauden ja diakonian hengessä, on jotakin hyvin myönteistä paikallisseurakunnan elämän kannalta ja tukee myönteisellä tavalla koko seurakunnan elämää, hiippakunnan ja koko kirkon elämää.”

Iisalmen srk:n hallinnonkehittämiskysely: ”Seurakuntien itsenäisyys säilytettävä, seurakuntien itsemääräämisoikeutta lisättävä. Keskushallintoa ei enää voi paisuttaa, keskushallinnon ylivaltaa rajoitettava. Luonnollista yhteistyötä tuettava, kentällä syntyy tarve ja kenttä tietää tarpeensa parhaiten.”

Nykyiset matkapapit ja -kanttorit liitetään seurakuntien toiminta-alueiden henkilöstöksi. Toiminta-alueet voivat erityisluonteensa mukaisesti erikoistua johonkin tiettyyn toiminnan sektoriin. Toiminta-alueiden kesken tehdään joustavasti yhteistyötä, tarvittaessa myös yli seurakuntarajojen.

Toiminta-alueilla papin työn pääpaino on käytännön seurakuntatyössä. Kun hallintorutiinit vähenevät, pappi ja kanttori voivat olla nykyistä aktiivisemmin kannustamassa seurakuntalaisia myös vapaaehtoistyöhön. Kentällä tulee näkyä selkeä yhteistyö seurakunnan ja kirkkoa lähellä olevien järjestöjen kesken.

5.2. Piispat, hiippakuntajako ja piispainkokous

Piispojen asemaa hengellisinä johtajina ja papiston hengellisinä ohjaajina pyritään korostamaan. Piispat delegoivat nykyisen hiippakuntatasolla olevan operatiivisen toiminnan pääosin seurakuntiin ja toiminta-alueille. Riippumatta siitä, moneenko hiippakuntaan päädytään, piispa ja ”uusien” seurakuntien (jatkossa merkittävästi vähemmän kuin nyt) kirkkoherrat ja valitut luottamushenkilöt muodostavat hiippakunnan johtoryhmän. Johtoryhmä hoitaa joitakin aikaisemmilla hiippakuntaneuvostoilla olleita tehtäviä, mm. kerää ja priorisoi alueelta kirkollishallitukseen tulevat rakennusavustus- ym. esitykset.

Lähivuosina kirkolliskokouksen on käytävä avoin keskustelu tulevaisuudesta. Onko Kuopio jatkossakin kirkon keskuspaikka - arkkipiispan ja kirkon keskushallinnon sijaintipaikka – vai onko tarvetta siirtää keskuspaikka esimerkiksi Helsinkiin? Mikäli keskushallinto siirrettäisiin Helsinkiin, metropoliittojen/apulaispiispojen sijaintipaikkoja voisivat Oulun ohella olla Kuopio, Joensuu tai Valamo. Myös kysymys autokefaliasta vaikuttaa osaltaan hiippakuntien lukumäärään.

Työryhmä on työstänyt yhden, kahden ja kolmen hiippakunnan mallia ja päätynyt seuraaviin tuloksiin.

5.2.1. Kolme hiippakuntaa

Nykyinen kolmen hiippakunnan malli on luotu tilanteessa, jossa kirkko pyrki autokefaliaan 1970-luvulla. Hanke ei kuitenkaan toteutunut eikä asiaa ole kirkolliskokouksessa sittemmin käsitelty. Kolmen hiippakunnan malli on tarpeellinen siinä tapauksessa, että kirkko edelleen tavoittelee autokefalista asemaa. Arkkipiispan ja kahden metropoliitan kirkko lienee nykyisissä kirkkopoliittisissa yhteyksissä myös vaikuttavampi ja vakavammin otettava kuin vähempien hiippakuntapiispojen kirkko.

Toisaalta kolme hiippakuntakansliaa nykyisellään muodostavat merkittävän menoerän, viime vuosina noin 900 000–950 000 euroa eli noin 20 prosenttia kirkon toimintakuluista.

5.2.2. Kaksi hiippakuntaa

Oulun hiippakunnan yhdistäminen Karjalan hiippakuntaan olisi perusteltua hiippakunnan pienen väkimäärän takia (noin 6 500 jäsentä, toisin sanoen noin 10 prosenttia kirkon jäsenistä). Yhdistämisen jälkeen Karjalan hiippakunnan väkiluku olisi noin 27 000 jäsentä (Helsingin hiippakunta 31 000 jäsentä).

Oulun hiippakuntakanslian kustannukset ovat nykyisin noin 200 000 euroa eli noin 20 prosenttia hiippakuntakanslioiden kuluista. Haittapuolena hiippakuntien yhdistämisessä saattaisi olla kolttaväestön erityisolojen jääminen vähemmälle huomiolle sekä Karjalan hiippakunnan piispan pidentyvät paimenmatkat ja lisääntyvät matkakulut.

5.2.3. Yksi hiippakunta

Pieneen väkimäärään nähden kirkko voisi toimia yhtenä hiippakuntana (evankelis-luterilaisessa kirkossa hiippakunnan jäsenmäärä on noin 500 000 paitsi Porvoon ruotsinkielisessä hiippakunnassa 230 000 jäsentä). Tällöin arkkipiispalla voisi olla apunaan yksi tai kaksi apulaispiispaa sijoituspaikkana esim. Helsinki ja/tai Oulu, mikäli arkkipiispan istuin säilyy Kuopiossa. Piispojen lukumäärän vähentäminen kuvastaisi realistista ajattelua kirkossa myös sikäli, että siten parannettaisiin kanonisesti pätevien ja hengellisten piispakandidaattien saatavuutta kuluttamatta kohtuuttomasti Valamon luostarin niukkoja henkilöresursseja.

Apulaispiispan kustannukset olisivat pienemmät kuin nykyisten metropoliittojen, sillä kansliahenkilökunta ja toimistotila vähenisivät.

Seurakuntien määrän vähentyminen ja toiminnan keskittyminen pyhäkkötasolle vähentää hiippakuntatason hallinnollisia tehtäviä. Siten hiippakuntakanslioiden henkilökuntaa ja kustannuksia voidaan vähentää.

Piispainkokous toimii jatkossakin ylimpänä kanonisena, teologisena ja liturgisena asiantuntijaelimenä sekä vastaa kirkon ulkomaansuhteista. Mikäli päädytään yhden hiippakunnan malliin, piispainkokouksen muodostavat arkkipiispa ja kaksi apulaispiispaa ja tarvittaessa eläkkeellä olevat piispat.

5.3. Keskushallinto

Nykyinen kirkollishallituksen kanslia ja kirkollishallituksen kollegio sekä Ortodoksinen tiedotuskeskus ja Ortodoksisen kirjallisuuden julkaisuneuvosto korvataan kirkollishallituksella (entinen kollegio) sekä kirkon palvelukeskuksella ja sen johtoryhmällä.

Uuden kirkollishallituksen tehtävänä on valvoa kirkon palvelukeskuksen ja sen johtoryhmän toimintaa, kun nämä toteuttavat kirkolliskokouksen päätöksiä. Kirkollishallituksen puheenjohtajana toimii arkkipiispa ja sen jäseninä ovat kirkolliskokouksen (toimikaudekseen) valitsema pappisedustaja ja 2-3 maallikkoedustajaa, joista yksi on juristi. Kirkollishallitus ei osallistu operatiiviseen toimintaan, vaan keskittyy taktisiin linjauksiin. Kirkollishallitus kokoontuu noin kahden kuukauden välein.

Kirkon palvelukeskuksesta muodostetaan asiantuntijaelin, joka palvelee seurakuntia ja saa toimeksiantoja kirkolliskokoukselta, kirkollishallitukselta ja piispainkokoukselta. Palvelukeskuksen johtoryhmän muodostavat 4-5 kirkollishallituksen asiantuntijaa (esim. hallintopäällikkö lakiasiantuntijana, talouspäällikkö, koulutuspäällikkö, diakoniapäällikkö, tiedotuspäällikkö). Kirkollishallitus nimeää johtoryhmän keskuudesta puheenjohtajan, joka johtaa koko palvelukeskusta. Johtoryhmä vastaa operatiivisesta toiminnasta. Se kokoontuu vähintään kahdesti kuussa ja asioiden niin vaatiessa joustavasti useamminkin – näin taataan tehokas asioiden hoito ja tiedonkulku. Palvelukeskuksen toimihenkilöt toimivat oman alansa kysymyksissä kirkollishallitukseen vietävien asioiden valmistelijoina ja esittelevät ne kirkollishallituksen kokouksessa toimien esittelijän vastuulla.

Keskushallinnon uudistus edellyttää nykyisen kirkollishallituksen kanslian toiminnan uudelleenarviointia ja kaikkien toimihenkilöiden toimenkuvien uudistamista. Hallinnonkehittämisryhmä toteuttaa tämän työn yhdessä nykyisen henkilöstön kanssa ja tekee asiasta esityksen syksyn 2010 aikana.
 
5.3.1. Kirkon palvelukeskukseen muodostetaan neljä yksikköä

Seurakuntapalvelut
Yksikössä toimivat henkilöstö- ja taloushallinnon vastaavat henkilöt tiimeineen (sihteerit, keskusrekisteri, taloushallinnon palvelut). Toinen vastaavista toimii yksikön päällikkönä. Henkilöstöhallintoon kuuluu myös kirkon työntekijöiden työhyvinvoinnin koordinointi (mm. työhyvinvointikartoitukset, työnohjaus, mentorointi). Yksikkö koordinoi lisäksi kiinteistöhallinnon palveluja erikseen suunniteltavalla tavalla.

Tiedotus ja julkaisu
Yksikkö vastaa kirkon sisäisestä ja ulkoisesta tiedotuksesta sekä julkaisutoiminnasta ja korvaa siten Ortodoksisen tiedotuskeskuksen ja Ortodoksisen kirjallisuuden julkaisuneuvoston. Yksikkö koordinoi myös kirkon kansainvälisiä toimintoja.

Koulutus ja kasvatus
Yksikkö koordinoi koulujen uskonnonopetusta sekä ortodoksisen uskonnon aikuisopetusta ja toimii tiiviissä yhteistyössä Ortodoksisten Nuorten Liiton kanssa nuorisotyön kehittämiseksi. Edelleen yksikkö osallistuu Ortodoksisen pappisseminaarin ja Joensuun yliopiston kanssa pappiskoulutuksen kehittämiseen ja valvoo seminaarin toimintaa. Yksikköön kuuluu myös koko kirkon tutkimus- ja kehittämistoiminnan sekä sisäisen tarkastuksen organisointi (tarvittaessa ostopalveluilla).

Diakonia ja maahanmuuttajatyö
Yksikkö koordinoi seurakuntien diakoniatyötä tiiviissä yhteistyössä PSHV:n kanssa sekä kansainvälistä diakoniaa yhteistyössä Ortaidin ja Ortodoksisen lähetyksen kanssa. Yksikkö koordinoi myös maahanmuuttajatyötä.

Palveluyksikön hallinto-, talous- ja lakivastaavat sekä koulutus- ja kasvatusyksikön vastaava toimivat kirkolliskokouksen valiokuntien yhteyshenkilöinä ja vastaavat (tarvittaessa tiiminsä kanssa) kirkolliskokouksen asioiden valmistelusta ja päätösten toimeenpanosta oman valiokuntansa toimialalla.

Joidenkin alueiden osaamista voidaan myös koota keskushallinnon ulkopuolelta: esim. Valamon kansanopiston tai Ortodoksisen seminaarin yhteydessä voisi toimia kirkon tutkimus- ja kehittämiskeskus. Keskus voisi myös hoitaa seurantaa, laadunvalvontaa ja ohjausta hallinnollisten muutosten yhteydessä (yhtenä esimerkkinä keskitettyjen väestörekisteri- ja taloushallintopalvelujen arviointi muutaman vuoden kuluttua). Kirkkoa lähellä olevilla järjestöillä on merkittävä rooli kasvatus- ja nuorisotyön, diakonian ja kansainvälisen toiminnan aloilla. Järjestöjen rooli ja kirkon osuus järjestöjen toiminnan taloudellisesta vastuusta määritellään selkeästi esim. palvelusopimuksilla.

Osa keskushallinnon uudistuksista – esim. Ortodoksisen tiedotuskeskuksen ja Ortodoksisen kirjallisuuden julkaisuneuvoston yhdistäminen nykyisen kirkollishallituksen tiedotusosastoksi, kasvatus- ja koulutus- sekä diakonia- ja maahanmuuttaja-asioiden nostaminen toiminnan painopisteeseen sekä toimenkuvien uudistaminen – lienevät toteutettavissa ilman kirkkolain tai kirkkojärjestyksen muutoksia.

Niiltä osin kuin kirkkolain ja kirkkojärjestyksen muutoksia tarvitaan, työryhmä esittää, että kirkolliskokouksen laki- ja hallintovaliokunta voisivat ryhtyä näitä valmistelemaan. Lainmuutokseen on syytä ryhtyä vasta siinä vaiheessa, kun myös hiippakunta- ja seurakuntahallinnon avoimet kysymykset on ratkaistu.

5.4. Kirkolliskokous

Kirkolliskokous kokoontuu edelleen vuosittain. Kirkolliskokouksen on entistä selvemmin otettava paikkansa kirkon ylimpänä päättävänä elimenä ja strategisten linjauksien vetäjänä. Tämä rooli edellyttää kirkolliskokousedustajilta periaatekysymyksiin perehtymistä (ts. koulutusta) ja vaatii kokouksen käytännön järjestelyissä riittävästi aikaa laajoista kokonaisuuksista keskusteluun.

Kirkolliskokouksen valiokuntien yhdyshenkilöinä ja sihteereinä toimivat kirkon palvelukeskuksen yksiköiden talous-, hallinto-, laki- ja kasvatusasioista vastaavat toimihenkilöt (tarvittaessa tiimeineen). Valiokunnat toimivat tarpeen mukaan omilla sektoreillaan istuntojen välillä. Kustannussyistä voidaan pitää esimerkiksi sähköpostikokouksia.

Suurempien seurakuntien mallissa voidaan luopua nykyisestä byrokraattisesta ja mutkikkaasta kirkolliskokousedustajien valintaprosessista ja valinnan tekevät seurakuntien neuvostot tai valtuustot.

6. Yhteenveto esitetyistä toimenpiteistä 

Työryhmä esittää, että kirkollishallitus ryhtyisi seuraaviin toimenpiteisiin:

1. kirkollishallitus järjestäisi syksyn 2010 kirkolliskokouksen yhteyteen keskustelun (yleiskeskustelu + keskustelu valiokunnittain) tämän mietinnön sisältämistä suuntaviivoista hiippakunta- ja seurakuntahallinnon uudistamiseksi, jotta työryhmä saisi evästyksiä jatkotyöskentelyynsä näiden tasojen hallinnon järjestämiseksi

2. kirkollishallitus valmistelisi syksyn 2010 kirkolliskokoukseen työryhmän mietinnön pohjalta esityksen keskushallinnon uudistamiseksi siltä osin, kuin se on mahdollista muuttamatta kirkkolakia ja kirkkojärjestystä

3. kirkollishallitus antaisi laki- ja hallintovaliokunnille tehtäväksi kirkkolain, kirkkojärjestyksen ja johtosääntöjen muutoksen valmistelun siltä osin kuin keskushallinnon uudistus sitä edellyttää

4. kirkollishallitus asettaisi seuraavat alatyöryhmät hallinnonkehittämisryhmälle:
- talousryhmä valmistelee esityksen siitä, miten valtionavustus jaetaan uudistuksen jälkeen
- kiinteistöryhmä valmistelee esityksen kirkon kiinteistöjen keskitetystä hallinnoinnista ja hoidosta sekä selvityksen vähän käytettyjen tsasounien kunnosta ja suunnitelman niiden tulevaisuudesta

5. kirkollishallitus järjestäisi seminaarin autokefalian merkityksestä kirkolle ja sen hallinnolle

6. kirkollishallitus antaisi ohjeet kaikille kirkon toimijoille yleisistä säästötoimenpiteistä (matkat, edustus jne.) ja ryhtyisi myös itse niitä noudattamaan

7. Lopuksi

Tavoitteena on, että uuden hallintomallin mukainen kirkko on
- pieni mutta kasvava
- ihmisläheinen ja toimiva
- joustava
- näkyvä ja läpinäkyvä
 
Sellaisena se parhaiten palvelee kirkon strategiassa määriteltyä perustehtäväänsä ylösnousseen Kristuksen kirkkona: julistaa ilosanomaa Kristuksesta, johdattaa pelastukseen ja kantaa vastuuta koko luomakunnasta. Tällainen toiminta muodostaa myös parhaat edellytykset kirkon kasvulle.

