Nikean Metropoliitta Johanneksen artikkeli vuodelta 1975.

Lienee yleisesti tunnettua, että eri uskonnoissa samoin kuin erilaisissa kirkollisissa perinteissä on aikojen kuluessa esiintynyt suurta vaihtelua sekä viiniä koskevissa periaatteissa että viinin käytössä. Myös yhden ja saman perinteen piirissä on joissakin tapauksissa omaksuttu erilaisia asenteita eri aikoina joko periaatteesta tai käytännön syistä.

Seuraavassa kosketellaan lyhyesti joitakin piirteitä ja asenteita, jotka viinikysymyksessä ovat olleet luonteenomaisia ortodoksiselle kirkolle.

Saadaksemme periaatteellisesti ja historiallisesti välttämättömän taustan ortodoksian näkemykselle viinin käytöstä meidän on ensin syytä kiinnittää huomiota niihin Raamatun kohtiin, jotka joko suorasti tai epäsuorasti käsittelevät viiniä. Niistä käy ilmi, että viininviljelyä on jo vanhastaan esiintynyt Palestiinassa samoin kuin sen naapurimaissa. Viinistä ja viininviljelystä puhutaan useissa eri yhteyksissä, osaksi vallitsevia oloja kuvattaessa, osaksi sananlaskuissa ja sanontatavoissa. Käsittelemättä tätä aineistoa yksityiskohtaisemmin voimme aluksi lyhyesti todeta Vanhan testamentin kirjoitusten perusteella, että sekä viinin käyttöä että väärinkäyttöä pidetään mahdollisena ja että on määräyksiä, jotka joissakin olosuhteissa tai joidenkin ryhmien ja yksilöiden osalta rajoittavat viinin käyttöä tai suorastaan kieltävät sen. Tämän perusteella täytyy siis torjua se käsitys, että Vanhassa testamentissa olisi vain yksi yksinkertainen sääntö tai yksi määrätty asenne viinikysymyksessä: lähtökohtana on sen sijaan se, että on olemassa positiivista viinin käyttöä - oikeaa ja täysin hyväksyttävää, ts. luonnollista viinin käyttöä.

Mainitunlainen käyttö ei kuitenkaan ilman muuta ole oikeus, jota kuka tahansa voi vaatia itselleen. Lisäksi tehdään täysin selväksi, että esiintyy myös käyttöä, jota kaikissa olosuhteissa täytyy pitää väärinkäyttönä ja jota toisin sanoen voidaan luonnehtia negatiiviseksi viinin käytöksi.

Positiivinen ja negatiivinen käyttö

Valaistaksemme hieman näitä periaatteita voimme mainita, että positiivista käyttöä pidetään luonnollisena ennen kaikkea juhlien ja ilonpidon yhteydessä ja että rajoitukset ja muut vastaavanlaiset kiellot koskevat mm. ajanjaksoja tai tilanteita, jotka edellyttävät selvää ajattelua ja nopeaa toimintaa yms. Sen vuoksi löydämme toisaalta sellaisia sanontoja kuin "viini, joka ilahuttaa ihmisen sydämen", "juo viinisi hyvillä mielin" ja "viini ilahuttaa elämän" - vain joitakin esimerkkejä mainitaksemme - mutta toisaalta on myös erityisen paljon sellaisia sanontoja, jotka täysin yksiselitteisesti korostavat niitä vahingollisia tai vähemmän toivottavia seurauksia, joita viinin juonnista voi olla.

Ei ole epäilystäkään siitä, että varoituksia on huomattavasti enemmän kuin ajatuksia, jotka kertovat ilosta, joka saattaa liittyä viiniin. Tämä on luonnollisesti osoitus siitä, miten vaikea on aina ollut vetää rajaa käytön ja väärinkäytön välille ja miten vaikeaa on ratkaista, milloin pitää luopua sellaisesta, mikä jossakin toisessa tilanteessa on sallittua tai paikallaan.

