Suuren ja pyhän paaston 40 päivän ajanjakso on takanapäin. Se päättyi eilen illalla, kun kirkkojen ehtoopalveluksessa laulettiin ”Saatuamme päätökseen sielua hyödyttävän neljänkymmenen päivän paaston lausukaamme: Iloitse, Betania, Lasaruksen kotiseutu! Iloitkaa, Martta ja Maria, hänen sisarensa! Huomenna Kristus tulee tekemään sanallaan eläväksi kuolleen veljenne.”

Veisun sanat ennakoivat Lasaruksen lauantain kirkollista muistoa, jolloin Kristus herättää kuolleista neljä päivää haudassa maanneen Lasaruksen. Palmusunnuntaina Vapahtaja ratsastaa juhlallisesti aasin varsan selässä vapaaehtoisiin kärsimyksiin Jerusalemiin.

Elettävänä oleva viikonvaihde on kuolleista herättämisen, kuoleman voittamisen, ilon ja kiitoksen juhla. Sitä säestävät kansanjoukkojen riemuhuudot ”Halleluja. Kiittäkää Herraa. Siunattu on hän, joka tulee Herran nimeen.”

Johanneksen pyhä evankeliumi kertoo yksityiskohtaisesti Lasaruksen kuolleista herättämisen ihmeen.

Jeesuksen ystäväperheen Martan ja Marian veli Lasarus oli kuollut ja lepäsi haudassa neljättä päivää. Lasarus oli Kristukselle erityisen rakas ja läheinen. Surutaloon saavuttuaan Jeesus kiiruhti haudalle ja joutui syvän liikutuksen valtaan.

Vapahtaja käski ottaa kiven pois haudan suulta. Vainajan sisar, Martta esteli häntä sanoen ”Herra, hän haisee jo. Hän on siellä neljättä päivää.” (Jh.11.39) Kivi otettiin pois haudan suulta. Jeesus huusi kovalla äänellä ”Lasarus, tule ulos!” ja silloin kuollut tuli haudasta, jalat ja kädet siteissä ja kasvot hikiliinan peittäminä. (Joh.11.43-44)

Kuolleista herätetty Lasarus toimi myöhemmin piispana kolmekymmentä vuotta Kyproksella. Kirkon historia ei ole tallettanut hänen kokemuksiaan neljänpäivän ajalta tuonelasta. Lasarus haudattiin ensin Kyproksen Larnakaan, ja myöhemmin hänen jäännöksensä siirrettiin Konstantinopoliin. Larnakan kaupungissa oleva tyhjä hauta jäi unohduksiin pitkäksi ajaksi, kunnes ennen meidän aikaamme löydettiin uudelleen. Lasarukseen kiviseen hauta-arkkuun oli kirjoitettu sanat ”Lasarus, neljä päivää kuolleena ollut ja Kristuksen ystävä.”

Ihmistä on aina askarruttanut kuoleman jälkeen odottava todellisuus. Betanian Lasarus oli kuolleena neljä päivää, mutta ei suostunut kertomaan kokemuksiaan kuolemasta. Kirkon opettajat selittävät, että tuonpuoleinen maailma on täysin erilainen kuin meidän oma maailmamme, eikä se ole ihmisen kielellä eikä kuvauksilla selitettävissä. Apostoli Paavali kuvailee kokemustaan tuonpuoleisesta siten, että hän kuuli sanoja, joita ihminen ei voi eikä saa lausua (2 Kor. 2.3-4).

Näkemisen ja inhimillisten todistelujen sijaan Raamattu korostaa uskon merkitystä, kuten ylösnoussut Vapahtaja vakuuttaa epäilevälle Tuomaalle ”Sinä uskot, koska sait nähdä minut. Autuaita ovat ne, jotka uskovat, vaikka eivät näe.” (Joh.20.29)

Tuonpuoleinen elämä on meiltä salattu oman henkisen hyvinvointimme takia. Ihminen on luotu elämään ja toimimaan tässä ajassa ja hetkessä. Kuoleman jälkeisen elämän tunteminen ja kuoleman hetken ennalta tietäminen lamauttaisi ja kahlehtisi koko elämämme. Kuoleman todellisuutta ei ole avattu kirkon pyhillekään, mutta he valmistautuivat siihen huolella koko elämänsä ajan.

Ihminen on vapaa ratkaisuissaan. Hän on vapaa valitsemaan toisen kahdesta tiestä: kaidasta tai leveästä. Kaita tie on kilvoituksen tie, joka johtaa Kristuksen luo. Toista tietä kulkeva luottaa enemmän itseensä ja tyytyy tämän ajallisen vaelluksen tarjoamaan elämänsisältöön.

Kuoleman jälkeisen olotilan tutkailemisen sijaan meidän tulisi tarkata itseämme ja elämäämme sekä valmistaa itseämme aikanaan tapahtuvaa suurta muuttoa varten. Ortodoksisen kirkon opetuksen mukaan ihmisen kuolemanjälkeinen olotila on jatkoa hänen pyrkimyksilleen tässä ajassa. Jos haluamme kasvaa hyveissä ja olla kuuliaisia Kristukselle tässä ajassa, jatkuu sama olotila myös kuoleman jälkeen.

Elämä on suuri Jumalan lahja. Se on tarkoitettu meille elettäväksi ja koettavaksi iloineen ja suruineen Jumalan kunniaksi ja lähimmäisen parhaaksi. Samalla elämä on tarkoitettu valmistautumiseksi iankaikkiseen elämään Jumalan valtakunnassa.

”Ylistämme sinua, elämänantaja Kristus. Veisaamme sinulle: hoosianna korkeuksissa. Siunattu olet sinä, joka tulet Herran nimeen!”      

Aamen

OT 16.4.2011