22. Suomen ortodoksisen kirkon henkilöstöpolitiikan linjaus

Vuoden 2008 kirkolliskokous hyväksyi toimenpideohjelman työhyvinvoinnin edistämiseksi vuosille 2009–2011. Aspectum Oy teki marraskuussa 2009 ortodoksisen kirkon työntekijöille kyselyn, johon vastasi runsaasta 200 kirkon työntekijästä 73. Vastauksista laaditussa yhteenvedossa korostuivat työntekijöiden toiveet muun muassa varhaisesta puuttumisesta epäkohtiin, rehellisyys ja joustavuus, avoin keskustelu ja rakentavan palautteen antaminen, henkilöstöpolitiikan yhteneväisyys kirkon arvojen ja strategioiden kanssa sekä toimiva palaverikäytäntö. Kirkollishallituksen asettama työhyvinvointiryhmä on jatkovalmistellut saamansa tehtäväksiannon perusteella kirkon henkilöstöpolitiikan linjauksen.

Kirkollishallitus päätti kokouksessaan 17.8. lähettää oheisen henkilöstöpolitiikan linjauksen vuoden 2010 kirkolliskokoukselle. Kirkollishallitus arvioi ja kannustaa hyvän henkilöstöpolitiikan toteutumista kirkossa, seurakunnissa ja luostareissa, antaa suuntaviivat kirkon ja seurakuntien henkilöstöpolitiikalle sekä raportoi tapahtuneesta kehityksestä vuosittain kirkolliskokoukselle.

Suomen ortodoksisen kirkon henkilöstöpolitiikan linjaus

Kirkon työhyvinvointityöryhmä: kirkkoherra Markku Toivanen, hallintopäällikkö Marjatta Viirto, lainoppinut kirkkoneuvos Risto Ikäheimo, rehtori Sirpa Koriala, henkilöstösihteeri Riitta Hjertberg

Suomen ortodoksisen kirkon henkilöstöpolitiikan tavoitteena on kuvata ne periaatteet, jotka ohjaavat toimintojamme. Henkilöstöpoliittinen linjaus määrittelee, mitä on hyvä henkilöstöpolitiikka ja miten haluamme sitä jatkossa edistää.

Kirkon henkilöstöpoliittinen linjaus perustuu kirkon arvoihin, jotka ovat rakkaus, totuus, vapaus, luovuus ja yhteisöllisyys. Työssämme se tarkoittaa, että arvostamme toisiamme ja ainutkertaista erilaisuuttamme. Luotamme toisiimme ja kehitämme osaamistamme nopeasti muuttuvan toimintaympäristön tarpeisiin. Arjen yhteistyön sujuvuutta tuemme myönteisellä toiminta- ja keskustelukulttuurilla, johon kuuluu esimerkiksi toisen arvostus ja kunnioittava käytös sekä ristiriitojen ammattimainen käsittely.

Kirkkona haluamme olla esimerkillinen ja vetovoimainen työnantaja. Kirkon toimihenkilöt muodostavat moniammatillisen organisaation. Taito palvella, ohjata ja opastaa jokaista kirkon jäsentä hänen yksilöllisessä elämänvaiheessaan on työyhteisöjen pysyvä tavoite. On kaikkien etu, kun voimme hyvin, olemme sitoutuneita työhömme ja saamme aikaan tuloksia.

Kannustamme sekä esimiehiä että muuta henkilöstöä ennakoimaan muutoksia ja varautumaan niiden tuomiin haasteisiin. Aktivoivalla ja joustavalla henkilöstöpolitiikalla kannustamme henkilöstöä kehittämään osaamistaan ja itseään niin, että pärjäämme uudenlaista osaamista edellyttävissä tehtävissä.

Kuten organisaatiopsykologi Pekka Järvinen toteaa, tarvitsee toimiva työyhteisö selkeän perustehtävän sekä peruspilarit, jotka ovat:

- työntekoa tukeva organisaatio
- työntekoa palveleva johtaminen
- selkeät töiden järjestelyt
- yhteiset pelisäännöt
- avoin vuorovaikutus
- toiminnan jatkuva arviointi

Toimiva vuorovaikutus ja luovuuteen perustuva muutoskyky perustuvat Pauli Juutin ja Pekka Himasen mukaan rehellisyyteen ja luottamukseen, josta nousee avoimuus ja erilaisuuden aito hyväksyminen. Seuraavalle portaalle on mahdollista päästä, kun alempi on kunnossa.
Toteuttaessamme valitsemiamme tavoitteita korostamme seuraavia asioita:

Kirkko on oppiva ja kyvykäs organisaatio

Kirkolla on edessään merkittävä ikä- ja osaamisrakenteen muutos. Uusiutumiskyky perustuu siihen, että tunnistamme mahdollisuudet, rekrytoimme oikein ja noudatamme suunnitelmallisesti sovittuja ikäjohtamisen periaatteita. Työn organisoimisessa otamme huomioon työntekijöiden kaikki työuran vaiheet sekä työn ja muun elämän yhteensovittamisen.

Kirkon työyhteisöjen toiminnassa kyvykkyys näkyy tehokkaina, innovatiivisina ja luovina tapoina organisoida töitä ja hioa toimintatapoja. Kyvykkyys koostuu sekä ihmissuhdetaidoista yksilöiden välisessä vuorovaikutuksessa ja asiakassuhteissa että taidosta kehittää toimintaa ja organisaatiota. Tuemme henkilöstön luovuuden ja innovatiivisuuden kehittymistä ja hyödynnämme syntyneet innovaatiot. Johto ja muu henkilöstö kehittävät organisaatiota yhdessä. Tavoitteemme on, että organisaatiorakenteet tukevat toimintaa ja sitä kautta myös työhyvinvointia.

Rekrytointimme turvaa pätevyydeltään ja rakenteeltaan kirkon tehtävien kannalta parhaan mahdollisen henkilöstön. Rekrytoinneilla edistetään työhyvinvointia ja hankitaan sellaista osaamista, joka edesauttaa työorganisaatioiden kehittämistä. Onnistuneilla henkilöstövalinnoilla varmistamme työtehtävien parhaan mahdollisen hoitamisen.

Rakennemuutokseen lähdetään ensisijaisesti kehittämällä henkilöstön osaamista oikeaan suuntaan. Koska toimintaympäristömme muutokset voivat vaikuttaa kirkon talouteen, on työyhteisöjemme osattava varautua myös erilaisiin rakenneratkaisuihin ja henkilöstömäärän muutoksiin.

Toimenpide-esimerkkejä koko kirkon tasolla

• laaditaan osaamiskartoitus ja henkilöstösuunnitelma, jotka tukevat kirkon strategian toteutumista
• laaditaan suunnitelma siitä, millaisin toimin eläkkeelle siirtyvän henkilöstön osaaminen saadaan siirtymään seuraavalle sukupolvelle

Toimenpide-esimerkkejä omalle työyhteisölleni

• laaditaan henkilöstösuunnitelma; millaista osaamista ja koulutusta tarvitsemme

Hyvä johtaminen

Henkilöstöpolitiikkamme perustuu kirkon strategiaan sekä osallistuvaan ja palvelevaan johtamismalliin. Henkilöstön kehittäminen kuuluu jokaisen esimiehen tehtäviin ja esimiehiä tuetaan tässä työssä. Kehitämme ja koulutamme johtamisen käytäntöjä. Tavoitteemme on kirkon ylimmän johdon ja operatiivisen johdon linjakas yhteistyö.

Johtaminen kirkon työyhteisöissä on arjessa tapahtuvaa yhteistä toimimista ja läheistä vuorovaikutusta, joka perustuu avoimeen ja yhteistyötä arvostavaan ilmapiiriin. Henkilöstömme osallistuu oman työnsä suunnitteluun ja tavoitteidensa asetteluun. Arvostamme oppimista ja luovuutta tukevia vuorovaikutusrakenteita. Säännölliset kehityskeskustelut toimivat kehittämisen välineinä niin henkilöstölle kuin esimiehillekin.

Kehitämme johtamistamme niin, että johtaminen ja esimiestyö tukevat johdonmukaisesti kirkon visioita, strategisia valintoja ja arvoja. Henkilöstöjohtamisemme lähtökohtia ovat tasapuolisuus ja oikeudenmukaisuus. Muutosten hallinta ja niiden johtaminen kuuluvat hyvään johtamiseen ja esimiestyöhön.

Toimenpide-esimerkkejä koko kirkon tasolla

• toteutamme hyvää hallintoa, johon kuuluvat mm. asioiden hyvä valmistelu, asianosaisten kuuleminen, päätösten perusteleminen, päätöksistä tiedottaminen sekä asioiden käsittely ilman tarpeetonta viivytystä

Toimenpide-esimerkkejä omalle työyhteisölleni

• teemme palaverikäytännöt toimiviksi
• esimies käy kehityskeskustelut vähintään kerran vuodessa, kehityskeskusteluja voidaan käydä myös ryhmissä
• työyhteisöt rakentavat yhdessä itselleen pelisäännöt, jotka tukevat oikeudenmukaisuuden ja tasapuolisuuden toteutumista

Osaamisen kehittäminen

Työyhteisöt ja tiimit kehittävät aktiivisesti omaa osaamistaan. Työyhteisöissä ymmärrämme erilaisuutta ja opettelemme näkemään eri-ikäiset työntekijät yhteisenä voimavarana. Kirkon vahvan ohjausperinteen tuomme työyhteisöön hyödyntämällä mentorointia ja arvostamalla myös hiljaista tietoa. Tavoitteenamme on, että osaamista kehitetään suunnitelmallisesti ja pitkäjänteisesti.

Kirkon henkilöstön ammattitaito takaa, että voimme vastata ajan haasteisiin. Osaamme toteuttaa tekemämme strategiset valinnat ja ammattitaitomme on kansainvälisesti korkeatasoista. Yhteistoimintasopimukset mahdollistavat osaamisen kehittämisen mm. työn kiertoa hyödyntäen.

Yhteisölliseen ajatteluumme kuuluu, että yhdistämme voimavaramme ja eri alojen asiantuntemuksen siellä, missä se on mahdollista. Tällä tavoin kehitämme kirkosta työympäristön, jossa saa olla luova ja innovatiivinen ja jossa yhdessä toimiminen ja osaamisen jakaminen ovat osa luontevaa toimintakulttuuria.

Toimenpide-esimerkkejä koko kirkon tasolla

• haemme yhteistyökumppaneita ja huippuosaamista eri sidosryhmistä
• huolehdimme tavoitteellisesta henkilöstön täydennyskoulutuksesta

Toimenpide-esimerkkejä omalle työyhteisölleni

• kehitämme työyhteisön ja tiimin osaamista tulevaisuuden haasteista käsin
• laadimme tiimien ja tarvittaessa yksittäisten tehtävien edellyttämät kriteerit (vaativuusprofiilit)
• kartoitamme henkilöstön osaamisen (osaamisprofiilit)
• kehityskeskustelujen pohjalta laadimme edellä mainittuihin vaativuus- ja osaamisprofiileihin perustuvat, tavoitteelliset tiimin ja sen jäsenten kehittymissuunnitelmat
• tuemme tiimien ja niiden jäsenten kehittymistä koulutuksen ja työnohjauksen keinoin

Palkkaus ja palkitseminen

Arvostamme hyvää työtä ja työsuoritusta, minkä osoitamme antamalla siitä tunnustusta. Palkitsemme yksilöiden ohella myös ryhmiä. Työyhteisöissämme työehtosopimuksen antamat mahdollisuudet ovat täydesti käytössä.

Kannustamme ja motivoimme henkilöstöämme antamalla riittävästi haasteita, edellyttämällä korkealaatuista työpanosta sekä antamalla palautetta onnistumisista. Palkitsemis- ja palkkausjärjestelmäämme sekä työehtosopimustamme kehitetään, voimassa olevia työehtosopimuksen palkitsemismahdollisuuksia hyödynnetään yhteisesti sovittujen pelisääntöjen mukaisesti, oikeudenmukaisesti ja rehellisesti. Palkitsemisen tulee tukea myös tuloksellista yhteistoimintaa ja johtamista.

Toimenpide-esimerkkejä koko kirkon tasolla

• kehitämme työehtosopimusta niin, että se tukee seurakunnalle tyypillistä työtä ja toimintaa

Toimenpide-esimerkkejä omalle työyhteisölleni

• perehdymme voimassa olevaan työehtosopimukseen
• kannustamme työyhteisössä innovatiivisuutta ja palkitsemme sitä työyhteisössämme yhteisesti sopimillamme tavoilla

Työhyvinvointi ja työyhteisötaidot

Huolehdimme henkilöstön hyvinvoinnista sekä terveellisestä ja turvallisesta työympäristöstä. Seuraamme henkilöstön työnkuormitusta ja työyhteisöjen toimivuutta. Seurannan perusteella säätelemme ennaltaehkäisevästi työnkuormitusta sekä kehitämme henkilöstön työhyvinvointia ja työn organisointia.

Työn ja muun elämän yhteensovittaminen on osa työhyvinvointia. Jos työtehtävien luonne tai työntekijän elämäntilanne sitä edellyttävät, voimme järjestellä töitä toisin ja joustaa. Yhteisöissämme ymmärrämme ja hyväksymme erilaisten työaikajärjestelyjen suomat oikeudet ja velvoitteet.

Henkilöstömme työhyvinvointi perustuu avoimeen vuorovaikutukseen ja mahdollisuuteen vaikuttaa asioihin, jotka liittyvät omaan ja oman tiimimme työhön. Lähiesimiehemme seuraavat tulosten saavuttamisen lisäksi myös sitä, että työn vaatimukset ja työntekijöiden voimavarat ovat tasapainossa. Työyhteisöjen riskikartoitusta tehdään jatkuvasti ja aktiivinen työterveyshuolto toimii kumppanina henkilöstön hyvinvoinnin lisääjänä. Työhyvinvointia ja hyvää ilmapiiriä tuemme myös niin, että kiinnitämme erityistä huomiota johtamisen ohella myös työyhteisötaitoihin.

Toimenpide-esimerkkejä koko kirkon tasolla

• mittaamme työhyvinvointia säännöllisesti, raportoimme tuloksista ja puutumme ongelmiin
• kehitämme kirkon hallintoa ja organisaatiota niin, että se palvelee työntekoa

Toimenpide-esimerkkejä omalle työyhteisölleni
• palaamme kirjattuihin pelisääntöihin säännöllisesti ja päivitämme niitä
• suunnittelemme työtä ja toimintaa yhdessä
• huolehdimme siitä, että yhteistyö työterveyshuollon kanssa toimii
• arvioimme ja kehitämme työaikajärjestelyä yhdessä
• tuemme jaksamista työajan ja työsuunnitelman seurannalla
• isommissa työyhteisöissä nämä asiat kulkevat vaaleilla valitun työympäristötoimikunnan kautta

23. Kirkon strategianseurantatyöryhmän loppuraportti

Kirkollishallitus asetti 12.1.2010 työryhmän, jonka tehtävänä on seurata ja ohjata strategian toimeenpanoa seurakunnissa sekä antaa seurantakatsaus seuraavalle varsinaiselle kirkolliskokoukselle. Työryhmään nimettiin Anja Lindström, Teo Merras ja Niilo Pellonmaa. Työryhmä on käyttänyt asiantuntijana dosentti Seppo Leistiä. Työryhmä jätti mietintönsä kirkollishallitukselle 21.9.2010.

