Arkkipiispa Leon avauspuheenvuoro kirkkotekstiiliviikon avajaisseminaarissa Kuopion Muotoiluakatemiassa 18. marraskuuta 2009.

Kunnioitettu piispa, arvoisat kirkkotekstiiliviikon avajaisseminaariin osallistujat!

Olen iloinen voidessani tervehtiä kaikkia teitä, jotka olette mukana järjestyksessään kolmansissa valtakunnallisissa kirkkotekstiiliviikon tapahtumissa. Tämän vuoden kirkkotekstiiliviikon teemana on Kirkkotekstiilien asema ja merkitys ihmisen elämänkaaressa.

Kaikki monoteistiset uskonnot perustuvat pyhän kirjan ja dogmin ohella siihen, että kirjoitettua totuutta ilmennetään visuaalisesti ja materian välityksellä. Rakennusarkkitehtuuri, ornamentit, esineet ja tekstiilit merkitsevät erittäin paljon kristinuskon ohella sekä juutalaisuudessa että islamilaisuudessa. Myös hindulaisuudessa ja buddhalaisuudessa väreihin ja esineiden muotoihin liittyy valtava määrä syvää symboliikkaa.

Ortodoksisen kirkon liturgisten tekstiilien kulta-aika alkoi keskiajalla, jolloin otettiin käyttöön esimerkiksi nykyisin tuntemamme papiston jumalanpalveluspuvut. Tuolloin alkoi jumalanpalveluspukujen rinnalla myös liturgisessa käytössä olevien peitteiden ja liinojen kehitys.

Kristilliset liturgiset esineet, ikonit tai tekstiilit eivät ole vain käytännöllisistä syistä syntyneitä. Jokainen kirkkoon tuotu liina tai peite kertoo aina myös luojansa tavasta ymmärtää ja tulkita selittämätöntä ja käsittämätöntä jumalallista kauneutta. Tämä tekee kirkkotekstiileistä ainutkertaisia – uniikkeja.

Eläväksi kirkon esineistön tekee tietysti itse Jumala, joka Siinain vuorella antamiensa käskyjen lisäksi kehotti rakentamaan pyhän paikan, jossa Hänen läsnäolonsa kansan keskuudessa toteutuu.

Kirkkotaide on kaiken muun taiteen tavoin elävää ja kehittyvää. Kirkkotaiteessa on kuitenkin kaksi erityispiirrettä muuhun taiteeseen verrattuna. Kirkollisen esineen tai tekstiilin on oltava ensin symboli voidakseen olla myös esine. Toiseksi ikonilla tai tekstiilillä ei ole lähtökohtaisesti kaupallista arvoa, vaan pyhä käyttöarvo.

Kirkkotekstiili saattaa olla käyttöesine, mutta se ei päädy muiden käyttöesineiden tavoin koskaan roskien joukkoon. Jumalallisen kauneuden välittäjänä kirkkotekstiili viedään käytön jälkeen museoon, jossa se inspiroi tulevia sukupolvia luomaan uutta mutta historiaan ankkuroituvaa taidetta, jonka esikuvat ylittävät ajan rajan.

Haluan näillä muutamilla ajatuksilla tervehtiä teitä sydämellisesti ja toivottaa antoisaa kirkkotekstiiliviikon avajaisseminaaria.