Vanhan testamentin kirjoitukset edellyttävät lisäksi eräänlaista kolmatta tapaa viinin käytön ja väärinkäytön rinnalla. Täten ns. nasiirien täytyy kokonaan pidättäytyä viinistä. Sana nasiiri merkitsee (Jumalalle) vihkiytynyttä. Heidän täytyi koko elämällään palvella Jumalaa kaikin tavoin enemmän kuin muiden ihmisten. Nasiirikauden kestäessä - kysymyksessä saattoi siis olla määrätty ajanjakso - nasiirin velvollisuus oli pidättyä muutoin sallituista asioista, mm. väkevien juomien nauttimisesta.

Tämä on esimerkki vapaaehtoisesti viinistä ja joistakin muista asioista luopumisesta, ei varsinaisesti niiden luonteen vuoksi vaan jonkin toisen ja korkeamman tavoitteen saavuttamiseksi. Tähän asennoitumiseen meidän on syytä palata myöhemmin toisessa yhteydessä.

On todettava myös se tosiasia, että jo Vanhan testamentin aikoina joissakin olosuhteissa viinin käyttöön liitettiin kultillisia näkökohtia ja että viiniä saattoi esiintyä välittömästi kulttimenojen yhteydessä. Siten pääsiäisaterialla piti aina juoda määrätty määrä viiniä.

Kolme kantaa myös Uudessa testamentissa

Uuden testamentin teksteistä huomaamme, että kaikilla Vanhassa testamentissa esiintyvillä periaatteellisilla päälinjoilla, käytöllä, väärinkäytöllä ja vapaaehtoisella pidättäytymisellä, on niissä vastineensa. Nytkään ei ole asiallisin perustein mahdollista osoittaa ainoastaan yhtä yksinkertaista ja yksiselitteistä kantaa, vaikkakin sitä on yritetty. Viinin kulttikäyttöön palaamme ehtoollisen, kirkon keskeisimmän ja pyhimmän kulttimenon yhteydessä.

On ilmeistä, että kaikki Raamatun viiniä koskevat näkökannat ovat mukana siinä rikkaassa perinteessä, joka toisaalta ilmenee ortodoksisen kirkon elämässä ja toisaalta ohjaa tätä elämää ja antaa sille erityisen leimansa. Esitämme tästä joitakin esimerkkeiä analysoimalla niitä määräyksiä, jotka sisältyvät ns. yleisten kirkolliskokousten päätöksiin ja lausumiin.

Ohimennen on ehkä paikallaan muistuttaa siitä tosiasiasta, että näiden kirkolliskokousten perintö periaatteessa vielä nykyäänkin velvoittaa koko ortodoksista maailmaa, olkoonkin että tämä perintö ulkonaisesti on toisinaan menneisyyden leimaama ja siksi meidän aikanamme ehkä edellytetään tulkittua sovellutusta.

Se ortodoksinen perinne, joka ilmenee edellä mainittujen kirkolliskokousten opetuksesta ja kannanotoista, edellyttää, että ehtoollisella aina ja poikkeuksetta käytetään viiniä. Tätä perustellaan mm. viittaamalla siihen, että kaikessa - myös ulkonaisesti - on seurattava sitä esikuvaa, joka kerran annettiin tämän pyhän riitin perustamisen yhteydessä. Tämä käy ilmi sekä suorasti että epäsuorasti käytettävissä olevista teksteistä.

Viinin käyttöä tukevat tässä yhteydessä epäsuorasti mm. sellaiset säädökset, jotka selvin sanoin kieltävät muiden aineitten käytön tässä pyhässä toimituksessa. Täten torjutaan esim. hunajan, maidon, viinirypäleiden ja veden käyttö. Sitä vastoin edellytetään, että käytetään viinin ja veden sekoitusta, mutta viiniä pitää ehdottomasti olla mukana.

Viipymättä tässä sinänsä oleellisessa yksityiskohdassa voimme todeta, että kirkolliskokousten edustamassa ortodoksisessa perinteessä ei ylipäänsä ole mitään, mikä "laillisella" tavalla tekisi mahdolliseksi ottaa käyttöön toista tapaa kuin se, jota vanhastaan on sovellettu juuri viiniin nähden. Hedelmämehu nykyaikaisessa mielessä tai jokin muu vastaavanlainen juoma ei voi tulla kysymykseen, koska velvoittavasta perinteestä ei löydy niille tukea ja koska niihin sisältyy selvä rikos alkuperäistä tapaa ja sen symboliikkaa vastaan sekä syvällisessä että konkreettisessa mielessä. Tämä siis viinin kultillisesta käytöstä. Kysymystä voi kuitenkin vielä tarkastella muiltakin kannoilta.