Kirkollishallitus päätti kokouksessaan 12.10. lähettää oheisen raportin kirkolliskokoukselle todeten lausuntonaan seuraavaa. Strategian seurantatyöryhmän raportti sisältää hyvän kuvan kuvauksen tähänastisesta strategian toimeenpanosta, selkeät johtopäätökset strategian käyttöön otosta sekä konkreettiset ehdotukset työn tehostamisesta. Kirkollishallitus yhtyy työryhmän esitykseen erillisen vastuuhenkilön nimeämisestä strategian maastoutukseen. Strategian toimeenpanon seurantaa varten laaditaan mittarit. Toimeenpanoa seuraa erillinen kirkollishallituksen nimeämä työryhmä.

Kirkon strategianseurantatyöryhmän loppuraportti kirkolliskokoukselle 2010

Suomen ortodoksinen kirkollishallitus on istunnossaan 12.1.2010 asettanut työryhmän, jonka tehtävänä on seurata ja ohjata strategian toimeenpanoa seurakunnissa, sekä antaa seurantakatsaus seuraavalle varsinaiselle kirkolliskokoukselle. Työryhmän toiminnan määräajaksi asetettiin 30.6.2010. Työryhmään nimettiin pastori Teo Merras, Anja Lindström ja Niilo Pellonmaa.
 
Työryhmä kokoontui ensimmäiseen kokoukseensa 5.3.2010. Puheenjohtajaksi työryhmä valitsi Anja Lindströmin ja sihteeriksi Teo Merraksen. Työryhmän muut kokoukset olivat 29.4. ja 3.6 sekä 17.9. Työryhmä sai 17.8. pidetyssä kirkollishallituksen kokouksessa jatkoaikaa työhönsä 30.9. saakka. Työryhmä on käyttänyt asiantuntijana dosentti Seppo Leistiä, joka on ollut myös asiantuntijana kirkon laatutyön suunnittelun ja toteuttamista suunnittelevan työryhmän kutsumana.

Kirkollishallitus päätti lähettää 12.10. oheisen strategianseurantatyöryhmän raportin kirkolliskokoukselle todeten lausuntonaan seuraavaa.

Strategian seurantatyöryhmän raportti sisältää hyvän kuvan kuvauksen tähänastisesta strategian toimeenpanosta, selkeät johtopäätökset strategian käyttöön otosta sekä konkreettiset ehdotukset työn tehostamisesta. Kirkollishallitus yhtyy työryhmän esitykseen erillisen vastuuhenkilön nimeämisestä strategian maastoutukseen. Strategian toimeenpanon seurantaa varten laaditaan mittarit. Toimeenpanoa seuraa erillinen kirkollishallituksen nimeämä työryhmä.

Työryhmän havaintoja ja näkemyksiä tehtävänannosta

Seurakuntien strategiat ovat osa kirkon kokonaisstrategiasta ja ne tulee sovittaa sen mukaisiksi. Työryhmän toimeksianto rajoittuu vain seurakuntien strategioiden seurantaan.
 
Työryhmän tehtävänannossa rajoittavana tekijänä on, että määräaikaan 30.9.2010 mennessä monet seurakunnat vielä laativat toiminnan ja talouden suunnitelman (TTS) päivittämistä uuden strategian mukaiseksi 2011–2013. Syynä tähän on, että seurakuntien ylimmän päättävän elimen eli valtuuston käsittelyyn TTS tulee vasta vuoden toisessa sääntömääräisessä kokouksessa, joka on pidettävä marraskuun 15. päivään mennessä (KJ 89 §).

Kirkollishallituksen laatiman ohjeistuksen mukaan suunnitelmat on toimitettava hiippakunnan piispalle viimeistään kuukautta ennen tätä valtuuston kokousta.

Työryhmän käytössä on ollut ainoastaan Helsingin ortodoksisen seurakunnan TTS 2011–2013, jonka laadintaprosessissa on otettu huomioon Kirkon strategian painotukset. Tämä käy ilmi itse dokumentista sekä prosessista, jolla dokumentti on laadittu.

Muu työryhmän käyttöönsä saama materiaali kertoo enemmän menneestä ajasta kuin uuden strategian perusteella laaditusta lähivuosien toiminnan suuntaviivoista.

Kirkon strategiasta 2010–2015 nousee esiin myös kirkon itsensä tehtäväksi annettuja toimeksiantoja, muun muassa diakonian, kasvatuksen ja tiedotuksen strategiat. Näiden pikainen laatiminen auttaa myös seurakuntia niiden omien toimintasuunnitelmien laatimisessa.

Työryhmä toteaa myös, että kirkon strategian ja yksittäisen seurakunnan talouden ja toiminnan suunnitelmien vertaileminen on tällä hetkellä mahdotonta, koska Kirkon strategia ei ota kantaa talouden suunnitteluun, vaan toimii enemmän arvojen ja toiminnan ohjauksessa. Seurakunnan toiminnan ja talouden suunnitelma on nimenomaan taloudelliseen suunnitteluun painottuva.

Toimenpiteitä

Työryhmä on lähettänyt 7.6.2010 hiippakuntiin pyynnön, että ne raportoisivat työryhmälle seurakunnille antamastaan toimintasuunnitelmia koskevasta ohjeistuksesta erityisesti siltä osin, miten niissä on otettu huomioon Kirkon strategian 2010–2015 antamat suuntaviivat.

Työryhmä lähetti 31.8.2010 hiippakuntiin kyselyn, miten hiippakuntaneuvostoissa strategian käyttöönoton ohjeistusta on käsitelty ja millä tavoin hiippakunta on ohjeistanut alueensa seurakuntia strategian huomioonottamisessa toimintasuunnitelmien laadinnassa. Määräaikaan 7.9.2010 kyselyyn vastasi kaksi hiippakuntaa.

Kirkollishallitus on antanut seurakunnille ohjeistuksen seurakuntien talousarvion sekä toiminta- ja taloussuunnitelman tekoon. Ohje on lähetetty seurakunnille elokuun puolivälissä. Ohjeen soveltamisesta ei ole pidetty koulutustilaisuuksia.

Kyseisessä ohjeessa on seuraava epäsuora viittaus Kirkon strategia 2010 – 2015 asiakirjaan:

”Strateginen, pitkän tähtäimen suunnittelu tukee operatiivista, lyhyen tähtäimen suunnittelua, joten toiminta- ja taloussuunnitelmien lähtökohdaksi voidaan ottaa kirkolliskokouksen hyväksymät strategiset linjaukset ja kirkon laatuperiaatteet.”

Kirkollishallituksen antama ohje alkusanoissaan korostaa, että ”etusijalla toiminnan ja talouden suunnittelussa on toiminta”. Toiminnan suunnittelun ohjeistamiseen on paneuduttu yleisluontoisesti vain noin parin sivun verran kymmensivuisessa asiakirjassa. Ohje on siis hyvin talouspainotteinen.

Suomen ortodoksinen kirkko Strategia toimintavuosille 2010–2015 -asiakirjassa ilmeneviä suuntaviivoja se ei käsittele lainkaan.

Kirkolliskokouksen 2009 hyväksymän strategian toimeenpanosta on ohje strategian 2010–2015 lopussa: ”Jokainen seurakunta tekee ohjatusti oman visionsa ja strategiset linjauksensa omista lähtökohdistaan kirkon vision ja strategisten linjausten pohjalta. Kirkon tasolla strategian toteutumista arvioidaan vuosittain kirkolliskokouksessa.”

Kummassakaan kyselyyn vastanneessa hiippakunnassa strategiaa ja sen ohjeistusta ei ole käsitelty hiippakuntaneuvostojen kokouksessa. Sen sijaan molemmissa hiippakunnissa sitä on käsitelty kirkkoherrojen kokouksessa, tosin toisen hiippakunnan vastaus viittaa siihen, että kyseessä on ollut kirkollishallituksen laatima ohjeistus seurakuntien talousarvion sekä toiminta- ja taloussuunnitelman tekoon. Lisäksi toinen hiippakunnista vastasi strategian olleen esillä seurakunnan tarkastuksissa.

Karjalan hiippakunta järjestää hiippakuntapäivät Valamossa 12.–13.11.2010. Päivien ohjelman mukaan tilaisuudessa ei ole esillä Kirkon strategia toimintavuosille 2010–2015.

Syyskuun alussa työryhmä on lähettänyt seurakuntien ( 24) kirkkoherroille Kirkon strategia 2010 – 2015 käyttöönottoa koskevan kyselyn. Määräaikaan 15.9.2010 mennessä kyselyyn vastasi seitsemän seurakuntaa. Oulun hiippakunnasta ei yksikään seurakunta vastannut kyselyyn.

Kirkon strategian käyttöönoton nykytila seurakunnissa

1. Kirkon strategian huomioonottamisessa ja seurakunnan toiminnan ja talouden suunnitelman laadinnan ohjeistamisessa keskeinen rooli on hiippakunnilla ja niiden hiippakuntaneuvostoilla. Seurakunnan tulee toimittaa toiminnan ja talouden suunnitelma hiippakunnan piispalle lausuntoa varten (KJ 115 §). Tällöin on luontevaa, että hiippakunnan piispa apunaan hiippakuntaneuvosto ohjaa myös suunnitelman laadintaa. Näin ei nykyisessä käytännössä toimita. Hiippakuntaneuvostoissa strategiaa ei olla ilmeisesti lainkaan käsitelty, kirkkoherrojen kokouksissa jossain määrin.

2. Kirkkojärjestys mahdollistaa myös kirkollishallituksen antaman ohjeistuksen seurakunnille toiminnan ja talouden suunnitelman laatimiseksi (KJ 123 §). Kirkollishallitus on laatinut ohjeistuksen seurakunnille talousarvion sekä toiminta- ja taloussuunnitelmien tekoon. Ohjeistuksessa ei käsitellä kirkon strategiaa lähemmin lainkaan.

3. Seurakunnissa strategiaa on käsitelty työntekijöiden kanssa ja luottamuselimissä vaihtelevasti. Hiippakunnista ei olla saatu ohjeita kirkon strategian työstämiseen. Tähän liittyvää koulutusta ei myöskään ole järjestetty. Ohjauksen ja koulutuksen tarve on seurakunnissa suuri. Kirkossa tapahtuneet lainsäädännölliset ja muut uudistukset ovat runsaudessaan myös aikaan saaneet kyllästymistä jatkuvaan muutokseen ja ohjeistukseen, jonka edelleen nähdään olevan etäällä seurakuntien käytännön toiminnasta. Kirkon strategiaa pidetään vaikeaselkoisena. Siitä on hankala saada otetta.

4. Eräiden seurakuntien vastauksista kuultaa epätoivo, jonka taustana on hiippakuntien puuttuva sisällöllinen ohjaus ja koulutuksen puute varsinkin hallintoon ja johtamiseen liittyvissä asioissa kuten esim. taloushallinnossa.

Johtopäätöksiä kirkon strategiasta ja sen käyttöönotosta

1. Kirkon strategia 2010–2015 tunnetaan ja on käsitelty seurakunnan työntekijöiden ja luottamuselinten kanssa hyvin eritasoisesti. Toisissa seurakunnissa strategiaa on käsitelty perusteellisesti, toisissa ei lainkaan.

2. Hiippakuntatasolla ja kirkon keskushallinnossa kirkon strategiaa ei ole käsitelty tuskin lainkaan. Strategiasta ei ole hiippakunnissa laadittu soveltamisohjeita seurakunnille. Kirkollishallituksen ohjeistuksessa seurakuntien talousarvion sekä toiminta- ja taloussuunnitelman tekoon strategian soveltamista seurakunnan toimintasuunnitelmassa ei yksityiskohtaisemmin käsitellä. Hiippakuntaneuvostoissa strategiaa ei ole käsitelty. Kahden hiippakunnan kirkkoherrojen kokoontumisissa se on ollut esillä.

3. Seurakunnissa ei ole ohjeistusta kirkon strategiasta. Sen käsittely ja siitä tiedottaminen seurakuntien työntekijöille ja luottamushenkilöille on hyvin eritasoista. Strategia on ollut saatavilla ilmeisesti ainoastaan kirkon verkkosivuilta.

4. Kirkon strategian käyttöönoton esteinä ovat myös sen vaikeaselkoisuus sekä ohjeistuksen ja koulutuksen puute. Myös kirkolliskokouksen edellyttämät koko kirkon tasoa koskevat lukuisat muutokset ilman varsinaisia toimeenpanoja ovat vaikuttaneet strategian saamaan arvostukseen ja sen saamaan huomioon.

5. Kirkolliskokouksen hyväksymän strategian täytäntöönpano merkitsee niin suurta toimintakulttuurin muutosta, että sen päämäärätietoinen ja pitkäjänteinen johtaminen erillisenä koko kirkkoa koskevana muutoshankkeena on edellytys strategian aidolle omaksumiselle ja käyttöönotolle.

Työryhmän mielestä strategian huomioonottaminen seurakuntien toiminnassa ei muuta kirkon perustehtävän toteuttamista. Sen sijaan se puuttuu keinoihin, millä sitä toteutetaan. Erityisesti pienet seurakunnat vaativat tukea muutosprosessissa.

Ehdotuksia strategian käyttöönoton tehostamiseksi

1. Kirkon strategian toteuttamisen johtajaksi valitaan joko kirkollishallituksen työntekijä tai ulkopuolinen konsultti joka hallitsee myös strategian maastoutuksen. Hän ehdottaa tarvittavia toimintamenetelmiä strategian maastouttamiseksi kirkon eri tasoille seurakunnista keskushallintoon saakka. Hän ehdottaa myös, miten tehtävässä tarvittava tiedotus ja koulutus järjestetään hiippakunnissa. Hän vastaa tehtävästä kirkolliskokouksen sivistysvaliokunnalle. Kirkolliskokous osoittaa tarvittavat resurssit tähän työhön.

2. Kirkolliskokouksen päätöksen mukaisesti jatkossa strategian toteutumista seuraa kirkolliskokouksen sivistysvaliokunta myös kirkolliskokousten välillä. Seurantaan tarvitaan selkeä toimintamalli. Kyseessä on strategian maastouttamisen laadunvarmistus.

3. Seurakuntien toiminnan ja talouden suunnitelman laatiminen ajoitetaan ainakin toiminnan suunnittelun osalta kevääksi, jolloin on riittävästi aikaa perinpohjaiselle keskustelulle ja kirkon strategian näkemysten huomioonottamiselle ennen varsinaista hyväksyntävaihetta.

4. Kirkollishallitus ja hiippakunnat järjestävät seurakuntien toiminta- ja taloussuunnitelmia laativien henkilöiden koulutuksen yleis- ja taloushallinnon taitojen parantamiseksi ja tarvittaessa ohjaa suunnitelmien laadintavaiheessa yksityiskohtaisestikin.

5. Kirkolliskokouksen sivistysvaliokunta kehittää kirkon strategiaa konkreettisemmaksi
ja paremmin toimintaa ohjaavaksi seurakuntien näkemykset ja niistä saadun palautteen huomioon ottaen. Ilmeisesti muokattu strategia ei ole käynyt seurakuntien lausunnoilla ennen kirkolliskokouksen käsittelyä.

