

Oulun metropoliitta Panteleimon
![]() | |
Metropoliitta Panteleimon (Petri Sarho)
syntyi Vieremällä 17.5.1949. Ylioppilastutkinnon hän suoritti 1969.
Tämän jälkeen hän aloitti opinnot Suomen ortodoksisessa
pappisseminaarissa, josta valmistui 1972. Jatko-opinnot Panteleimon
suoritti Leningradin hengellisessä akatemiassa, josta valmistui
teologian kandidaatiksi (kandidat bogoslovija) 1977.
Panteleimon
vihittiin munkiksi, munkkidiakoniksi ja pappismunkiksi 1977, jolloin
hänestä tuli myös Valamon luostarin veljestön jäsen. Panteleimon toimi
Uuden Valamon luostarin johtajana eli igumenina vuosina 1979-1997.
Arkkimandriitan arvon hän sai 1986.-Toimi Ortodoksisen kirjallisuuden
julkaisuneuvoston johtokunnan puheenjohtaja 1997-2005.
Ylimääräinen
kirkolliskokous valitsi hänet Suomen ortodoksisen kirkon
apulaispiispaksi (Joensuun piispa) 1997. Piispaksi vihkimys tapahtui
Pyhän Nikolaoksen katedraalissa Kuopiossa 16.3.1997. Piispa Panteleimon
hoiti kirkollishallituksen määräyksestä Helsingin hiippakunnan piispan
virkaa 1.12.2001-1.2.2002. Ylimääräinen kirkolliskokous valitsi hänet
Oulun hiippakunnan piispaksi 1.4.2002 alkaen.
Metropoliitta
Panteleimon on ollut kirkolliskokouksen jäsen 1986-1992. Itseoikeutettu
jäsen hänestä tuli 1997. Piispankokouksen jäsen hän on ollut niinikään
vuodesta 1997. Ortodoksisen kirjallisuuden julkaisuneuvoston
puheenjohtajaksi hän tuli samana vuonna.
Metropoliitta
Panteleimon on julkaissut lukuisia artikkeleita ja Valamo-aiheisia
kirjoja. Erityisen tunnetuksi hän on tullut historiallisista
romaaneistaan Timanttiristi, Unen laiva, Iloitse, Karjalan maa, Venäläistä teetä ja Pojan tie.