Kaikki, mikä on luotu, on hyvää...

Tarkastellessamme kirkon yleistä asennoitumista viinin käyttöön huomaamme, että perustava, periaatteellinen asenne on myönteinen. Tämä käy ilmi mm. siitä, että yksiselitteisesti tuomitaan esim. ne kirkonmiehet, jotka karttavat viiniä siitä syystä, että he näkevät viinin pahaksi. On mielenkiintoista nähdä, miten tätä perustellaan: sanotaan nimenomaan, että se, joka tällä tavoin suhtautuu torjuvasti viinin käyttöön, unohtaa, että kaikki, mikä on luotu, on hyvää ja että periaatteellisesti kielteiseen asennoitumiseen sisältyy Jumalan luomistyöhön kohdistuvaa väheksyntää. Rikkojaa rangaistaan ankarasti.

Muilla perusteilla viinistä kieltäytymisen hyväksyminen on sitten eri asia. Tässä pätee sama periaate kuin nasiirien kohdalla. Vapaaehtoinen viinistä kieltäytyminen jonkin korkeamman tavoitteen saavuttamiseksi on hyväksyttävää ja arvokasta. Voimme myös kiinnittää huomiota siihen seikkaan, että periaatteellisesti kielteinen asennoituminen viiniin ja eräisiin muihin elintarvikkeisiin tuomitaan erityisen ankarasti silloin, kun on kyse juhlapäivien vietosta. Joissakin tapauksissa tulee kysymykseen viraltapano ja huomautetaan, että niin asennoituva kirkonmies on omaltatunnoltaan järkkymätön ja että hän voi olla loukkaukseksi monille. Tätä ei kuitenkaan missään tapauksessa saa tulkita yksipuolisesti ja kaikkein vähiten siten, että tähän mainittuun perusperiaatteeseen viittaamalla yritetään saada tukea sellaiselle viinin käytölle, joka jossakin mielessä on oikean ja hyväksyttävän käytön vastakohta.

Viini ja paasto

Huolimatta siitä, että kirkon ikivanha perinne ei hyväksy viinin periaatteellista tuomitsemista - painotamme vielä kerran sitä, että se ei siis suhtaudu torjuvasti vapaaehtoiseen kieltäytymiseen - tämä ei merkitse sitä, että väärinkäyttöä puolusteltaisiin missään muodossa. Perinteisiin määräyksiin sisältyy ajatuksia ja näkökantoja, jotka tekevät tämän täysin selväksi. On ilmeistä, että halutaan nimenomaan torjua mm. sellaiset seurustelumuodot, jotka suorastaan suosivat juopottelua. Tämä koskee sekä maallikkoja että papistoa. Sitä paitsi suoraan kielletään pappeja käymästä tavernoissa, jos se ei ole välttämätöntä. Kirkon ns. paastoaikoina ovat kiellettyjä sellaiset kokoontumiset ja juhlat, joissa viiniä tavallisesti käytetään.

Näillä määräyksillään kirkko pukee sanoiksi periaatteen, että kaikkien ihmisten - myös niiden jotka muuten hyvällä omallatunnolla käyttävät viiniä - pitää tiettyinä aikoina ja erityisten olosuhteiden vallitessa noudattaa tiukempaa linjaa, mikä palvelee ja edistää korkeampia ja suurempia arvoja kuin yksilön henkilökohtainen ilo ja viihtymys tavanomaisessa mielessä. Voidaan vielä lisätä, että pöydän antimien suhteen edellytetään kohtuutta myös niissä juhlissa, joita järjestetään sellaiseen aikaan vuodesta, jolloin paastosääntöjen rajoitukset ja kiellot eivät sido. On myös syytä todeta, että tietyt luostariperinteet vastaavat aivan erityisesti Vanhan testamentin nasiiriperiaatetta.