6. Kirkolliskokous pidättäytyy uusista huomattavista kehityshankkeista, kunnes strategian käyttöönotto on varmistunut.

24. Ortodoksisen seminaarin kehittämisprojektin väliraportti ja kirkon laatutyön suunnitelma

”Kirkollishallitus sai istuntoonsa 18.5.2010 asiantuntijaraportin ”Työsuunnitelma Ortodoksisen kirkon laatutyön suunnittelua ja toteuttamista varten”. Kirkollishallituksen kollegiota varten järjestettiin raportista 11.6.2010 keskustelutilaisuus, jossa kuultiin asiantuntijana LKT, dosentti Seppo Leistiä. Raportissa selvitettiin, että ortodoksisen kirkon keskeinen teologinen missio edustaa absoluuttista laatua ja mitään laatumaailman toimintamallia ei kirkon missiossa ole syytä omaksua. Kirkko arvioi missionsa ydintoiminnot.

Laatumaailman toimintamalleilla on sen sijaan käyttömahdollisuuksia kirkon johtamisen, hallinnoinnin, talouden, koulutuksen, verkostoitumisen, edunvalvonnan ja markkinoinnin aloilla. Kirkko on jo käynnistänyt näiden alojen hankkeita. Lisäksi kirkon strategiaan vuosille 2010–2015 sisältyy useita laatuhankkeiksi luokiteltavia tehtäviä. Laatumaailman menetelmät ovat verrattavissa johtamisen, kehittämisen ja tutkimuksen menetelmiin. Raportissa ehdotetaan, että laatumaailman menetelmien kokeilua ja käyttöharkintaa suoritettaisiin kirkon laajemman kehittämistoiminnan yhteydessä. Mitään erillistä laatumenetelmien organisointia ei tehtäisi.

Monet strategiassa ehdotetut hankkeet ja myös muuta kirkon hankkeet hyötyisivät raportin perusteella siitä, että kirkko tukisi hankkeita parantamalla kehittämistoimintojen keskitettyä johtamista. Kirkolla ei toistaiseksi ole kokemusta kehittämis-, laatu- ja tutkimusmenetelmien keskitetystä organisoinnista tai johtamisesta.

Kirkollishallitus pitää perusteltuna esitettyä ajatusta kehittämishankkeiden keskitetystä johtamisesta. Etuina tästä olisi kehittämishankkeiden tulosten laajempi käyttöönotto kirkon eri yksiköissä, mahdollisuus priorisoida hankkeita, ylläpitää hankkeita tukevaa tietokantaa ja mahdollisuus johtaa toimintaa osana kirkon laajempaa toimintaa. Toiminnalla tuettaisiin kirkon strategian toteutumista. Toiminnan hajanaisuus puolestaan muodostaisi riskin kirkon kokonaisuuden tasolla. Kirkollishallitus pitää tärkeänä, että ehdotettu kehittämistoiminta suoritetaan käytettävissä olevin voimavaroin. Kehittämistoiminta suoritetaan hankkeittain ja hankkeista vastaavat kirkon työpaikat. Hankkeiden käyttökelpoisuus koko kirkon tasolla arvioidaan alusta saakka.”

Kirkollishallitus merkitsi kokouksessaan 12.10. tiedoksi suunnitelman ja väliraportin ja lähettää ne tiedoksi kirkolliskokoukselle. Kirkollishallitus katsoo, että mikäli kirkko on mukana teologikoulutuksen kehittämishankkeissa, yhteistyötaho on ensisijaisesti Itä-Suomen yliopiston ortodoksisen teologian laitos yhteistyössä ortodoksisen seminaarin kanssa.

Kirkon laatutyön koottu suunnitelma ja toteutus sekä ortodoksisen seminaarin koulutuksen ja kehittämisen laatukäsikirja: väliraportti ajalle 1.1.2010–29.9.2011

Tausta

Vuoden 2009 kirkolliskokous edellytti toimenpiteitä sekä Ortodoksisen seminaarin sisäisen ja ulkoisen arvioinnin suorittamiseksi että laajemmin koko kirkon laatutyön organisointia koskevan suunnitelman tekemiseksi.

Jälkimmäistä ehdotusta varten kirkollishallitus perusti työryhmän, joka luovutti ehdotuksensa “Työsuunnitelma ortodoksisen kirkon laatutyön suunnittelua ja toteuttamista varten” jatkotoimenpiteitä varten 29.4.2010. Tässä lausunnossa tarkastellaan laajasti laatumaailman filosofiaa, käsitteistöä ja suhdetta organisaation toimintaan, kehittämiseen ja johtamiseen. Suunnitelma ehdotti mm että ortodoksinen kirkko organisoi laatutoiminnan osana laajempaa kirkon tutkimus- ja kehittämistoimintaa. Kokonaisuuden nimeksi ehdotettiin “Suomen ortodoksisen kirkon kehittämistoiminnot”. Suunnitelma ehdotti myös että ortodoksinen kirkko laatii itsenäisen laatupolitiikan osaksi laajempaa strategiaansa.

Edellistä, seminaarin laatua koskevaa ehdotusta toteuttamaan seminaari perusti kehittämishankkeen “Ortodoksisen seminaarin kehittäminen - laatu” ajalle 2010–2011. Hankkeen johtaja on M.Div. rovasti Rauno Pietarinen (ortodoksinen seminaari) ja asiantuntijana dosentti LKT toimitusjohtaja Seppo Leisti (eläkk). Projektiryhmässä ovat toimineet TM Kimmo Kallinen, TL (väit) Pekka Metso, TM isä Mikko Sidoroff (Joensuun srk) ja opiskelijajäsen. Projektiryhmä on kokoontunut kolme kertaa. Seurantaryhmässä ovat toimineet kirkkoneuvos Risto Ikäheimo, rehtori Sirpa Koriala (Valamon kansanopisto), toiminnanjohtaja Jaana Pössi (PSHV) ja hallintopäällikkö Marjatta Viirto (Helsingin srk). Seurantaryhmä on kokoontunut 2 kertaa. Projektin johtoryhmänä on toiminut seminaarin johtokunta (puheenjohtaja arkkipiispa Leo). Johtoryhmälle on selostettu projektin kulkua ja tuloksia.

Kirkolliskokouksen vuonna 2009 hyväksymä asiakirja “Suomen ortodoksinen kirkko. Strategia toimintavuosille 2010–2015" muodostaa myös keskeisen lähtökohdan. Asiakirja ei kuvaa erillistä kirkon laatuhanketta mutta antaa selkeät suuntaviivat kirkon tulevalle kehittämistoiminnalle. Asiakirja sisältää runsaat 50 erillistä kehittämistehtävää. Yllämainittu ehdotus “Työsuunnitelma ortodoksisen kirkon laatutyön suunnittelua ja toteuttamista varten” sisältää konkreettisen ehdotuksen siitä miten kirkko voisi organisoida ja johtaa kehittämistyönsä laatutoiminta mukaan lukien.

Kirkko valmistelee useita muita asiakirjoja muun muassa strategian maastouttamisen, hallintojärjestelmän tarkastelun ja koulutustoimintojen kehittämiseksi. Tämä väliraportti liittyy näiden valmistelevien asiakirjojen joukkoon. Asiakirjojen lähestymistavat poikkeavat toisistaan mutta niiden ongelmat ja tavoitteet ovat yhteiset. Kaikki pyrkivät tukemaan ortodoksisen kirkon kaksoismissiota tässä maailmassa ja ikuisuudessa.

Seminaarin kehittämisen ja laadunvarmistuksen visio

Ortodoksinen seminaari on eukaristinen yhteisö, joka toteuttaa kirkon missiota kirkon aktiivina ja kehittyvänä osana. Seminaari kehittää ja parantaa toimintaansa kirkon, asiakkaittensa, oppilaittensa ja yhteistoimintakumppaniensa arviointien ja toiveiden perusteella.

Rajaukset ja työskentelytavat

Projekti valitsi laatumaailman tarjoamista lukuisista vaihtoehdoista (katso “Työsuunnitelma ortodoksisen kirkon laatutyön suunnittelua ja toteuttamista varten”) seminaarin koulutuksen ja koulutusedellytysten kehittämistoimintaa koskevan laatujärjestelmän rakentamisen. Teologian alan yliopistokoulutukseen sisältyy jo ISO - 9000 -laatustandardin mukainen palautejärjestelmä, joka on seminaarin opiskelijoiden käytettävissä. Seminaari rajaa projektin toistaiseksi myös koskemaan teologian alan koulutusta.

Seminaari korostaa kirkon mission keskeistä osuutta omassa toiminnassaan. Siksi seminaari pyrkii yhdessä kirkon kanssa rakentamaan sen kriteeristön, jolla seminaarin menestymistä voidaan arvioida ja sen standardin, jonka puitteissa tämä arviointi voidaan tehdä. Nämä tavoitteet ovat keskeinen osa vuoden 2011 työskentelyä.

Kirkon ulkoinen maailma tarjoaa lukuisia päteviä ja korkeatasoisia laadunvarmistuksen toimintamalleja. Nämä mallit perustuvat kuitenkin kirkolle vieraille ja usein vastakkaisille arvokäsityksille. Kirkon velvollisuus on tuottaa sellainen laatujärjestelmä, joka tukee kirkon eukaristisen yhteisön luonnetta. Kirkon toiminta voidaan purkaa prosesseiksi laatumaailman edellyttämällä tavalla mutta kirkon toiminnan tuloksia ei voi yksiselitteisesti kuvata palveluina eikä tavaroina. Asiakkuuskysymys kirkossa on myös ongelmallinen. Seminaari pystyy selkeästi luettelemaan asiakkaansa ja yhteistyökumppaninsa organisaatioina (ks. liite). Tehtävää kehitellään edelleen seminaarin projektissa.

Merkittävä seminaarin projektia koskeva seikka muodostuu niistä rajauksista, jotka koskevat jo työssä toimivien teologien koulutuksen vajauksia. Vajaukset koskevat ennen kaikkea niitä valmiuksia, jotka ovat tarpeen seurakunnan johtamisen ja talouden kysymyksissä. Kyseessä ovat sekä koulutuksen sisällölliset vajaukset että kirkon kokonaisuuden johtamisen kehittämistarpeet. Seminaari pyrkii tästä syystä sekä parantamaan nykyisiä palveluitaan että laajentamaan palveluvalikoimaansa. Lähtökohtana on se näkemys että teologian alan koulutus / kouliintuminen on koko uran kestävä tehtävä ja että enenevästi itseään kouluttanut teologi ottaa myös enenevästi vastuuta nuorten kollegojensa koulutuksesta ja ohjauksesta.

Rajaukselle merkittävää on myös se este, jonka muodostaa laatumaailman käsitteistö ja terminologia. Laatumaailman perusajatukset on upotettu kaupallisen maailman käsitejärjestelmään ja laatuajattelu on itse asiassa länsimaisen tuotannon runko. Teologeille käsitteet ovat vieraita ja niihin liittyy usein vastenmielisiä mielleyhtymiä. Tästä syystä seminaarin projekti koittaa löytää riittävän yksinkertaisia ja itsestään selviä malleja.

Teologisen koulutuksen sisältö ja tavoitteet ja koulutuksen järjestämisen kokemukset ja laadunvarmistus koskevat koko ortodoksista maailmaa. Seminaari on siksi osana laatujärjestelmänsä kehittämistä käynnistänyt benchmarking -tyyppisen kansainvälisen työpajan ajalle 27-28.9.2010. Päämääränä on perustaa pysyvä instituutio.

Haluamme tähdentää sitä seikkaa että ortodoksinen kirkko on sinänsä jo “laatuorganisaatio” ja sen käyttämät menetelmät ja arvot ovat usein kaupallisen maailman ryöstökalastuksen kohteina. Kirkon on syytä torjua jyrkästi kaikki sellaiset vaatimukset, joiden mukaan kirkon tulisi “uudistua” kaupallisen maailman mallien mukaiseksi organisaatioksi. Hyvinkin tuoreet esimerkit kertovat kuinka haavoittuvaisia huippumaineisetkin kansainväliset yritykset ovat. Tänä vuonna esillä ovat olleet British Petroleumin ja Nokian vaikeudet. Laatujärjestelmät eivät niitä ole suojanneet luonnon katastrofeilta tai heikolta johtamiselta.

Laatukäsikirjan haastatteluversio

Projekti on vuoden 2010 ensimmäisellä puoliskolla rakentanut rungon seminaarin laatukäsikirjaksi (“Ortodoksisen seminaarin koulutuksen ja kehittämisen laatukäsikirja - haastatteluversio”).

Käsikirjan nykyisessä luonnoksessa todetaan lähtökohdat seminaarin kehittämiselle, ne tekijät joista seminaarin laatu muodostuu, seminaarin asiakkaat, seminaarin yhteistoimintatahot ja verkot, seminaarin osuus ortodoksisen kirkon kokonaisuudessa, seminaarin teologian opiskelijoiden rooli, seminaarin palvelut eri palvelukeskuksiin ryhmitettyinä, seminaarin tämänhetkiset kehitysalueet, seminaarin laadunvarmistuksen toteutumistavat ja seminaarin visio.

Laatukäsikirjan haastatteluversio toimii tulevan talvikauden haastattelukierroksen pohjana. Haastateltavia ovat seminaarin asiakkaiden edustajat. Haastatteluiden avulla tarkennetaan seminaarin toiminnan tavoitteita ja laadunvarmistuksen toimintatapoja.

Lisäksi seminaari suorittaa laajemman kirjallisen kyselyn seminaarissa opiskelleiden tämänhetkisistä koulutustarpeista ja seminaaria koskevista näkemyksistä.

Laatukäsikirjan seuraava versio ilmestyy helmikuussa 2011.

Benchmarking - kansainväliset teologisen koulutuksen laadun ja järjestämisennäkemykset ja päätös ortodoksisen maailman laatumenetelmien kansainvälisen kehittämiskeskuksen perustamisesta vuonna 2011.

Ortodoksinen seminaari järjesti 27.–28.9.2010 kansainvälisen työkokouksen otsikolla “Quality in Orthodox Theological Education - International Workshop. Työryhmään osallistuivat kansainväliseltä kentältä P. Vladimirin seminaarin (professori Paul Meyendorff), Kreetan ortodoksisen akatemian (Tri Konstantin Kenanidis) ja Venäjän ortodoksisen kirkon (arkkimandriitta Cyril Hovorun) edustajat. Osana seminaarin ohjelmaa esiteltiin Ortodoksisen seminaarin käynnissä oleva laatuhanke sekä laatukäsikirjan haastatteluversio (liitteenä) sekä jaettiin kirkon strategia 2010–1015 englanniksi käännettynä.

Seminaari julkaisi suositukset (Recommendations) sekä perusti kansainvälisen hankkeen laatuun liittyvien kysymysten kohtaamiseksi ja ratkaisemiseksi. Projektiehdotus valmistellaan Ortodoksisen seminaarin ja Kreetan ortodoksisen akatemian yhteistyönä ja se johtaa ensimmäiseen laajaan työryhmäkokoukseen ensi vuoden huhtikuussa. Hankkeen johtajaksi valittiin tri Konstantin Kenanidis.

Työryhmä kohtaa ja rupeaa ratkaisemaan seuraavia kysymyksiä.
- Malli teologisen koulutuksen strategiaksi.
- Malli kansainväliseksi koulutusta akreditoivaksi elimeksi.
- Teologisen koulutuksen tavoitelaatuprofiilin luominen korostaen erityisesti spirituaalista kasvua.
- Laatutyön eri vaiheissa olevien kirkkojen ohjaus ja tuki.
- Seminaarin laatukäsikirjan kaltaisten toimintamallien kehittäminen eri paikallisten koulutusohjelmien tarpeisiin.
- Laadunvarmistuksen (Total Quality Management) kirkon missiolle sopivan ratkaisun luominen.
- Amerikkalaisen akreditointijärjestelmän kokemusten ja mallien käyttö benchmarking -pohjana.
- Erillisen elimen perustaminen johtamaan, ohjaamaan ja toteuttamaan laatuhankkeita.

