Arkkipiispa Leon lolumni Analogi-lehteen 13. tammikuuta 2010.

Viime vuoden lopussa julkaistiin kansainvälisen tutkijakomission raportti Israelin armeijan sotatoimista Gazan alueella. Raportissa tuotiin oikeutetusti esille armeijan Gazan siviilejä kohtaan tekemät rikokset, mutta tekstiin oli päätynyt myös joitakin yllättäviä ilmauksia. Israelin armeijan eräät toimet luokiteltiin ”sotarikoksiksi” tai ”rikoksiksi ihmisyyttä kohtaan”.

Tutkijakomission raporttia arvosteltiin voimakkaasti. Myös ne, jotka pitivät Israelin armeijan toimia Gazan siviilejä kohtaan pöyristyttävinä, kummeksuivat sanavalintoja. Niiden seurauksena koko Israelin valtio leimautui ”viholliseksi”. Osa kysyi, tuliko Israelin armeijan virheistä jopa kuva ”karmeasta juutalaisuudesta”?

Lähi-idän tilanteen analysoiminen on hyvä esimerkki tapauksesta, jossa ei kaihdeta leimakirveiden heittämisiä. Niin ei kuitenkaan päästä monisyisten poliittisten ja uskonnollisten taustojen ytimeen.

20 vuotta sitten kommunismin ikeestä vapautunut Venäjän ortodoksinen kirkko näkyy tuon tuosta lännen mediassa. Harvoja ovat ne kerrat, jolloin Venäjän kirkosta kerrottaisiin hyvää. Vaikka Venäjän kirkon toimissa on paljon kriittistä arvioitavaa, leimaa suomalaista Venäjä-keskustelua edelleen toiseuden tuottamisen tarve.

Tuo toiseus muodostuu yleispätevyyksistä, jonka rakennusaineina ovat mielikuvat ja uskomukset. Juutalaisiin liitetyt myytit ja stereotypiat ovat olleet Länsi-Euroopassa aina antisemitismin perusta. Suomalaisten Venäjä-kuvassa on paljon samoja piirteitä.

Venäjän ortodoksisuuden negatiiviset piirteet muodostetaan Suomessa edelleen liian usein vain pelon ja epäluulon pohjalta. Ne kertovat paitsi menneisyyteen kuuluvan suomalaisnationalismin kaiuista, myös heikosta kyvystä ymmärtää uskonnon ja kansallisuuden suhteita muissa.

Kirkon ja valtion suhteet ovat Venäjälläkin monisyiset. Hyvän esimerkin historian kipupisteiden terveestä analysoimisesta on tehnyt venäläinen elokuvaohjaaja Pavel Lungin, jonka tuore elokuva ”Tsaari” kuvaa tsaari Iivana Julman ja hänen aikaan Venäjän kirkon päämiehenä toimineen metropoliitta Filipin suhteita. Tsaarin hirmuhallintoa arvostellut metropoliitta kuoli Iivanan käskystä marttyyrikuoleman vuonna 1569. Moskovan metropoliitta Filip on yksi Venäjän kirkon rakastetuimpia pyhiä. Hänen muistopäiväänsä vietetään 5. lokakuuta.

Vastakkainasettelujen luominen voi olla hyvä osa poliittista populismia, mutta sopii huonosti ortodoksisten sisarkirkkojen suhteiden malliksi. Negatiivisen kuvan levittämiseen tai ylläpitämiseen huonosti tunnetuista kansoista, kulttuureista tai uskonnoista ei vaadita kansalaisrohkeutta. Näin on myös Venäjän sisarkirkkomme kohdalla.