Arkkipiispa Leon kolumni Analogi-lehteen 14. marraskuuta 2008.

Kirkkomme seurakunnat ovat tehneet seurakuntatyön suunnitelmat 3-5 vuodeksi. Nämä toiminta- ja taloussuunnitelmat lähetetään vuosittain myös hiippakunnan piispalle, joka antaa niihin ennen seurakunnan valtuuston kokousta lausuntonsa.

Toiminta- ja taloussuunnitelmia tutkiessa voi ilolla todeta, että seurakuntatyötä suunnitellaan monin paikoin avoimella mielellä.

Tärkeintä tulevaisuuden suunnittelussa on oikea asenne. Eväitä asennekasvatukseen kirkko saa evankeliumin vertauksesta, jossa kerrotaan isännän palvelijoilleen antaman omaisuuden hoitamisesta (Matt. 25:14–30). Isäntä antoi palvelijoilleen talentteja heidän kykynsä mukaan: yksi sai viisi, toinen kaksi ja kolmas yhden. Kaksi palvelijaa hankki isännälleen kaksinkertaisen voiton. Kolmas kaivoi saamansa rahan maahan. Palattuaan takaisin isäntä palkitsi voittoa tehneet, mutta rankaisi sitä, joka oli laittanut talentin kuoppaan.

Vertauksen opetus on yksinkertainen: uskalla, kehitä ja enennä saamiasi lahjoja!

Kirkon kultaa ovat ihmiset. Heillä mitataan viime kädessä myös kirkon tulos. Kirkon tulevaisuutta ei voi suunnitella abstraktioiden varaan, vaan lähtökohdan on oltava käytännöllinen. Koska kirkko on jäsentensä hengellinen koti, voidaan suuntaa tulevaisuutta varten tehdä vähän samaan tapaan kuin Alzheimerin tautia sairastavan henkilön kotihoitoa suunniteltaessa. Kuinka osaamme käyttäytyä ja ottaa vastaan, kuinka antaa tilaa, kuinka hoitaa, kuinka kohdata vaikeita hetkiä ja kuinka valmistautua kuolemaan?

Kirkko on henkinen koti myös rakennuksena. Sen vuoksi myös toiminta- ja taloussuunnitelmien lähtökohtana on hyvä pitää ajatusta siitä, että tuo koti olisi auki ja että siellä elettäisiin.

Haluan tuoda nämä ajatukset esille, koska monet kauniit kirkkorakennuksemme ovat vajaakäytössä. Erityisesti Suomeen tulleet maahanmuuttajaortodoksit ovat tottuneet siihen, että kirkot ovat auki. Arkipäivinä kirkoissamme voitaisiin toimittaa eri kielillä aamu- ja ehtoopalveluksia. Tätä varten voimme saada avuksemme oman papistomme lisäksi romanialaisia, serbialaisia ja venäläisiä pappeja lähialueilta.

Kännyköiden ja langattomien nettiyhteyksien Suomessa kirkkoherranvirasto kulkee kätevästi mukana. Näin kirkkojen aukipitäminen voidaan tulevaisuudessa toteuttaa helposti.

Tulevaisuutta suunniteltaessa täytyy myös miettiä sitä, mistä voimme saada tarvittavia resursseja kunnianhimoisten suunnitelmien toteuttamiseen? Talentti-vertauksen viisaiden tavoin on etsittävä rohkeasti kumppaneita. Niitä löytyy oman seurakunnan ohella oman kylän ja kaupungin asukkaista ja kansalaisjärjestöistä.

Tärkeintä on ymmärtää kirkkomme kallis talentti. Se on jumalanpalvelus, Herran ilojuhla, jonne kutsumme juhlavieraiden ohella myös ne, joiden elämä on ehkä itkua ja hammastenkiristystä.