Työryhmä on vakuuttunut siitä että tämänkaltainen menettely tekee eri koulutusorganisaatioiden yhteistoiminnan mielekkääksi, mahdollistaa opiskelijoiden ja opettajien vaihtokoulutuksen, luo uusia uramahdollisuuksia ortodoksiteologeille ja lisää ortodoksisuuden yhtenäisyyttä.

Ortodoksinen seminaari on mukana ylläkuvatun hankkeen suunnittelussa ja toteuttamisessa. Ensi vaiheessa seminaari vastaa keskuksen projektisuunnitelman laatimisesta. Seminaari on myös mukana järjestämässä laajempaa kansainvälistä työryhmäkokousta, joka pidetään 4 - 6.4.2011 Kreetan Ortodoksisessa Akatemiassa. Tätä organisaatiota työryhmä ehdottaa myös keskuksen pysyväksi toimipisteeksi.

Projektin eteneminen

Laatukäsikirjan haastatteluversion perusteella suoritetaan talvella 2010/2011 henkilökohtainen haastattelukierros, jossa tavataan 10 ortodoksisen kentän keskeistä toimijaa.

Seminaari suorittaa myös laajemman kirjallisen kyselyn seminaarin kasvateilta ja asiakkailta. Tässä yhteydessä pyydetään kannanottoja myös seminaarin kehittyvän Jet (Johtamisen erikoisammattitutkinto) täydennyskoulutuksen sisällöiksi ja tavoitteiksi.

Seminaari neuvottelee ortodoksisen kirkon kanssa siitä menettelystä, johon perustuen kirkko myöhemmin säännöllisesti arvioisi seminaarin toimintaa ja asettaisi seminaarille laatutavoitteita. Tämä on osa myös seminaarissa käynnistynyttä kansainvälisen laatukeskuksen suunnittelua.

Seminaari laatii siltä pyydetyn projektisuunnitelman kansainvälisen laatukeskuksen toiminnoista, toimintatavoista ja palveluvalikoimasta. Seminaari osallistuu keskuksen pysyvään toimintaan.

Seminaarin nykyinen projekti päättää toimintansa 31.6.2011. Projektin tuloksena on silloin käyttökelpoinen laatukäsikirja.

Seminaari järjestää laatutyöskentelyään koskevan laajemman seminaarin syyskuussa 2011. Seminaari suuntautuu kirkon kaikille niille tahoille, jotka suunnittelevat käyttävänsä laatumaailman tai kehittämisen menetelmiä omissa työpisteissään. Seminaari on erityisen sovelias kirkon 2010–2015 -strategian toiminnoista vastaaville.

Laatu ja kehittäminen seminaarissa nykyisen pilottiprojektin päättymisen jälkeen

Seminaari kerää kokemuksia käyttöönotetusta laadunvarmistuksen menetelmästään.

Seminaari osallistuu laadunvarmistuksen ja kehittämistyön kansainväliseen toimintaan uuden kansainvälisen kehittämiskeskuksen puitteissa.

Laatu- ja kehittämistoiminta luovat ortodoksisille teologeille uusia koulutus- ja uramahdollisuuksia. Seminaari pyrkii tukemaan tällaisten valintojen toteutumista.

Seminaari asettaa laatu- ja kehittämiskokemuksensa kirkon muiden organisaatioiden käyttöön.

Seminaari jatkaa ulkopuolisten asiantuntijoiden käyttöä erillisin sopimuksin oman kehittämistyönsä hyväksi.

Seminaari tarjoutuu kirkon mahdollisen tulevan kehittämiskeskuksen sijaintipaikaksi. Tämän toiminnon laaja perustelu on kirkolle 29.4.2010 luovutetussa raportissa “Työsuunnitelma ortodoksisen kirkon laatutyön suunnittelua ja toteuttamista varten” (Seppo Leisti, Johanna Lasonen, Sirpa Okulov).

25. Kirkon koulutustyöryhmän raportti

Vuoden 2009 kirkolliskokous antoi kirkollishallituksen tehtäväksi perustaa työryhmän, joka tekee kirkon strategian mukaiset koulutuslinjaukset vuosille 2011–2015. Esitykseen tulee sisältyä ehdotukset, mitkä ovat kirkon kannalta keskeiset koulutuksen painopistealueet ja minkä tahon päävastuualueena on niiden järjestäminen, kehittäminen ja koordinointi. Esityksen tulisi sisältää myös ehdotus siitä, miten kirkon näkökulmasta koulutuksen laatua arvioidaan. Kirkollishallitus perusti tammikuussa 2010 työryhmän, johon kutsuttiin Sirpa Okulov (kokoonkutsuja), Rauno Pietarinen, Wilhelmiina Virolainen ja Kimmo Kallinen. Työryhmä jätti raporttinsa kirkollishallitukselle 4.10.2010.

Kirkollishallitus merkitsi kokouksessaan 12.10. oheisen raportin tiedoksi ja lähettää sen kirkolliskokoukselle seuraavalla lausunnolla.

Kirkollishallitus pitää raportissa esitettyyn yhtyen tärkeänä, että kirkon koulutuksen lähtökohtana ovat kirkon omat tarpeet, jotka toteutetaan kirkon tai kirkon hyväksymin resurssein. Lähtökohtana ovat kirkon strategiassa määritellyt tehtävät. Kirkko huolehtii oman koulutustoimintansa kehittämisestä ja laadunvarmistuksesta. Kuten työryhmä totesi, kirkko liittyy myös koulutuksen osalta ortodoksisen maailman vastaaviin tehtäviin. Kirkollishallitus painottaa koulutuksen yhteyttä työssä jaksamiseen. Kirkollishallitus esittää, että kirkolliskokouksen antaman palautteen pohjalta kirkollishallitus toimii kirkon vastuutahona koulutustoiminnan suunnittelulle ja sen järjestämiselle. Kirkollishallituksen kanslian vastuuhenkilön apuna jatkaa nyt raporttinsa luovuttanut työryhmä.

Kirkon koulutustyöryhmän loppuraportti

Koulutuksen järjestämisen nykytila

Ortodoksisen kirkon piirissä on useita koulutusta tarjoavia organisaatioita. Pappien, kanttorien ja uskonnonopettajien tutkintoon johtavasta koulutuksesta vastaa Itä-Suomen yliopisto yhdessä Ortodoksisen seminaarin kanssa. Lisäksi Itä-Suomen yliopistossa on kulttuurin ja yhteiskuntatyön suuntautumisvaihtoehto ortodoksisessa teologiassa.

Valamon kansanopisto järjestää laajan kirjon koulutusta. Se vastaa muun muassa kirkon joidenkin työntekijäryhmien täydennyskoulutuksesta ja luottamushenkilöiden koulutuksesta.

Kirkon järjestöistä Ortodoksisten nuorten liitto kouluttaa vapaaehtoisia työntekijöitä nuorisotyöhön. Pyhien Sergein ja Hermanin Veljeskunta järjestää diakoniakoulutusta yhdessä muiden toimijoiden kanssa.

Hiippakunnat järjestävät täydennyskoulutusta ja esimerkiksi työssä jaksamiseen liittyvää koulutusta, jota on hankittu myös kirkon ulkopuolisilta tahoilta. Kirkossa 2009 aloitettu työhyvinvointikoulutus ja siihen liittyvä Jet-koulutus aloitettiin Helsingin hiippakunnassa. Karjalan ja Oulun hiippakuntien Jet-koulutus alkaa tammikuussa 2011. Jet-koulutus on työn ohessa suoritettava johtamisen erikoisammattitutkinto. Karjalan hiippakunnan Työ- ja elinkeinoministeriön rahoituksella toimiva Talentti-projekti (2009−2010) kouluttaa esimiehiä operatiiviseen johtamiseen ja muita työntekijöitä muun muassa asiakaspalveluun.

Useimmat seurakunnat järjestävät omaa koulutusta työntekijöille ja jäsenilleen. Helsingillä on myös taloushallintoon, työturvallisuuteen ja tietotekniikkaan liittyvää koulutusta. Pappien, kanttorien ja opettajien liitot järjestävät jäsenilleen vuosittain opintopäiviä ja Ortodoksisen kirkon työntekijät ry/SVTL järjestää ay-koulutusta.

Kirkolla on kaksi omaa koulutuslaitosta: Ortodoksinen seminaari ja Valamon kansanopisto. Kirkko tarvitsee teologista ja ei-teologista koulutusta. Kirkon työntekijöistä puolet on teologista osaamista vaativissa tehtävissä ja puolet muissa tehtävissä. Ei-teologista koulutusta tarvitaan kuitenkin kaikille ja sitä haetaan jatkossakin ulkopuolisilta tahoilta, mutta yhteistyössä kirkon omien yksiköiden kanssa. Teologista osaamista edellyttäviin tehtäviin tulisi päästä vain asianmukaisen koulutuksen kautta.

Koulutus kirkon strategiassa

Kirkon strategia toimintavuosille 2010−2015 sisältää merkittäviä koulutusta koskevia linjauksia. Työntekijöiden pitkäkestoinen perus-, jatko- ja lisäkoulutus toteutetaan suunnitellusti yhteistyössä Joensuun ja muiden yliopistojen, Ortodoksisen seminaarin, Valamon kansanopiston ja eri oppilaitosten kanssa. Koulutuksessa korostetaan työntekijöiden hengellistä kasvua, oman työn ja osaamisen jatkuvaa kehittämistä sekä kaikkien seurakuntalaisten kannustamista ja osallistamista seurakuntien toimintaan.(Kirkon strategia toimintavuosille 2010−2015, s.10)

Strategia edellyttää maahanmuuttajien kieli- ja kulttuuriopetuksen vahvistamista, sekä työhyvinvointiin liittyvää koulutusta ja mentorointijärjestelmää. Työntekijöille ja vapaaehtoisille tulee järjestää lisä- ja jatkokoulutusta.

Esimieskoulutusta varten tarvitaan oma koulutussuunnitelma. Peruskoulutus sisältää johtamisen erikoisammattitutkinnon kirkon työhön soveltuvassa muodossa. Johtamiskoulutukseen osallistuvat kaikki kirkon esimiestehtävissä toimivat. Esimiestaidoissa painotetaan strategista osaamista, arjen johtamisen taitoja, seurakunnan ilmapiirin laatua ja läpinäkyvyyttä.(Kirkon strategia toimintavuosille 2010−2015, s.11)

Strategian tarkoittama koulutus on suunniteltua ja pitkäkestoista. Sitä järjestetään eri tahojen yhteistyönä ja sillä edistetään työntekijöiden jatkuvaa itsensä kehittämistä. Koulutus näkyy työntekijöiden hyvinvointina ja seurakuntalaisten osallistamisena. Selkeä painopiste on johtamiskoulutuksessa, johon osallistumista edellytetään kaikilta esimiestehtävissä toimivilta.

Määrällinen tarveanalyysi

Ortodoksisella kirkolla on 206 vakinaista työntekijää (syksy 2010). Näistä pappeja on 47, kanttoreita 39, kasvatus- ja diakoniatyöntekijöitä 14. Loput 106 ovat vahtimestareita ja toimistotyöntekijöitä. Vuosina 2010−2019 odotetaan 18 papin ja 8 kanttorin jäävän eläkkeelle. Vuosittain eläkkeelle jää siis keskimäärin 1,8 pappia ja 0,8 kanttoria.

Joensuusta on valmistunut vuosina 2002−2009 teologin suuntautumisvaihtoehdosta (sv) 34 ja kirkkomusiikin sv:sta 19 maisteria. Jos teologin sv:sta voidaan odottaa jatkossakin 4,3 ja kirkkomusiikin sv:sta 2,4 maisteria vuodessa, ei kirkolla ole odotettavissa pappien ja kanttorien työvoimapulaa.

Täydennyskoulutuksessa lähtökohdaksi voidaan ottaa 100 papin, kanttorin ja kasvatus/diakoniatyöntekijän sekä 100 muun työntekijän jatkuva kouluttaminen. Luottamushenkilöitä voidaan arvioida olevan noin 20/srk jolloin heidän kokonaismääränsä on noin 480. Lisäksi on muita vapaaehtoistyöntekijöitä. Kirkko selviää olemassa olevien koulutuksen tarjoajien avulla sekä täydennyskoulutuksesta että vapaaehtoiskoulutuksesta, mikäli työnjako hoidetaan koordinoidusti.

Ortodoksisten nuorten liitto ja seurakunnat kouluttavat vuosittain noin 250 henkilöä lasten ja nuorten parissa tehtävään kerho- ja leirityöhön. Määrä vastaa koulutustarvetta. 

Valamon kansanopisto on vastannut vuosina 2007−2009 muun muassa kirkkolaulun, diakonin tehtävien sekä lapsi- ja nuorisotyön parissa toimivien kouluttamisesta. Näiden lisäksi kansanopistossa on koulutettu myös luottamushenkilöitä,  isännöitsijöitä, diakonia- ja maahanmuuttajatyöntekijöitä sekä ikonimaalauksen parissa toimivia. Jokaiseen seurakuntaan tulisi myös jatkuvasti kouluttaa ohjaajia aikuiskasvattajiksi. Kansanopistolla on tärkeä rooli aikuiskasvatuksessa.

Työryhmä pitää luontevana, että jatkossa Ortodoksinen seminaari yhdessä muiden oppilaitosten kanssa vastaa pappien ja kanttorien jatkuvasta täydennyskoulutuksesta. Valamon kansanopisto taas vastaa muiden työntekijöiden ja luottamushenkilöiden jatkuvasta täydennyskoulutuksesta. Järjestöjen mahdollinen koulutus on luontevinta toteuttaa yhteistyössä Valamon kansanopiston kanssa. Hiippakuntien järjestämälle koulutukselle on edelleen tarvetta.

Koulujen uskonnonopetuksen osalta työryhmä ei arvioi tulevaisuuden kehitystä, mutta pitää tärkeänä tilanteen huolellista seuraamista.

Sisällön tarveanalyysi

Kirkon strategiassa on tuotu esiin tarve suunnitelmallisesti kehittää lisä- ja jatkokoulutusta niin kirkon toimessa oleville kuin sivutoimisille ja vapaaehtoisillekin. Esimieskoulutukselle halutaan koulutussuunnitelma, joka voidaan toteuttaa johtamisen erikoisammattitutkinnon (Jet) avulla. Työhyvinvointi on nähty tärkeänä perusteena jatkuvalle koulutukselle. Mentorointijärjestelmää on pidetty tärkeänä uusien työntekijöiden opastamisessa.

Kirkon työhyvinvointikyselyssä (2008) nousi esiin tarve uudistaa seurakuntien operatiivista johtamista.

Ortodoksisen seminaarin kehittämishankkeen yhteydessä suoritetuissa haastatteluissa esiin on noussut Joensuusta valmistuneiden puutteellinen valmius käytännön seurakuntatyöhön. Hallinnon, erityisesti taloushallinnon ja johtamisen osalta on nähty selkeää lisäkoulutuksen tarvetta. Jumalanpalvelusten osaamisessa on myös nähty puutteita, samoin kyvyissä kohdata ihmisiä.

Työryhmä ehdottaa kirkon työntekijöiden uran varrelle kolmea koulutuskokonaisuutta. Niiden väleissä olisi muuta ammattitaitoa ja työkykyä ylläpitävää kurssitusta, josta vastaisivat hiippakunnat. Ortodoksinen seminaari järjestäisi varsinaiset koulutuskokonaisuudet papeille ja kanttoreille yhteistyötahojen kanssa. Muulle henkilöstölle ne organisoisi Valamon kansanopisto. Seurakuntalaisten hengellistä elämää ja ortodoksiatietoisuutta lisäävä kolmivaiheinen kurssi voidaan räätälöidä Valamon kansanopistossa ja toteuttaa eri puolilla maata. Myös maahanmuuttajiin liittyvää koulutusta tarvitaan lisää.