Liturginen perinne

Sen aineiston lisäksi, joka on osa kirkolliskokousten perintöä ensimmäiseltä vuosituhannelta, on olemassa toinen lähde: kirkon liturginen perinne laajassa merkityksessä, ts. rukoukset ja muu vastaava aines, jotka ovat löydettävissä jumalanpalvelusten ja erilaisten kirkollisten toimitusten kaavoista.

Pari esimerkkiä voi kenties valaista, mitä tämä aineisto kertoo tai mainitsee kirkon suhtautumisesta viinin käyttöön.

Ortodoksisessa vihkikaavassa on mielenkiintoinen yksityiskohta, joka on tämän kirkollisen seremonian kiinteä osa: vihkitoimituksen loppupuolella pappi antaa vastavihittyjen juoda viiniä yhteisestä pikarista, jonka hän sitä ennen on siunannut. Kumpikin juo vuorollaan kolme kertaa tästä pikarista, jonka sisältämä viini symbolisoi ajatusta, että nyt kaikki on heille yhteistä ja että heidän tulee vaeltaa ja elää yhdessä. Myös muutamissa muissa kulttimenoissa rukouskaava edellyttää viinin käyttöä, ja siksi ortodoksit pitävät tällaista käyttöä yleensä aivan luonnollisena ja asianmukaisena ja näkevät sen ilmauksena katkeamattomasta ulkonaisesta perinteestä.

Erityisesti kreikkaa puhuvassa ortodoksisessa maailmassa on liturgisessa perinnössä säilynyt aineksia, jotka suoraan liittyvät viininviljelyyn, olkoonkin että tätä materiaalia vain harvoin on käännetty muille kielille, varsinkin sellaisilla kielialueilla, joilla siihen ei ole konkreettista tarvetta. Kreikkalaiset tekstit käsittävät rukouksia viinitarhojen puolesta, niitä on moniin eri tilanteisiin ja olosuhteisiin, on rukouksia rypäleiden kypsymisen ja itse korjuun puolesta sekä rukouksia uuden valmiin viinin siunaamiseksi. Voi perustellusti väittää, että tässä viininviljely ja viini epäilemättä yhdistetään Jumalan luomistyöhön, johon vanhat kirkolliskokoukset viittaavat.

Aineisto, jonka avulla olemme valaisseet ja analysoineet ortodoksisen kirkon periaatteellista asennoitumista viiniin ja ortodoksisen perinteen raamatullista taustaa, on suppea ja kaikkea muuta kuin täydellinen, mutta lienee kuitenkin tältäkin pohjalta mahdollista saada käsitys ortodoksisen perinteen asenteesta viiniin sekä ymmärtää, miten tämä perinne, periaatteellisesti myönteisellä asennoitumisellaan, yrittää osoittaa, missä kulkee raja käytön ja väärinkäytön välillä, puolustaa ja arvostaa vapaaehtoista, myönteisesti perusteltua pidättäytymistä sekä ottaa yleensä huomioon tilanteiden erilaisen luonteen, yksittäisten ihmisten erilaiset olosuhteet ja heidän persoonallisen erilaisuutensa.

Viinin siunausrukous Kreikan kirkon kirkollisten toimitusten kirjan mukaan

Herra, meidän Jumalamme, Sinä hyvä ja ihmisiä rakastava, käännä katseesi tähän viiniin ja heihin, jotka siitä tulevat osallisiksi. Siunaa se niin kuin siunasit Jaakobin lähteen, Siiloan lammikon ja pyhien apostoliesi maljan. Sinä, joka olit läsnä Galilean Kaanassa ja siunasit kuusi vesiastiaa sekä muutit veden viiniksi ja ilmaisit kunniasi pyhille opetuslapsillesi ja apostoleillesi, lähetä nytkin, Herra, Pyhä Henkesi tähän viiniin ja siunaa se pyhässä nimessäsi.

Sillä Sinä olet kaiken siunaaja ja pyhittäjä, Kristus meidän Jumalamme, ja Sinulle kunniaa edeskannamme sekä aluttomalle Isällesi ja kaikkipyhälle, hyvälle ja eläväksi tekevälle Hengellesi nyt ja aina ja iankaikkisesta iankaikkiseen. Amen.