Kirkkovuosi
Kiinteät juhlat
Kirkkovuoteen kuuluvat pääsiäisen ja siihen liittyvien liikkuvien juhlien, helatorstain ja helluntain, lisäksi seuraavat pysyvät suuret juhlat, joita vietetään maailmanlaajuisesti. Näitä juhlia vietetään joka vuosi samana päivämääränä.
Jumalansynnyttäjän Neitseen Marian syntymäjuhla 8.9.
Juhlaa on vietetty ainakin keisari Justinoksen (518-527) ajoista asti. Hän rakennutti Konstantinopoliin kirkon Herran äidinäidin, pyhän Annan muistolle. Jumalansynnyttäjän syntymän juhlan vietto perustuu apokryfitekstiin. Syntymästä kerrotaan juutalais-kristillistä alkuperää olevassa Jaakobin protoevankeliumissa, jonka on mahdollisesti kirjoittanut Jerusalemin piispa, apostoli Jaakob Nuorempi. Tekstin oletetaan valmistuneen ennen vuotta 165.
Kunniallisen ja eläväksitekevän ristin ylentämisen juhla 14.9.
Ristin löytämisen ja ylentämisen juhla on kirkkovuoden suurista juhlista ainoa, joka ei liity evankeliumeissa kerrottujen tapahtumien aikaan ja vaikutuspiiriin.
Kirkon perimätieto kertoo apostolienvertaisen keisarinna Helenan suorittaneen Palestiinassa kaivauksia vuoden 326 jälkeen ja löytäneen Herran Ristin. Eräät lähteet kertovat, että Jerusalemissa vihittiin v. 335 suuri basilika Kristuksen ylösnousemuksen muistolle. Kirkko vihittiin 13. syyskuuta ja seuraavana päivänä kansa sai ensi kerran nähdä äsken löydetyn Herran ristin. Patriarkka Makarios, korkealla paikalla seisten, kohotti ristin kaikkien nähtäväksi kansan riemuiten laulaessa: "Herra armahda." Tuona vuonna 14. syyskuuta oli sunnuntai ja siksi oli erityisen sopivaa veisata: "Sinun ristillesi me kumarramme, Valtias, ja Sinun pyhää ylösnousemustasi ylistämme." Vuodesta 355 lähtien juhlallinen ristin ylentäminen toimitettiin Jerusalemissa vuosittain tapahtuman muistopäivänä.
Jumalansynnyttäjän Neitseen Marian temppeliintuomisen juhla 21.11.
Tämänkin juhlan aihe perustuu apokryfiseen Jaakobin evankeliumiin. Neitsyt Marian vanhemmat Joakim ja Anna toivat lapsukaisen lupauksensa mukaan kolmivuotiaana Jerusalemin temppeliin Herralle pyhitettäväksi ja temppelissä kasvatettavaksi. Ylimmäinen pappi vei Hengen johdatuksesta Marian temppelin kaikkeinpyhimpään, mikä osoitti lapsen tulevan merkityksen.
Herramme Jeesuksen Kristuksen syntymäjuhla 25.12.
Kristuksen syntyminen ja hänen ihmiseksi tulemisensa merkitsee Luojan ja hänen kansansa kohtaamista, johon Vanha testamentti on ihmisiä valmistanut. Vanhan liiton patriarkat odottivat messiaan tulemista ja hänen odotuksensa siirtyi sukupolvelta toiselle. Profeetat julistivat messiaan tulemista, mutta nyt tuo odotus täyttyy Kristuksen syntymisessä.
Joulua edeltää 40-päiväinen joulupaasto, joka alkaa marraskuun puolessa välissä. Vielä jouluaattokin on paastopäivä. "Pikkujoulujen" railakas viettäminen ei kuulu ortodoksiseen perinteeseen juuri joulun odotuksen paastoluonteen takia. Pitkän paaston ja odotuksen jälkeen kirkko juhlii Kristuksen, Jumalan Pojan ihmiseksi tulemista.
Toista joulupäivää vietetään Neitsyt Marian kunniaksi.
Teofania, Jumalan ilmestymisen ja Herran kasteen juhla 6.1.
Teofania on pääsiäisen jälkeen kaikkein vanhin kirkon juhlista. Juhlan vietto juontaa alkunsa 200- luvulle, jolloin juhlaa vietettiin vielä yhdessä Kristuksen syntymän juhlan kanssa. Juhlan sanoma julistaa Jumalan ihmiseksi tulemista ja ihmisluonnon pyhittymistä. Teofaniana toimitetaan kirkoissa suuri vedenpyhitys, joka voi tapahtua sisällä kirkossa tai luonnon veden äärellä, jonne mennään ristisaattossa.
Herran temppeliintuomisen juhla 2.2.
Juhla tunnetaan Jerusalemissa jo 300- luvulla. Juhlan aiheena on Jeesus-lapsen tuominen Jerusalemin temppeliin, jolloin hänen vanhempansa uhrasivat Mooseksen lain mukaan samalla kaksi kyyhkystä. Temppelissä vanhus Simeon tunnisti lapsukaisen luvatuksi Messiaaksi ja otti Jeesuksen syliinsä. Lännessä juhlaa nimitetään kynttilänpäiväksi, johtuen siitä, että silloin on ollut tapana vihkiä kaikki kirkossa käytettävät kynttilät. Ortodoksisella kirkolla ei ole tätä tapaa.
Jumalansynnyttäjän Neitseen Marian ilmestys 25.3.
Juhlan aiheena on enkeli Gabrielin ilosanoma Marialle. Juhlan vietolla halutaan korostaa Kristuksen todellista inhimillisyyttä, sillä juhlaa vietetään yhdeksän kuukautta ennen joulua, Kristuksen syntymän juhlaa. Näin juhla julistaa myös neitseellistä synnytystä, sillä enkelin vierailun hetkellä Neitsyt Maria tuli raskaaksi Pyhästä Hengestä.
Kristuksen kirkastuminen 6.8.
Juhlan aiheena on Kristuksen kirkastuminen opetuslastensa edessä Taaborin vuorella. Siellä opetuslapset näkevät Kristuksen jumalallisen kirkkauden ja Hän paljastaa apostoleille oman alkuperänsä. Kirkoissa toimitetaan kirkastusjuhlan yhteydessä uuden sadon siunaaminen.
Jumalansynnyttäjän Neitseen Marian kuolonuneen nukkuminen 15.8.
Kirkko on aina kunnioittanut pyhien joukossa erityisesti Jumalansynnyttäjää, sillä hänen kauttaan kaikkeuden Luoja tuli ihmiseksi. Kirkkovuoden aikana vietetään sekä Jumalansynnyttäjän syntymän että hänen kuolemansa muistoa. Neitsyt Marian syntymäjuhla 8.9. on kirkkovuoden ensimmäinen juhla, kuolonuneen nukkumisen juhla taas päättää kirkkovuoden. Kuolonuneen nukkumisen juhlaa edeltää kaksi viikkoa kestävä Heran Äidin paasto.
|
Liturgia Ajan palvelukset Sakramentit Kirkkovuosi |