Kehittämistarpeet

Itä-Suomen yliopiston ortodoksisen teologian koulutusohjelman riittävät resurssit ovat kirkon kannalta elintärkeät. Kirkko tekee varmasti jatkossakin kaikkensa, jotta valtio ja yliopisto suhtautuvat myönteisesti ortodoksisen teologian koulutuksen turvaamiseen. Jo nyt sillä on kansallinen erityistehtävä, jonka toteuttamiseen ortodoksisen teologian koulutusohjelma saa lisärahoitusta valtiolta.

Ortodoksisen seminaarin ja Valamon kansanopiston henkilöresurssit on arvioitava uudelleen tilanteen muuttuessa. Koulutukseen on osoitettava riittävästi resursseja, jotta se voidaan toteuttaa strategian edellyttämällä tavalla. Esimerkiksi maahanmuuttaja-työhön ja kirkon piirissä toimivien julkaisijoiden tuottamaan materiaaliin tulisi osoittaa omat määrärahat.

Sisällöt

Koulutuksen sisällöt määräytyvät havaittujen tarpeiden mukaan. Johtamiseen, hallintoon, taloushallintoon ja työssä jaksamiseen liittyvä koulutus on pääasiassa ei-teologista koulutusta, jota joudutaan hakemaan kirkon ulkopuolelta, mutta kuitenkin kirkon omien koulutuslaitosten kautta. Kirkon identiteetin kannalta on tärkeää, että osassa täydennyskoulutusta on selkeä yhteys ortodoksiseen perinteeseen. Ortodoksinen seminaari pyrkii nopeasti vastaamaan todettuun tarpeeseen kirkon omien opintojen kautta. Niiden laajuus ja sisältö esitetään piispainkokouksen hyväksyttäväksi vielä syyskaudella 2010. Piispainkokouksen toivotaan esittävän Itä-Suomen yliopistolle näkemyksensä kirkkomusiikin ja teologian sv:ssa suoritettavan TM -tutkinnon sisällöstä samalla tavalla kuin evankelisluterilaisen kirkon johto tekee läntisen teologian tutkintojen osalta.

Koulutuksen johto ja koordinointi

Koulutuksen järjestämisen tila kirkossa on hajanainen. Työryhmä pitää välttämättömänä, että kirkko ottaa itse vastuun koulutuksesta, sen kehittämisestä ja laadusta. Tämä tehtävä kuuluu luontevasti kirkollishallituksen kasvatusasiain koordinaattorin toimenkuvaan. Hänen tulee saada avukseen pienet aputyöryhmät uskonnonopetusta ja muuta koulutusta varten. Koordinaattori toimisi ryhmien sihteerinä. Muun koulutuksen aputyöryhmä (kansanopisto, seminaari, hiippakunnat, järjestöt, SVTL) vastaisi kirkon kannalta koulutuksen selkeyttämisestä, budjetoinnista, laadusta ja koulutusta koskevien esitysten tekemisestä kirkollishallitukselle ja edelleen kirkolliskokoukselle. Uskonnonopetusryhmä toimisi vastaavalla tavalla.

Koulutuksen laadunvarmistus

Valamon kansanopistossa toteutetaan kansanopistoilta edellytetty auditointi määräajoin. Ortodoksinen seminaari on parhaillaan luomassa kriteerejä teologisen koulutuksen arvioinnille ja esittää ne sitten kirkon hyväksyttäviksi. Kirkon tulee myös valvoa laadun toteutumista. Yliopiston suuntaan alihankkijan roolissa oleva seminaari joutuu täyttämään sille asetetut laatuvaatimukset.

Kirkon omat koulutuslaitokset ovat laatuarvioinnin kohteina. Työryhmä pitää tärkeänä, että kaikki kirkon piirissä tapahtuva koulutus täyttää tietyt laatukriteerit niin että se tapahtuu joko edellä mainittujen laitosten kautta tai on muutoin riittävän tasokasta. Muunlaiseen koulutukseen ei pidä ohjata kirkon varoja. Kasvatusasiainkoordinaattorin ja aputyöryhmien tehtävänä on seurata laatukriteerien toteutumista sisällön ja koulutuksen ehtojen osalta.

Olemassaolevat kehittämishankkeet

Ortodoksisen seminaarin kehittämishanke (2010−2011) selvittää seminaarin laadunvarmistusta keräämällä asiakkaiden (seurakunnat, kirkko) näkemyksiä koulutuksen sisällöistä ja siitä, kuinka laadunvarmistus tulisi suorittaa. Hankkeella on vahva kansainvälinen ulottuvuus ja sillä haetaan ulkomaisia ortodoksisia teologisia kouluja benchmarking-tyyppistä vertaisarviointia varten. Hanke lähtee siitä, että kirkko itse määrittelee laadun ja sillä on myös itsessään keinoja tuon laadun tarkkailuun. Laadun katsotaan mm. ilmenevän työntekijöiden jaksamisena. Merkittävä jaksamista edistävä tekijä taas on jatkuva oppiminen ja itsensä kehittäminen. Hankkeen puitteissa on pohdittu työkierron mahdollisuuksia kirkon piirissä. Samoin kirkon työntekijöiden ulkomainen vaihto on nähty merkittävänä työmotivaatiota edistävänä mahdollisuutena.
 
Seuraava kymmenvuotiskausi

Työryhmä katsoo, että seuraavan kymmenvuotiskaudella kirkko huolehtii koulutuksesta omin sopimusresurssein. Ortodoksisessa seminaarissa järjestetään kirkon hengellisessä työssä oleville alku-, keski- ja loppukarriäärin koulutus. 

Valamon kansanopisto järjestää vastaavat alku-, keski- ja loppukarriäärin kurssit muille kuin teologityöntekijöille. Kansanopisto myös järjestää säännöllistä kurssitusta luottamushenkilöille ja laatii kolmiosaisen seurakuntalaiskoulutuksen, johon olisi mahdollista osallistua eri puolilla maata.

Järjestöt toteuttavat kurssinsa pääasiassa Valamon kansanopiston kanssa. Koulutusta tuottaville tämä merkitsee resurssien uudelleen arviointia.

Päätösehdotukset

1. Kirkko tukee suunnittelulla, organisoinnilla ja resursseilla vahvistamiaan strategian tehtäviä ja painopisteitä.

2. Koulutuksen lähtökohtana ovat kirkon omat tarpeet jotka toteutetaan kirkon tai kirkon hyväksymin resurssein. Kirkko huolehtii koulutustoiminnan kehittämisestä ja laadunvarmistuksesta. Koulutusorganisaatiot luovat näitä koskevia malleja (standardeja, arviointimenettelyjä ja korjaamismenettelyjä).

3. Alkuvaiheessa korostuu etenkin täydennyskoulutuksen pystyttäminen niiden lukuisten toiveiden ja tarpeiden perusteella, joita kirkon työpisteet ovat esittäneet. Koulutus ja kouliintuminen ovat koko työuranaikainen tehtävä.

4. Kirkko liittyy myös koulutuksen osin ortodoksisen maailman vastaaviin tehtäviin. Seminaarin käynnistämä kansainvälinen benchmarking on askel tähän suuntaan. Valamon kansanopistolla on jo pitkäaikainen yhteistyön perinne. Kirkko kokeilee myös kansainvälistä koulutustyökiertoa.

5. Koulutus nähdään resurssina myös työvoiman jaksamisen, hyvinvoinnin ja kuntoutumisen tehtävissä. Hyvä ammattitaito ja riittävät resurssit ovat jaksamisongelmien keskeinen ehkäisijä.

Kirkolliskokouksen ensimmäinen täysistunto 22.11.2010

Kirkolliskokouksen ensimmäinen täysistunto pidettiin Valamon luostarin kulttuurikeskuksessa 22.11. klo 12.50–16.30

Ensimmäisessä täysistunnossa valittiin jäsenet hallinto-, laki-, sivistys- ja talousvaliokuntiin, käytiin kirkolliskokouksen asialistan lähetekeskustelu ja päätettiin valiokunnat, jotka valmistelevat aloitteet täysistunnolle.

Eniten lähetekeskustelupuheenvuoroja edustajat käyttivät hallinnon kehittämisen jatkotyöryhmän mietinnöstä, ortodoksisen kirkon henkilöstöpolitiikan linjauksesta ja kirkon koulutustyöryhmän raportista.

Kirkolliskokouksen seuraava täysistunto pidetään 23.11. klo 13.

Kirkolliskokouksen puheenjohtajiston ja varapuheenjohtajien valitseminen

Kirkolliskokouksen puheenjohtajina toimivat arkkipiispa Leo (puheenjohtaja), metropoliitta Ambrosius (1. varapuheenjohtaja) ja metropoliitta Panteleimon (2. varapuheenjohtaja).

Kirkolliskokouksen varapuheenjohtajiksi valittiin papiston edustajana pastori Heikki Huttunen ja maallikkoedustajista varatuomari Ulla Kudjoi-Salminen.

Kirkolliskokouksen valiokuntien asettaminen ja kokoonpano

Kirkolliskokouksen lakivaliokuntaan valittiin Heikki Huttunen, Ulla Kudjoi-Salminen, Eero Lahtinen, Heikki Piiroinen, Marja Rauhala ja Mikko Sidoroff.    

Kirkolliskokouksen talousvaliokuntaan valittiin Pentti Belinskij, Veikko Halonen, Esko Huovinen, Kirsi-Maria Hartikainen, Seppo Ketola, Martti Kähkönen, Ahti Mäkinen, Riina Nguyen, Markku Salminen, Viatcheslav Skopets ja Risto Terho.

Kirkolliskokouksen hallintovaliokuntaan valittiin Ritva Bly, Ioannis Lampropoulos, Jarmo Lehto, Aki Leskinen, Anja Lindström, Iivo Suvanto ja Timo Tynkkynen.

Kirkolliskokouksen sivistysvaliokuntaan valittiin arkkimandriitta Sergei, Johanna Heikkilä, Juha Lampinen, Erkki Lumisalmi, Hannu Pyykkönen, Jyri Roihuvuo, Aleksander Roszczenko ja Sirkka Vepsä.

Kirkolliskokouksen tarkastusvaliokuntaan valittiin Ulla Kudjoi-Salminen, Martti Kähkönen, Heikki Piiroinen ja Viatcheslav Skopets.

Kirkolliskokouksen menojen kattaminen; päättäminen edustajien ja avustajien palkkioista

Kirkolliskokous päätti, että edustajien palkkiot korvataan kirkon keskushallinnon varoista.

Kirkollishallituksen jäsenten ja varajäsenten valitseminen

Kirkolliskokous päätti lähettää asian valmisteltavaksi hallintovaliokuntaan.

Kirkon tilintarkastajien ja heidän varahenkilöidensä valitseminen

Kirkolliskokous päätti lähettää asian valmisteltavaksi hallintovaliokuntaan.

Kirkon vuosikertomus 2009

Kirkolliskokous päätti lähettää asian valmisteltavaksi hallintovaliokuntaan.

Kirkon keskusrahaston toimintakertomus, tilit ja tilintarkastuskertomus vuodelta 2009

Kirkolliskokous päätti lähettää asian valmisteltavaksi talousvaliokuntaan.

Lintulan luostarin toimintakertomus, tilit ja tilintarkastuskertomus vuodelta 2009

Kirkolliskokous päätti lähettää asian tiedoksi talousvaliokuntaan.

Valamon luostarin toimintakertomus, tilit ja tilintarkastuskertomus vuodelta 2009

Kirkolliskokous päätti lähettää asian tiedoksi talousvaliokuntaan.

Kirkkomuseon toimintakertomus, tilit ja tilintarkastuskertomus vuodelta 2009

Kirkolliskokous päätti lähettää asian tiedoksi talousvaliokuntaan.

Ortodoksisen kirjallisuuden julkaisuneuvoston toimintakertomus 2008–2010 ja julkaisusuunnitelma 2011–2012

Kirkolliskokous päätti lähettää asian valmisteltavaksi sivistysvaliokuntaan.

Viactheslav Skopetsin ja Mikko Sidoroffin aloite 130 000 euron toiminta-avustuksesta Ortodoksisten Nuorten Liitolle vuodelle 2011

Kirkolliskokous päätti lähettää asian valmisteltavaksi talousvaliokuntaan.

Valamon luostarin aloite 30 000 euron avustuksesta Valamon konservointilaitoksen ylläpitokuluihin vuodelle 2011

Kirkolliskokous päätti lähettää asian valmisteltavaksi talousvaliokuntaan.

Valamon kansanopiston esitys 60 000 euron avustuksesta vuodeksi 2011

Kirkolliskokous päätti lähettää asian valmisteltavaksi talousvaliokuntaan.

Ortodoksinen Lähetys ry:n esitys 40 000 euron toiminta-avustuksesta vuodelle 2011

Kirkolliskokous päätti lähettää asian valmisteltavaksi talousvaliokuntaan.

Ortaid ry:n esitys 60 000 euron toiminta-avustuksesta vuodelle 2011

Kirkolliskokous päätti lähettää asian valmisteltavaksi talousvaliokuntaan.

Pyhien Sergein ja Hermanin Veljeskunta ry:n (PSHV) esitys 45 000 euron toiminta-avustuksesta PSHV:lle ja 15 000 euron toiminta-avustuksesta Aamun Koitto –lehdelle

Kirkolliskokous päätti lähettää asian valmisteltavaksi talousvaliokuntaan.

Ortodoksinen Opiskelijaliitto ry:n esitys 9 000 euron avustuksesta vuodelle 2011

Kirkolliskokous päätti lähettää asian valmisteltavaksi talousvaliokuntaan.

Keskusrahaston vuoden 2011 talousarvio sekä vuosien 2012 ja 2013 toimintasuunnitelma

Kirkolliskokous päätti lähettää asian valmisteltavaksi talousvaliokuntaan.

Ritva Blyn ym. aloite kirkon linjauksista rakentamisen ja rakennusten peruskorjausten avustamiseksi

Kirkolliskokous päätti lähettää asian valmisteltavaksi talousvaliokuntaan.

Arkkimandriitta Sergein ym. aloite ortodoksisista kirkkopäivistä

Kirkolliskokous päätti lähettää asian valmisteltavaksi sivistysvaliokuntaan.

Kirsi-Maria Hartikaisen ja Erkki Lumisalmen aloite kirkkomusiikin toimittajan tehtävän jatkamisesta

Kirkolliskokous päätti lähettää asian valmisteltavaksi sivistysvaliokuntaan.

Viatcheslav Skopetsin ja Mikko Sidoroffin aloite kirkkokunnan ja Ortodoksisten nuorten liitto (ONL) ry:n välisestä yhteistyöstä sekä yleisavustuksesta ONL:lle vuodelle 2011

Kirkolliskokous päätti lähettää asian valmisteltavaksi talousvaliokuntaan.

Kuopion seurakunnan aloite jälleenrakennuskauden esineistön omistusoikeuden selvittämisestä

Kirkolliskokous päätti lähettää asian valmisteltavaksi lakivaliokuntaan.

Kirkollishallituksen aloite kirkkojärjestyksen 132 §:n muuttamisesta

Kirkolliskokous päätti lähettää asian valmisteltavaksi lakivaliokuntaan.

Kirkollishallituksen esitys kirkkojärjestyksen 141 §:n muuttamisesta

Kirkolliskokous päätti lähettää asian valmisteltavaksi lakivaliokuntaan.

Hallinnon kehittämisen jatkotyöryhmän mietintö

Kirkolliskokous päätti lähettää asian valmisteltavaksi hallinto-, laki-, sivistys- ja talousvaliokuntiin.

Suomen ortodoksisen kirkon henkilöstöpolitiikan linjaus

Kirkolliskokous päätti lähettää asian valmisteltavaksi hallintovaliokuntaan.

