Serafim Seppälä (s. 12.10.1970) on munkki, diakoni, kirjailija ja professori. Hän on valmistunut filosofian maisteriksi 1996 ja filosofian tohtoriksi 2002 Helsingin yliopistosta. Hän on ollut Valamon luostarin veljestön jäsen vuodesta 1999. Munkiksi hänet on vihitty vuonna 2001 ja diakoniksi vuonna 2004.

Serafim Seppälä on toiminut systemaattisen teologian ja patristiikan professorina Itä-Suomen yliopistossa vuodesta 2007. Hänen kansainvälisen tutkimustoimintansa aiheita ovat viime vuosina olleet lähinnä Koraanin kristilliset vaikutteet, patristinen mariologia, itäsyyrialainen spiritualiteetti, Efraim Syyrialaisen kasteteologia ja armenialaisen miniatyyritaiteen tulkinta.

Serafim Seppälän tärkeimmät teokset ovat Paratiisi on idässä (1999), Kerubin silmin (2002), Tuomaan teot (2006), Tie ylösnousemukseen (2006), Vapaus (2007), Araratista itään – Kauneuden ja kärsimyksen Armenia (2007), Kultainen Jerusalem – Pyhän kaupungin idea juutalaisuudessa, kristinuskossa ja islamissa (2008), Elämän äiti – Neitsyt Maria varhaiskristillisessä ajattelussa (2010), Kauneus. Jumalan kieli (2010), Armenian kansanmurhan aatteellinen perintö (2011), Valo jää – Dostojevski, Gibran, Kazantzakis ja Jumalan mysteeri (2011).

Serafim Seppälä on kääntänyt suomeksi muun muassa Iisak Niniveläisen, Efraim Syyrialaisen, Johannes Viiniköynnöksen ja Theodoros Abu Qurran teoksia. Hän on myös suomenkielisen Synaksarionin toimittaja.