Piispa Arsenin artikkeli kirkkotaiteesta.

Tarkasteltaessa sanaparia tiede ja taide, ne tuntuvat ensi ajattelemalla toistensa vastakohdilta. 

Asiaa syvemmin tutkittaessa molempien sanojen voidaan kuitenkin havaita liittyvän ihmisen luovaan kykyyn. Sana tiede jo sinällään kertoo, että tieteen tekeminen vaatii TIETOA, järkeä ja ymmärrystä, kykyä tehdä johtopäätöksiä ja esittää tutkimusten tuloksia.

Taide voidaan puolestaan johtaa sanasta TAITO, eli taiteilija on ammattilainen, joka hallitsee alaansa liittyvät taidot. Taiteilijalta edellytetään taitoa ja kykyä havainnoida, ajatella ja hahmottaa sekä ratkaista mitä ja miten hän halua välittää sanottavansa katsojalle.

Ensimmäisessä Mooseksen kirjassa kerrotaan maailman ja ihmisen luomisesta (1. Moos.1:1-27). Tekstissä mainitaan pariin kertaan luominen. Ensi kerran sana esiintyy maan ja eläinten luomisen yhteydessä ja toisen kerran liittyneenä ihmisen luomiseen. Luominen -sanan taustana on Luoja, joka kristillisen opin mukaan on kaiken olevaisen alkuun saattaja.

Luomiskertomuksesta voidaan tehdä rohkea päätelmä ja todeta ihmisen luovuuden merkitsevän jumalallista ominaisuutta, ihmisen kykyä asetella Jumala luomaa aineellista todellisuutta uuteen järjestykseen eli luoda taidetta tai tehdä maailmankaikkeuden aineellisesta tai näkymättömästä todellisuudesta tieteellisiä johtopäätöksiä.

Nykykäsityksen mukaan taide on yksi kulttuurin peruselementeistä. Se koostuu ihmisen luomista teoksista, jotka saavat katsojassa aikaan esteettisen kokemuksen. Taide on ilmaisun, viestinnän, kannanoton ja mielihyvän tuottamisen väline.

Taiteessa pyritään yleensä kauneuteen; silti taidetta voi olla myös sellainen, joka aiheuttaa kokijassaan muitakin kuin esteettisyyden tunteita. Se, onko jokin teos taidetta, riippuu tarkastelijan omaksumasta taidekäsityksestä.

Kuten tunnettua, taiteet voidaan jakaa esittäviin ja ei-esittäviin. Esittävät taiteet, kuten teatteri, elokuva, tanssi tai musiikki esitetään ajallisessa jatkumossa ja esitys suunnitellaan siten, että yleisön oletetaan seuraavan esitystä alusta loppuun. Esittävät taiteet perustuvat esityksiin, joilla on tavallisesti selkeä alku ja loppu.

Arkkitehtuuri, maalaustaide, grafiikka, kuvanveisto, muotoilu tai kirjallisuuden eri lajit eivät perustu aikaan sidottuihin esityksiin, vaan katsoja tai lukija valitsee ja päättää itse katselutilanteen pituuden tai lukemisajankohdan.

Kun tässä artikkelissa pitäydytään ainoastaan kuvataiteisiin, niin niissä voidaan helposti havaita tarvittavan avuksi tiedettä. Jo pelkästään maalaus- ja kuvanveistotaiteissa sekä grafiikan eri menetelmissä käytetyt materiaalit vaativat avuksi tiedettä. Värit, niiden sideaineet, lakat, pohjusteet ja veistosten metalliseokset ovat kemian tutkimuksen hedelmiä.

Italialainen taidemaalari Cennino Cennini kirjoitti 1400-luvulla teoksen nimeltä Kirja Maalaustaiteesta. Siinä hän aluksi kuvaa ihmisen luomisen ja paratiisista karkottamisen, jonka seurauksena oli keksittävä keinot elää omien kättensä työllä.

Cennini kirjoittaa: "Sitten seurasi monia tarpeellisia taitoja, keskenään erilaisia, muutamissa on tiedon määrä suurempi kuin toisissa, sillä eivät kaikki voi olla samanveroisia, koska tiede on arvoltaan korkein. Yksi, siitä lähtöisin oleva ja siihen pohjautuva ja suorituksena kätten työhön perustuva on taito, jota kutsutaan maalaustaiteeksi: taitavan käden ohella se vaatii mielikuvitusta, kykyä löytää ennennäkemättömiä asioita verhoamalla ne luonnon muotoihin ja tarttumalla käsin kiinni niihin, saaden katsojat uskomaan sellaisen olemassaoloon mitä ei ole. Ja siitä syystä kyllä se ansaitsee arvosijan toisena tieteen jälkeen ja saa kulmilleen runouden seppeleen."

Tiede ja taide eivät ole vastakohtia, vaan toisiaan avustavia ja toisiinsa liittyviä, kuten Cennino Cennini kirjassaan totesi.

Piispa Arseni