Jumalihmisen kasvot muodostuvat maailmassa kaikkien ihmisten piirteistä. Kristillisessä perinteessä jokaisen ihmisen rinnalla jokainen kieli ja kulttuuri ovat yhtä arvokkaita.
A museum gathers its strength and sense of purpose from its “objects in glass cases” and from the people who look after them and those who come to see them.
Fanatismi nostaa päätään Lähi-idässä ja alueen alkuperäinen kristillinen väestö saa kuulla olevansa vieras ”islamin maalla”, vaikka elää todellisuudessa omalla maallaan.
Ilman Raamatusta perittyä narratiivista kertomistapaa olisimme ilman monia muitakin suuria tarinoita. Kalevalakin on syntynyt osana tätä pitkää perinnettä.
Kanonit ovat arvokas ja oleellinen osa kirkon hengellistä perintöä. Niitä on tämän ajan olosuhteissa tarpeen uudistaa kirkon tradition ytimestä tinkimättä.
Ylösnousemusriemu tempaa meidät Kristuksen ylösnousemuksen ihmeeseen. Jotta näin todella tapahtuisi, meiltä edellytetään avoimuutta ja rohkeutta mennä mukaan, heittäytyä todellisuuteen, jota ei ihmissilmin voi nähdä.
"Yhteiskunnallinen ja poliittinen vallankäyttö on kristilliseltä kannalta legitiimiä, mutta siihen ei liity mitään sen syvällisempää. Kristillisyyttä toteutetaan aina yksilötasolla."
Ortodoksisessa perinteessä korostetaan kirkkoa kristittyjen kotina. Eri kansat ja kulttuurit sisäänsä kätkevä monikulttuurinen kirkko voi olla myös kodin esikuva.
Ihmiset kokoava jumalanpalvelus on kirkkomme kallein talentti, jonne kutsumme juhlavieraiden ohella myös ne, joiden elämä on ehkä itkua ja hammastenkiristystä.
Luostarit ovat olleet hengellisyyden ohella myös kulttuurin kohtauspaikkoja. Luostarien välinen henkilövaihto on yhtä vanhaa kuin itse luostarilaitoskin.
Eri uskonnot perustelevat perusarvojaan ja eettisiä ihanteitaan toisinaan erilaisilla, jopa vastakkaisilla, opillisilla ja metafyysisillä näkemyksillä. Niillä on kuitenkin varsin vahva yhteinen eettinen nimittäjä.
Moskeija ei tarvitse välttämättä minareettia, mutta onko oikein, että enemmistö päättää, mitkä elementit vähemmistön identiteetistä saavat näkyä ja mitkä eivät?
Ortodoksinen siirtoväki on tavallisesti vaiennut heihin kohdistetusta assimiloimisesta. Nyt virallista historiakuvaa haastavista kysymyksistä on kuitenkin syytä keskustella.
Suomen ortodoksisen arkkipiispakunnan 87 toimintavuosi autonomisena kirkkona oli ensimmäinen vuosiksi 2010–2015 hyväksytyn toimintasuunnitelman eli kokonaiskirkollisen strategian vuosista.
Kirkkomme hallinnollisessa järjestelmässä yhdistyvät rakentavalla tavalla suomalainen demokraattinen yhteiskuntajärjestys ja ortodoksisen kirkon ikivanha kanoninen eli kirkko-oikeudellinen traditio.
Kielivähemmistöjemme syntymiseen liittyy sekä tuhansien vuosien pituisia historiallisia sidoksia että valtion rajojen vetämisen seurauksena syntyneitä kulttuurilinjoja.
Huolellinen ja harras jumalanpalvelus on uskontunnustus. Kaiken taustalla on ymmärrys siitä, että jumalanpalvelusta toimitetaan kirkossa, jonka alttari kohoaa kohti itää ja Jumalan valtaistuinta.
Ulkosuhteiden kehitys on suorassa suhteessa Suomen kansainvälisen aseman muutoksiin. Sodan jälkeen liikkumatila oli rajallinen, 1960-luvuilla alkoi itsenäisemmän politiikan aika ja 1990-luvulla kirkko on ollut ulkosuhteissaan vapaa toimija.
Jokaiselle on yksilöllisen kasvun ja kehityksen kautta muotoutunut oma tapansa ja kykynsä nähdä, kuulla, tuntea. Jokaisella meistä on siksi vahvoja mielipiteitä niiden suhteen.
Lahjoitusten turvin Valamon luostarista tuli hengellisyyden ohella tärkeä taiteen keskus. Taide-aarteet ovat tuoneet luostarille taloudellista vakautta.
Arkkitehtuuri, maalaustaide, grafiikka, kuvanveisto, muotoilu tai kirjallisuuden eri lajit eivät perustu aikaan sidottuihin esityksiin, vaan katsoja tai lukija valitsee ja päättää itse katselutilanteen pituuden tai lukemisajankohdan.
Ortodoksisessa kirkossa toinen joulupäivä on omistettu Kristus-lapsen synnyttäneen, Jumalan Äidin Neitsyt Marian muistoksi. Tarkemmin ilmaistuna juhla on kaikkien Jumalan Äitiä ylistämään kokoontuneiden yhteinen juhlakokous.
Kaikki monoteistiset uskonnot perustuvat pyhän kirjan ja dogmin ohella siihen, että kirjoitettua totuutta ilmennetään visuaalisesti ja materian välityksellä.
Jumalan mysteerin ja läsnäolon täyteyttä ei täysin voida kuvata millään inhimillisellä kielellä. Eri uskonnoilla on käytössään erilaisia kokemuksia ja symbolijärjestelmiä.
Ortodoksinen kirkkomuseo on ympäristö, joka tarjoaa aineksia oman identiteetin ja ympäröivän maailman pohdintaan. Identiteetti vahvistuu samaistumisesta.
Jokaisella ihmisellä on oikeus tulla hyväksytyksi sellaisena kuin hän on. Jokainen yksilö on osa isoa kokonaisuutta eikä koskaan hyödytön. Jokaiselle ihmiselle on varattava mahdollisuus kunnialliseen ja rauhalliseen loppuun.
Huolimatta siitä, että kirkon ikivanha perinne ei hyväksy viinin periaatteellista tuomitsemista, se ei suhtaudu torjuvasti vapaaehtoiseen kieltäytymiseen.
Kristillisen ekologian lähtökohtana on usko ihmisen kykyyn kasvaa vastuulliseen käytökseen. Kristillisen ekologian ohjeet tulevat kolmesta eri lähteestä: Raamatusta, kirkon opetuksesta ja pyhien ihmisten esimerkistä.
Архиепископ Лев. ”Бог не ждет, пока поступивший несправедливо сделает первый шаг, Он сам устремляется к согрешившему. Об этом свидетельствует притча о блудном сыне”.
Finlands Ortodoxa Kyrka