Kivennavalta Palokin kylään

Lintulan Pyhän Kolminaisuuden luostari perustettiin vuonna 1985 Karjalan kannakselle Kivennavan pitäjään salaneuvos Feodor Petrovits Neronovin lahjoittamalle maa-alueelle. Suurimmillaan luostari oli juuri ennen Suomen itsenäistymistä, jolloin sisaria oli yli 60. Pääosin venäjänkielisen luostarin elinkeinoina olivat maa- ja metsätalous, 1930-luvulla myös matkailu. 1910-1920-luvuilla luostarin yhteydessä toimi lisäksi orpokoti ja koulu.

Luostari toimi Kivennavalla 44 vuotta. Toisen maailmansodan sytyttyä vuonna 1939 sisaristo evakuoitiin Sisä-Suomeen. Valtaosa luostarin omaisuudesta ja irtaimistosta jäi Kivennavalle ja tuhoutunut sodassa. (Kuvassa Kivennavan Lintulan sittemmin tuhoutunut kirkko ja päärakennus.)

Luostari suomalaistuu

Sisariston evakkovuodet venyivät kattamaan koko 1940-luvun alkupuoliskon. Väliaikaisista sijoituspaikoista mainittakoon erityisesti Hämeessä sijaitseva Kuhmalahti, jossa sisaristo asui pisimpään.

Luostarin uudeksi sijaintipaikaksi löytyi lopulta kaksi hyvää vaihtoehtoa. Lopullinen valinta näiden välillä tehtiin toimittamalla akatistospalvelus vanhasta Lintulasta tuodun Jumalanäidin Jerusalemilaisen ikonin edessä ja vetämällä sen jälkeen arpaa. Vuonna 1946 luostarin 34-henkinen sisaristo muutti Heinävedelle, Palokin kylään, Koskijärven kartanon maille.

Vielä samalla vuosikymmenellä Lintulaan saapuivat ensimmäiset uudet kilvoittelijat. Nämä nuoret sisaret olivat suomalaisia ja heidän mukanaan kotiutui luostarin arkeen myös suomen kieli venäjän rinnalle. Jumalanpalveluskielenä suomi syrjäytti kirkkoslaavin kuitenkin vasta 1970- ja 1980-lukujen vaihteessa.

Elinkeinorakenne muuttuu

1960-luvun loppuun asti Lintula oli maatalousluostari. Sisaristo sai elantonsa maataloudesta ja lypsykarjan hoidosta. 1960-1970-lukujen vaihteessa luostari otti vastuulleen tuohusten eli kirkkokynttilöiden valmistamisen koko Suomen ortodoksisen kirkon tarpeisiin. Karjasta luovuttiin ja tilalle otettiin lampaita. Kun matkailun merkitys samalla kasvoi, luostarin talous alkoi rakentua selkeästi tuohustehtaan ja matkailun varaan.

Vuonna 2003 sisaristo luopui myös lampaidenhoidosta. Perinteistä jäivät muistuttamaan vain perunamaa ja monipuoliset puutarhaviljelmät, joiden sato käytetään pääosin luostarin omiin tarpeisiin. Juuresten ja kaikenlaisten vihannesten lisäksi pihapuutarhassa viljellään esimerkiksi mansikkaa, herukoita ja karviaisia. Luostarissa on myös pieni yrttimaa, jonka sato jalostetaan yrttisuolaksi ja erilaisiksi yrttiteelaaduiksi. Näitä sekä luostarin omien mehiläisten valmistamaa hunajaa riittää kesäisin jopa myyntiin asti.

Uusia työmuotoja

Tulevaisuudessa sisariston tarkoituksena on keskittyä kynttilänvalmistuksen ohella uusiin työmuotoihin. Merkittävin sektori on hengellinen valistustyö, jota tehdään kirjoittamalla ja kääntämällä ortodoksista kirjallisuutta kreikasta ja venäjästä sekä pitämällä luentoja ja alustuksia esimerkiksi Valamon kansanopistossa ja seurakunnissa järjestettävissä tilaisuuksissa. Luostarissa työskentelee myös useita taitavia ikonimaalareita.

Etusivulle | Pyhäköt | Jumalanpalvelukset | Historia | Sisaristo | Kynttilätehdas | Vuoden kierto | Matkailupalvelut | | Julkaisutoiminta