Kirkon strategianseurantatyöryhmän loppuraportti

Kirkolliskokous päätti lähettää asian valmisteltavaksi sivistysvaliokuntaan.

Ortodoksisen seminaarin kehittämisprojektin väliraportti ja kirkon laatutyön suunnitelma

Kirkolliskokous päätti lähettää asian valmisteltavaksi sivistysvaliokuntaan.

Kirkon koulutustyöryhmän raportti

Kirkolliskokous päätti lähettää asian valmisteltavaksi sivistysvaliokuntaan.

Kirkolliskokouksen toinen täysistunto 23.11.2010

Kirkolliskokouksen toinen täysistunto pidettiin Valamon luostarin kulttuurikeskuksessa 23.11. klo 13.00–15.15.

Kirkolliskokouksen toisessa täysistunnossa kuultiin Kuopiossa sijaitsevan kirkon keskustalon peruskorjauksen valvojan Martti Rönkön selvitys remontin korjauskohteista ja –aikataulusta.

Museoviraston ylijohtaja Juhani Kostet kertoi Suomen museolaista, museoiden tehtävistä ja ortodoksisen kirkkomuseon merkityksestä maan museokentälle.

Arkkitehtitoimisto Partanen & Lamusuo Partnership esitteli ortodoksisen kirkkomuseon näyttelytilojen uudistussuunnitelman.

Kirkolliskokouksen kolmas täysistunto 23.11.2010

Kirkolliskokous kokoontui kolmanteen täysistuntoon Valamon luostarin kulttuurikeskuksessa 23.11. klo 19.00–19.20.

Kirkollishallituksen jäsenten ja varajäsenten valitseminen

Kirkolliskokous valitsi uudet jäsenet ortodoksisen kirkon toimeenpanevaan elimeen kirkollishallituksen kollegioon vuosiksi 2011–2013.

Pappisjäseneksi valittiin rovasti Iivo Suvanto ja hänen henkilökohtaiseksi varajäseneksi pastori Timo Tynkkynen.

Lainopilliseksi asiantuntijajäseneksi valittiin varatuomari Ulla Kudjoi-Salminen ja hänen henkilökohtaiseksi varajäseneksi varatuomari Heikki Piiroinen.

Asiantuntijajäseniksi valittiin Ritva Bly, varajäsenenä Jyri Roihuvuo, ja Johanna Heikkilä, varajäsenenä Veikko Halonen.

Kirkon vuosikertomus 2009

Kirkolliskokous hyväksyi vuoden 2009 toimintakertomuksen. Kirkon vuosikertomuksen laatimisprosessissa noudatetaan kirkollishallituksen ohjeistusta ja kirkolliskokouksen vuonna 2009 tekemää päätöstä: ”Vuosikertomuksen kautta on pystyttävä arvioimaan kirkon strategiaa ja hiippakuntien kertomusten tulee noudattaa kirkollishallituksen antamaa kaavaa. Kirkollishallituksen on määrättävä vuosikertomukselle vastaava toimittaja. Keskeiset kirkolliskokouksen tekemät uudet linjaukset on tuotava esiin vuosikertomuksessa esimerkiksi arkkipiispan yleiskatsauksessa.” Jatkossa vuosikertomus painetaan vasta kirkolliskokouksen hyväksymisen jälkeen.

Kirkon keskusrahaston toimintakertomus, tilit ja tilintarkastuskertomus vuodelta 2009

Kirkolliskokous hyväksyi kirkon keskusrahaston toimintakertomus, tilit ja tilintarkastuskertomuksen vuodelta 2009. Keskusrahaston yli/alijäämätileillä oleva ylijäämä siirretään kirkon keskustalon peruskorjausrahastoon ja ortodoksisen seminaarin tulevan peruskorjauksen rahastoon.

Lintulan luostarin toimintakertomus, tilit ja tilintarkastuskertomus vuodelta 2009

Kirkolliskokous merkitsi tiedoksi Lintulan luostarin toimintakertomuksen, tilit ja tilintarkastuskertomuksen vuodelta 2009.

Valamon luostarin toimintakertomus, tilit ja tilintarkastuskertomus vuodelta 2009

Kirkolliskokous merkitsi tiedoksi Valamon luostarin toimintakertomuksen, tilit ja tilintarkastuskertomuksen vuodelta 2009.
 
Kirkkomuseon toimintakertomus, tilit ja tilintarkastuskertomus vuodelta 2009

Kirkolliskokous merkitsi tiedoksi kirkkomuseon toimintakertomuksen, tilit ja tilintarkastuskertomuksen vuodelta 2009.

Kuopion seurakunnan aloite jälleenrakennuskauden esineistön omistusoikeuden selvittämisestä

Aloitteessa esitetään, että kirkolliskokous selvityttäisi ensi tilassa kirkollishallituksen välityksellä kirkon käsityksen seurakunnille sotien jälkeisellä jälleenrakennuskaudella luovutetun kirkollisen esineistön omistusoikeudesta.

Kirkolliskokous päätti, että kirkollishallituksen tulee perustaa työryhmä selvittämään luostarien ja lakkautettujen seurakuntien sellaisen kirkollisen esineistön omistusoikeuden perusteita, joka on sijoitettu nykyisiin seurakuntiin, sekä tekemään ehdotuksen omistusoikeutta koskevista ratkaisuvaihtoehdoista. Kirkollishallituksen tulee esittää selvityksensä ratkaisuvaihtoehtoineen vuoden 2011 kirkolliskokoukselle ortodoksisesta kirkosta annetun lain 20 §:n 2 momentin 13 kohdan nojalla tehtävää periaatepäätöstä varten.

Kirkollishallituksen esitys kirkkojärjestyksen 141 §:n muuttamisesta

Kirkkojärjestyksen 141 §:ssä säädetään kirkollishallituksen suoritteiden maksuista. Kiinteät maksut on määrätty muun muassa valituspäätöksille ja päätöksille prosessuaaliseen kanteluun. Kuitenkin valtaosa kirkollishallituksen tekemistä lainkäyttöpäätöksistä on päätöksiä oikaisuvaatimuksiin, joille ei mainitussa pykälässä ole säädetty maksua. Itse asiassa kirkollishallitus ei edes tee valituspäätöksiä, vaan OrtL 100 §:n mukaan kirkollishallituksen oikaisuvaatimuksen johdosta tai alistusasiassa tekemään päätökseen saa hakea muutosta valittamalla hallinto-oikeuteen. Näin ollen KJ 141 §:n 1 momentin 1 kohdan termi valituspäätös tulisi muuttaa muotoon päätös oikaisuvaatimukseen.

Kirkolliskokous päätti esittää, että kirkkojärjestyksen 141 §:n 1 momentin 1 kohta muutetaan näin kuuluvaksi: ”päätös oikaisuvaatimukseen 50 euroa;”.

Kirkolliskokouksen neljäs täysistunto 24.11.2010

Kirkolliskokouksen neljäs täysistunto Valamon luostarin kulttuurikeskuksessa 24.11. klo 11.00–11.20.

Ritva Blyn ym. aloite kirkon linjauksista rakentamisen ja rakennusten peruskorjausten avustamiseksi

Kirkolliskokous hyväksyi aloitteen. Seurakuntien ja luostareiden kiinteistöjen korjaukset tulee suunnitella usean vuoden aikajänteellä. Peruskorjausavustusten perustaksi seurakunnilta edellytetään ulkopuolisen asiantuntijan laatimaa kuntokartoitusta ja toimenpidesuunnitelmaa kustannusarvioineen. Tarvittaessa kirkon on osoitettava resurssit korjaussuunnitelmien laatimiseksi.

Arkkimandriitta Sergein ym. aloite ortodoksisista kirkkopäivistä

Kirkolliskokous hyväksyi aloitteen. Suomen ortodoksinen kirkko järjestää ortodoksiset kirkkopäivät säännöllisesti viiden vuoden välein. Kirkollishallitus nimeää kirkkopäivien järjestelyä varten suunnitteluryhmän, jonka väliraporttia voidaan tarkastella vuoden 2011 kirkolliskokouksessa. Joensuun kirkkopäivien järjestelyistä saatuja kokemuksia ja palautteita tulee hyödyntää tulevien kirkkopäivien suunnittelussa ja yhteistyötä on tehtävä edellisten kirkkopäivien järjestäjien kanssa. Taloudellisen päävastuun kantaa kirkko. Seurakuntien ja ulkopuolisten rahoittajien osallistuminen kirkkopäivien talouteen tulee suunnitella ja varmistaa hyvissä ajoin.

Suomen ortodoksisen kirkon henkilöstöpolitiikan linjaus

Kirkolliskokous päätti, että kirkon henkilöstöpolitiikan linjaus otetaan käyttöön kirkon eri tasoilla. Kirkollishallituksen asettama kirkon työhyvinvointityöryhmä tukee linjauksen käyttöönottoa vuoden 2011 aikana ja raportoi henkilöstöpolitiikan linjauksen periaatteiden toteutumisesta vuoden 2011 kirkolliskokoukselle. Sen jälkeen kirkollishallitus raportoi vuosittain kirkolliskokoukselle tapahtuneesta kehityksestä.

Kirkolliskokouksen viides täysistunto 24.11.2010

Kirkolliskokouksen neljäs täysistunto Valamon luostarin kulttuurikeskuksessa 24.11. klo 15.00–15.30.

Kirkon tilintarkastajien ja heidän varahenkilöidensä valitseminen

Pitkäaikaisina kirkon tilintarkastajina ovat toimineet KHT Heikki Hartikainen ja HTM Liisa Kuopusjärvi. Varatilintarkastajina ovat toimineet HTM Heikki Ipatti ja HTM Kaisa Tschokkinen. Luottamushenkilöiden vaihtuvuus on osa hyvää hallintoa. Samoin hyvään hallintotapaan kuuluu sopimusten tekeminen kirjallisesti.

Kirkolliskokous valitsi kirkon tilintarkastajiksi KPMG Oy Ab:n ja siellä vastuullisena tilintarkastajana KHT Hannu Mikkolan. Toiseksi tilintarkastajaksi valittiin KHT Pasi Varista.

Varatilintarkastajiksi valittiin HTM Eero Ipatti ja HTM Kaisa Tschokkinen. 

Kirkolliskokous esittää, että tilintarkastajien kanssa edellytetään kirjallista sopimusta.

Ortodoksisen kirjallisuuden julkaisuneuvoston toimintakertomus 2008–2010 ja julkaisusuunnitelma 2011–2012

Kirkolliskokous hyväksyi Ortodoksisen kirjallisuuden julkaisuneuvoston (OKJ) vuosien 2008–2010 toimintakertomuksen. Toimintasuunnitelma hyväksytään seuraavin lisäyksin ja muutoksin:

Julkaisutoimintaa toteutetaan suunnitelmallisesti. Kirkollishallitus nimittää julkaisutoiminnasta vastaavan henkilön, joka raportoi julkaisusuunnitelmasta ja sen toteutumisesta kirkolliskokoukselle vuosittain.

Julkaisutoimintaa toteutetaan taloudellisesti edullisimmilla tavoilla. Sopimukset kilpailutetaan.

Julkaisutoiminnan on palveltava kirkon perustehtävää.

Julkaisutoiminnassa keskitytään keskeneräisiin liturgisiin julkaisuihin. Julkaistavissa kirjoissa tulee olla yhdenmukaiset sanamuodot kaikissa hiippakunnissa noudettaviksi.

Liturgisia tekstejä ja nuotteja julkaistaan soveltuvin osin internetissä, jossa muutosten tekeminen on helppoa ja jakelu kustannustehokasta.

Julkaisutoiminnassa käytetään jo olemassa olevia käännöksiä, joiden kieliasua tarkistetaan ja nykyaikaistetaan. Tällaisia käännöksiä ovat muun muassa Johannes Seppälän käännökset oktoekhoksesta, mineasta ja triodionista.

OKJ:n toiminnassa tulee aina ottaa huomioon kirkon strategian linjaukset.

Kirkkomusiikin kehittämiseen tulee varata strategian mukaiset resurssit.

Kirsi-Maria Hartikaisen ja Erkki Lumisalmen aloite kirkkomusiikin toimittajan tehtävän jatkamisesta

Kirkolliskokous päätti, että kirkkomusiikin toimittajan työtä jatketaan vuoden 2011 loppuun. Vuoden 2011 kirkolliskokoukselle on tuotava raportti kolmivuotisen työn tuloksista. Samalla arvioidaan tarve jatkotyöskentelyyn. 

Kirkon strategianseurantatyöryhmän loppuraportti

Kirkolliskokous hyväksyi strategianseurantatyöryhmän loppuraportin ja päätti, että loppuraportin toimeenpano aloitetaan kirkon johdosta. Hiippakunnat velvoitetaan järjestämään koulutus seurakunnille strategian toimeenpanosta.

Ortodoksisen seminaarin kehittämisprojektin väliraportti ja kirkon laatutyön suunnitelma

Kirkolliskokous merkitsi tiedoksi ortodoksisen seminaarin koulutuksen ja kehittämisen laatukäsikirjan väliraportin ja kirkon laatutyön työsuunnitelman. Kirkolliskokous edellyttää ortodoksisen seminaarin antavan vuosittain toimintakertomuksen ja – suunnitelman seminaarin toiminnasta kirkolliskokoukselle.

Työsuunnitelma laatutyön suunnittelusta ja toteuttamisesta on perusteellinen, mutta kirkossa tarvitaan käytännöllisempi ja helpommin omaksuttava suunnitelma, joka voidaan ottaa käyttöön kirkon ydintehtävää toteutettaessa. Kirkolliskokous yhtyy kirkollishallituksen esitykseen siitä, että kirkko arvioi missionsa ydintoiminnot. Lisäksi se toteaa, että laatumaailman toimintamalleilla on käyttömahdollisuuksia kirkon johtamisen, hallinnoinnin, talouden, koulutuksen, verkostoitumisen, edunvalvonnan ja markkinoinnin aloilla. Kirkolliskokous yhtyy myös kirkollishallituksen esitykseen laatutyön toteuttamisesta nykyisin käytettävissä olevilla resursseilla. Tähän tulisi käyttää ensisijaisesti kirkon henkilökuntaa.

Ortodoksisen seminaarin kehittämisprojektin väliraportista kirkolliskokous toteaa seuraavaa:

Kirkolliskokous pitää myönteisenä sitä, että laatukäsikirjaa on lähdetty kehittämään. Sisäinen arviointi on tärkeää ja sitä täydentävät ulkoiset arvioinnit. Jokainen laadun kehittämiseen tähtäävä hanke on arvioitava omana kokonaisuutena ja ulkoiset arvioinnit on mitoitettava suhteessa toiminnan laajuuteen. Kansainväliset hankkeet on valmistettava sisällöllisesti ja taloudellisesti yhteistyössä kirkon kanssa.
 
Kirkon koulutustyöryhmän raportti

Kirkolliskokous yhtyy kirkollishallituksen ja koulutustyöryhmän raportin päätösesitykseen. Kehittämistoiminnassa resurssit tulee käyttää siten, että ne palvelevat koko kirkon henkilöstöä tasapuolisesti.

Kirkollishallitus pitää 12.10. antamassaan lausunnossa tärkeänä, että kirkon koulutuksen lähtökohtana ovat kirkon omat tarpeet, jotka toteutetaan kirkon tai kirkon hyväksymin resurssein. Lähtökohtana ovat kirkon strategiassa määritellyt tehtävät. Kirkko huolehtii oman koulutustoimintansa kehittämisestä ja laadunvarmistuksesta. Kuten työryhmä totesi, kirkko liittyy myös koulutuksen osalta ortodoksisen maailman vastaaviin tehtäviin. Kirkollishallitus painottaa koulutuksen yhteyttä työssä jaksamiseen. Kirkollishallitus esittää, että kirkolliskokouksen antaman palautteen pohjalta kirkollishallitus toimii kirkon vastuutahona koulutustoiminnan suunnittelulle ja sen järjestämiselle. Kirkollishallituksen kanslian vastuuhenkilön apuna jatkaa nyt raporttinsa luovuttanut työryhmä.

Kirkolliskokouksen kuudes täysistunto 24.11.2010

Kirkolliskokouksen kuudes täysistunto Valamon luostarin kulttuurikeskuksessa 24.11. klo 16.00–16.30.

Keskusrahaston vuoden 2011 talousarvio sekä vuosien 2012 ja 2013 toimintasuunnitelma

Kirkolliskokous hyväksyi vuoden 2011 talousarvion sekä vuosien 2012 ja 2013 toimintasuunnitelman seuraavin huomioin ja muutoksin.

Talousarvion kustannuspaikkajakoa on muutettu edellisestä vuodesta ja talousarvion vertailuluvut eivät siten ole yhtäpitäviä. Keskeisenä muutoksena talousvaliokunta edellyttää, että jatkossa kaikkien kirkon palvelu- ja toimintayksiköiden (kirkkomuseo, seminaari, konservointilaitos, Valamon kirjasto jne.) kokonaiskulut on näytettävä yhtenä kulueränä ko. kustannuspaikalla. Nykyisellään jotkin toimintakulut jakaantuvat useammalle eri kustannuspaikalle ja siten todellisten kustannusten hahmottaminen on vaikeaa.

Budjetti ei pidä sisällään merkittäviä muutoksia keskushallinnon henkilöstörakenteeseen. Ainoa muutos on nykyisen henkilöstösihteerin toimen muuttuminen henkilöstöpäälliköksi, joka kustannus on sisällytetty talousarvioon.

Henkilöstökulujen osalta Valamon konservointilaitokseen sijoitetun     konservaattorin ja Valamon kirjastonhoitajan palkkaus siirtyy vuoden 2011 alusta suoraan Valamon luostarin vastattavaksi ja kirkko suorittaa vastaavan     avustusosuuden vuosittain ko. laitokselle.

Kirkon taloushallinnon palveluyksikkö Aulis on budjetoitu omana tulosyksikkönään. Auliksen hinnoittelu on kyettävä pitämään kilpailukykyisenä, jotta seurakuntien on perusteltua käyttää sen palveluita enenevässä määrin. Siten osaltaan tuetaan kirkon strategiaa siltä osin, että seurakunnille pyritään tuottamaan hallintopalveluja keskitetysti ja edullisesti.

Kirkolliskokous kiinnittää huomiota siihen, että talousarvion ei tulisi sisältää määräaikaisia toimia kuin erityisesti perustellussa tilanteissa. Määräaikaisuuksien ketjuttaminen ei ole hyvän hallintotavan mukaista ja johtaa helposti pysyviin kustannuksiin.

Kirkolliskokous poistaa talousarvion pääkohdasta 131 (ORTODOKSINEN SEMINAARI) varaston rakentamiseen varatun 50 000 euron määrärahan. Kaikkien kiinteistöjen peruskorjausten rahoituspäätösten perustaksi olisi laadittava kiinteistöjen kuntokartoitus ja useamman vuoden suunnitelma. Lisäksi esitys peruskorjausmäärärahasta seminaarin osalle on puutteellisesti valmisteltu. Ortodoksisen seminaarin laatutyön kehittämishankkeeseen varattu 15 000 euron määräraha poistetaan talousarviosta. Saadun selvityksen perusteella laatujärjestelmän kehittäminen on käytettävissä oleviin resursseihin nähden kallis ja esitetyssä muodossaan ei tue kirkon perusstrategiaa.

Kirkkomuseon kiinniolo on jatkunut henkilöstön kannalta jo kiusallisen pitkään. Kirkolliskokous kiirehtii museon toimintaa suunnittelevien työryhmien työtä, jotta ratkaisu museon hallintoon ja näyttelyn avaamiseen saadaan mahdollisimman pikaisesti. Kirkolliskokous pitää esille nostettua toiminnan uudelleen järjestelyä tärkeänä ja kannatettavana toimenpiteenä ja odottaa, että se osaltaan keventää kirkon taloudellista vastuuta museon toiminnasta.

Talousarvon pääkohdassa 30 (SEURAKUNTIEN, JÄRJESTÖJEN, LAITOSTEN JA MUIDEN AVUSTUSTEN) kirkolliskokous painottaa kirkon strategian mukaista seurakuntia palvelevaa toimintaa.

Kirkolliskokous kiinnittää huomiota siihen, että kuntaliitosten aiheuttamat haasteet seurakuntien taloudelle on huomioitava harkinnanvaraisissa toiminta-avustuksissa.   

Kirkolliskokous painottaa, että teologian jatko-opintoihin suunnattu avustus edellyttää raportointia avustusten käytöstä ja tuloksista.

Valamon kansanopistolle osoitetun avustuksen korotus osoitetaan erityisesti kirkon strategian jalkauttamiseen suuntautuviin toimiin.

Määrärahakorotukset eivät ole tarkoitettu pysyviksi, vaan niiden osalta on seurattava palvelusopimusten sisältöä ja toimivuutta ja päätökset tuleville vuosille on tehtävä tulosten perusteella kunkin järjestön osalta erikseen.

Tulo- ja menoarvion pääkohta 40 (JULKAISUNEUVOSTO) muutetaan siten, että pääkohtaan lisätään 9 800 euroa. Kyseinen määrärahalisäys ja pääkohdan sisäiset siirrot mahdollistavat kirkkomusiikin toimittajan palkkaamisen vuoden 2011 loppuun saakka. Määrärahalisäys mahdollistaa keskeneräisten toimitustöiden loppuunsaattamisen.

Kirkolliskokous esittää resurssit hiippakunnallisten kehittämispäivien järjestämiseksi työntekijöille ja luottamushenkilöille. Talousarvion pääkohdassa 119 (YLEISHALLINTO) on varattu määrärahat esitetyn kaltaisiin toimiin.

Talousarvion pääkohdassa 801 (ELÄKEKASSA) on tulevien vuosien ennakointi ja kulukehitys erityisen tärkeää. Seurakuntien on omassa toiminnassaan kyettävä varautumaan kasvaviin eläkekassamaksuihin.

Kirkolliskokous katsoo, että ortodoksinen kirkkomuseo on tärkeä osa kirkon identiteettiä ja tunnettuutta tukevaa toimintaa. Esitetyssä muodossaan museon peruskorjaus- ja uudistamisinvestointi on kirkon resursseihin nähden liian suuri panostus. Museon uudistaminen suunnitellussa laajuudessaan kirkon varoin ei ole strategiamme mukaista toimintaa ja se siirtäisi liikaa resursseja kirkon perustyöstä muuhun toimintaan.

Kirkolliskokous kiirehtii kaikkia niitä toimia ja työryhmien työtä, joilla museon mahdollisimman pikainen avaaminen mahdollistetaan. Kirkolliskokous on osoittanut normaalin toimintabudjetin puitteissa suunnitteluun tarkoitettavat varat. 

Kirkolliskokous kannattaa esille nostettuja vaihtoehtoja kirkkomuseon hallinnon uudelleenjärjestelyistä. Kirkolliskokous tukee rahoituksen järjestämistä peruskorjausinvestointiin uuden toiminta- ja hallintomallin toimesta.

Peruskorjauksen ja näyttelyn uusimiseen ja investointiin on kirkolliskokoukselle esitetty vain yksi suunnitelma. Mikäli hallinnon uudelleenjärjestelyllä ei saada esitettyyn investointiin tarvittavaa rahoitusta koottua, tulisi työryhmien valmistella sellainen esitys, jolla kirkkomuseon toiminta saadaan pikaisesti jatkumaan.

Tarvittaessa laadittavan valmistelun pohjalta ylimääräinen kirkolliskokous tekee tarvittavat investointipäätökset.

Kirkon keskusrahaston vuoden 2011 tulo- ja menoarvioon ei sisällytetä kirkkomuseon peruskorjausinvestointia.

Kirkon keskustalon peruskorjaushankkeen etenemiseen ja kustannusrakenteeseen kirkolliskokous varaa vuoden 2011 tulo- ja menoarvioon 314 000 euroa peruskorjauksen loppuunsaattamiseksi.

Muutoksilla ei ole vaikutusta kirkollishallituksen esittämän keskusrahaston tulo- ja menoarvion loppusummaan, joka on 6 072 600 euroa. Esitetyt muutokset pääkohtiin on tehty määrärahasiirroin tulo- ja menoarvion sisällä.

Kirkolliskokous hyväksyi seuraavat raha-asia –aloitteet ja esitykset:

- 130 000 euron toiminta-avustus Ortodoksisten Nuorten Liitolle vuodelle 2011
- 30 000 euron avustus Valamon konservointilaitoksen ylläpitokuluihin vuodelle 2011
- 71 000 euron avustus Valamon kansanopistolle vuodeksi 2011
- 40 000 euron toiminta-avustus Ortodoksinen Lähetys ry:lle vuodelle 2011
- 40 000 euron toiminta-avustus Ortaid ry:lle vuodelle 2011 
- 45 000 euron toiminta-avustus Pyhien Sergein ja Hermanin Veljeskunta ry:lle
- 7 000 euron avustus Ortodoksinen Opiskelijaliitto ry:lle vuodelle 2011

Aloite kirkkojärjestyksen 132 §:n muuttamisesta

Kirkolliskokous päätti, että ortodoksisen kirkon kirkkojärjestyksen 132 §:ään lisätään uusi 2 momentti, joka kuuluu seuraavasti:

Sen estämättä, mitä edellä 1 momentissa on säädetty, Suomen ortodoksisessa pappisseminaarissa suoritettuun pappiskandidaatin tutkintoon verrattavissa olevan ulkomaisen tutkinnon suorittanut ja papin virkasuhteessa 31.12.2006 ollut pappi on kelpoinen myös papin työsuhteeseen.

Aloitteessa on kysymys siitä, että vuonna 2007 voimaan tulleen kirkkojärjestyksen kelpoisuussäännöksissä ei ole otettu huomioon sitä, että ulkomaisten teologisten oppilaitosten tutkinnon perusteella papin virkaan kelpoisuuden saaneet säilyttäisivät kelpoisuutensa myös jatkossa.

Yhdysvalloissa suoritettuja teologisia tutkintoja on yleisesti pidetty vähintään samantasoisina kuin pappisseminaarin tutkintoa. Niitä on pidetty riittävinä myös papin viran ehdollepanossa. Näin ollen tällaisen tutkinnon suorittaneilla ja papin virkaan aikaisemmin päteviksi todetuilla on oikeus odottaa, että heidän tutkintonsa tuottaa pätevyyden myös jatkossa seurakuntatyöhön, johon asianomaiset ovat jo sitoutuneet. Kysymys on näiden henkilöiden oikeusturvasta.

Kaikki vastaavat erityistilanteet on otettu huomioon kanttoreita koskevassa kirkkojärjestyksen kelpoisuussäännöksessä.

Ortodoksinen kirkko on nopeasti kansainvälistymässä. On odotettavissa, että kirkon on jatkossa täsmennettävä kantaansa ulkomailla suoritettujen ylempien teologisten korkeakoulututkintojen vastaavuuden hyväksymisestä. Samalla on pidettävä kiinni siitä säädösuudistuksen yhteydessä omaksutusta tärkeästä peruslähtökohdasta, että papin työsuhteessa olevilla on ylempi korkeakoulututkinto. Asia edellyttää huolellista valmistelua kirkollishallituksen esityksen tai kirkolliskokousaloitteen pohjalta.

Hallinnon kehittämisen jatkotyöryhmän mietintö

Kirkolliskokous pitää hallinnon kehittämistyöryhmän mietintöä tärkeänä avauksena kirkon hallintoa koskevassa keskustelussa, jota on välttämätöntä jatkaa, vaikka ortodoksista kirkkoa koskevaa lakia on hiljattain uudistettu ja kirkon toimintaa koskevat säännöt on kirjattu uuteen kirkkojärjestykseen.

Kirkolliskokous toteaa, että lähtökohtana ovat kirkon identiteetin ja kirkkoon kuulumisen kannalta oleelliset, pyhäkköjen ympärillä toimivat paikallisyhteisöt, unohtamatta kooltaan sopivia seurakuntia. Seurakuntien yhteistyön mahdollisuuksien ja muotojen vahvistaminen on tärkeää. Tämän rinnalla on pidettävä huoli kirkon tehtävästä ja läsnäolosta kullakin paikkakunnalla. Samalla voidaan kehittää hiippakunnan asema osana tätä kokonaisuutta pelkäämättä tarpeettomaksi havaittujen rakenteiden purkamista. Tavoitteena on, että kirkon kokoon ja tarpeisiin nähden oikein mitoitettu hallinto tukee kirkon perustehtävän toteutumista lähellä seurakuntalaisia.

Kirkolliskokous toteaa, ettei hiippakuntien vähentäminen ole ajankohtaista. Kuitenkin mietinnössä keskushallinnon kehittämiseksi esitetty palvelukeskusmalli sopii hyvin jatkokehittämisen pohjaksi.

Kirkolliskokous yhtyy työryhmän mietinnössä ja muiden valiokuntien lausunnoissa tunnistettuun ortodoksisten järjestöjen mahdollisuuteen palvella koko kirkkokuntaa. Järjestöjen työn lähempi yhteys kirkon keskushallintoon nähdään mahdollisuutena entisestään tehostaa järjestötyön kattavuutta ja vaikuttavuutta.

Kirkolliskokous valtuuttaa hallinnon kehittämisen jatkotyöryhmän jatkamaan työtään ja käyttämään tarvittavia asiantuntijoita työn eteenpäin viemisessä.

Kirkolliskokous edellyttää hallinnon kehittämisen jatkotyöryhmältä väliraporttia kirkollishallitukselle sekä sitä, että tarvittaessa hallintovaliokunta ja työryhmä kokoontuvat kirkolliskokousten välillä.

Kirkolliskokous päätti, että perustetaan työryhmä valmistelemaan tarvittavia säädösmuutoksia hallinnon kehittämisen jatkotyöryhmän mietinnön pohjalta. Työryhmän jäseniksi nimettiin oikeustieteen tohtori Mirjami Paso ja varatuomari Paavo Perola. Kirkolliskokous määräsi kirkollishallituksen osoittamaan määrärahan työryhmän kulujen kattamiseksi sekä työryhmän tuomaan esitykset säädösmuutoksista kirkolliskokoukselle vuonna 2011.

Kirkollishallitus päätti valtuuttaa kirkollishallituksen asettamaan hallinnon kehittämisen jatkotyöryhmälle alaryhmät talousryhmän valmistelemaan esitystä valtionavustuksen jakamisesta hallinnon uudistamisen jälkeen sekä kiinteistötyöryhmän valmistelemaan esityksen kirkon kiinteistöjen keskitetystä hallinnoinnista ja hoidosta sekä selvityksen vähän käytettyjen tsasounien kunnosta ja suunnitelman niiden tulevaisuudesta.

Kirkolliskokous päätti, että kirkolliskokous käy alustavan keskustelun Suomen ortodoksisen kirkon asemasta vuoden 2011 aikana erillisessä kirkolliskokouksen seminaarissa, johon kutsutaan Konstantinopolin ekumeenisen patriarkaatin edustaja. Seminaari valmistellaan tiiviissä yhteistyössä piispainkokouksen kanssa.

Kirkollishallitus päätti, että kirkollishallituksen tuo asian vuoden 2011 kirkolliskokouksen käsiteltäväksi ortodoksisesta kirkosta annetun lain 20 §:n 2 momentin 1) kohdan nojalla. Sen jälkeen kirkolliskokous arvioi autokefaliahankkeen ajankohtaisuuden.

OT 24.11.2010