Kirkkoon liittyminen
Ortodoksiseen kirkkoon tutustuminenKirkkoon liittymistä harkitsevan on tärkeää ottaa yhteyttä alueensa seurakunnan pappiin ja sopia hänen kanssaan tapaamisesta. Hän johdattaa ja ohjaa tutustumaan kirkon opetukseen ja perinteeseen sekä hengelliseen elämään. Pappi voi antaa lisäksi vinkkejä ortodoksisesta kirjallisuudesta, johon on hyvä tutustua. Tämän artikkelin lopussa on mainittu joitakin esimerkkejä suositeltavasta kirjallisuudesta.
Paikalliset ortodoksiset seurakunnat järjestävät ortodoksisuudesta kiinnostuneille erilaisia tilaisuuksia ja opintopiirejä, joissa esitellään ortodoksisen uskon, kirkon, perinteen ja kulttuurin eri osa-alueita. Nämä, kuten kaikki kirkon jumalanpalveluksetkin ovat avoimia myös ei-ortodokseille. Ehtoolliseen voivat osallistua vain ortodoksisen kirkon jäsenet.
Moni ortodoksisen kirkon uusi jäsen onkin useamman vuoden ajan ennen liittymistään seurannut kirkon elämää ja jumalanpalveluksia, tutustunut kirkkovuoden rytmiin, paastokausiin ja juhliin sekä kenties vieraillut Valamon ja Lintulan luostareissa, laulanut kirkkokuorossa tai vaikkapa opetellut ikonimaalausta. Valamon kansanopisto järjestää myös Ortodoksisuus tutuksi -kursseja.
Kristillinen usko tulee ymmärtää erittäin kokonaisvaltaiseksi asiaksi. Ortodoksina olemisen tulisi olla elämäntapa. Siihen kuuluu tietoinen rukouselämä ja säännöllinen osallistuminen jumalanpalveluksiin, paastoaminen, katumuksen sakramenttiin osallistuminen ja ehtoollisella käyminen. Kristittynä oleminen on jatkuvaa oppimista ja opiskelua, ihmisenä kasvamista.
Papin ja rippi-isän kanssa sovittavat asiat
Jos päätät liittyä ortodoksiseen kirkkoon, on sinun sovittava seurakuntasi papin ja rippi-isäsi kanssa lisäksi vielä mm. seuraavista asioita.
Ortodoksikummi
Tarvitset aikuisen ortodoksikummin, joka toimii sinun opastajanasi ja esirukoilijanasi rippi-isän rinnalla. Toisinaan on luonnollisempaa ja vaivattomampaa kysyä ja tiedustella varsinkin joistakin käytännön asioista maallikolta. Hyvä kummi on juuri tällainen henkilö. Hänen kauttaan ja avullaan pääset tutustumaan uuteen kotiseurakuntaasi kädestä pitäen.
Katumuksen sakramentti
Liittyessäsi ortodoksiseen kirkkoon on sinun opittava osallistumaan synnintunnustuksen eli katumuksen sakramenttiin. Tätä varten tarvitset rippi-isän. Rippi-isä on se pappi, jonka luona osallistutaan katumuksen sakramenttiin. On luontevaa, että siitä papista, jonka kanssa olet käynyt keskusteluja halustasi liittyä ortodoksiseen kirkkoon ja joka on ottanut sinut seurakunnan jäseneksi, tulee myös rippi-isä. Rippi-isän ja rippilapsen välinen suhde on kuin yhteinen matkakumppanuus. Säännöllinen katumuksen sakramenttiin osallistuminen on tärkeää. Syntien tunnistaminen ja tunnustaminen johtaa meidät katumuksen kautta parannuksen tekoon ja mielenmuutokseen.
Kirjallisuutta katumuksen sakramentista: Nektarios Andonopoulos: Paluu, Valamon luostari 2000.
Kasteen ja mirhallavoitelun sakramentit
Ortodoksiseen kirkkoon liittyminen tapahtuu kasteen sakramentin kautta. Jos olet aiemmin kastettu kristilliseen kirkkoon, ei kasteen sakramenttia toimiteta uudelleen. Tällöin kirkon jäseneksi otetaan mirhavoitelun kautta. Mirhallavoitelun sakramentti voidaan toimittaa erillisenä toimituksena, mutta luontevampaa on toimittaa se liturgiajumalanpalveluksen yhteydessä. Mirhavoitelua edeltää aina katumuksen sakramenttiin osallistuminen.
Ehtoollisella käyminen
Mirhallavoitelun jälkeen osallistutaan ehtoollisen mysteerioon. Siihen ja sitä edeltävään paastoon sinua valmistavat erityisillä ohjeillaan kummisi ja rippi-isäsi. Ehtoollisen osallistumisen kautta sinusta on tullut Kristuksen ruumiin, katolisen ortodoksisen kirkon jäsen.
Kirjallisuutta: Arkkipiispa Paavali, Uskon pidot, WSOY 1986; Alexander Schmemann, Maailman elämän edestä, Ortodoksinen Veljestö ry, 1974.
Yleisesti muistettavaa
Jäsenyydestä uskonnollisessa yhdyskunnassa säädetään 1.8.2003 voimaan tulleessa uskonnonvapauslaissa. Ortodoksisen kirkon jäsenyydestä säädetään puolestaan täydentävästi laissa ortodoksisesta kirkosta.
Kahdeksantoista vuotta täyttänyt päättää kirkkoon kuulumisesta itsenäisesti. Uskonnonvapauslain mukaan lapsen uskonnollisesta asemasta päättävät pääsääntöisesti hänen huoltajansa yhdessä. Jos lapsen huoltajat eivät lapsen syntymän jälkeen päätä hänen uskonnollisesta asemastaan, huoltajana toimivalla äidillä on oikeus vuoden kuluessa lapsen syntymästä päättää yksin hänen liittämisestään kirkkoon.
Lapsi, joka on täyttänyt 15 vuotta, voi uskonnonvapauslain mukaan huoltajiensa kirjallisella suostumuksella liittyä uskonnolliseen yhdyskuntaan ja erota siitä. Kaksitoista vuotta täyttänyt lapsi voidaan puolestaan liittää uskonnolliseen yhdyskuntaan tai ilmoittaa siitä eronneeksi vain omalla suostumuksellaan.
Avioerotilanteessa lapsen uskonnosta määrää se vanhempi, jolle on uskottu lapsen huolto. Oikeus voi antaa myös erillisen päätöksen siitä, kumpi huoltaja päättää lapsen uskonnollisesta asemasta.
| Arkkipiispa Paavali | Miten uskomme, WSOY 1978 (yleinen johdanto ortodoksisen kirkon oppiin). Uskon pidot, WSOY 1986 (liturgia-jumalanpalveluksen esittely). |
| Vaeltajan kertomukset | tuntematon tekijä, toim. Arkkipiispa Paavali, WSOY, Valamon luostari 1991. |
| Jeesuksen rukous-antologia | toim. Arkkipiispa Paavali, Valamon luostari 1983 (rukouselämästä). |
| Merja Merras | Ortodoksinen elämäntapa, Valamon luostari 1992 (selkeä alkujohdanto oppiin ja tapoihin). |
| Kallistos Ware | Ortodoksinen tie, Ortodoksinen Veljestö ry, Pieksämäki 1985(selkeä teologinen yleisesitys opista ja rukouksesta). |
| Ortodoksinen kirkko Suomessa-tietoteos | toim. Isä Ambrosius ja Markku Haapio, 1982 (yleistä tietoa kirkosta ja sen historiasta). |
| Alexander Schmemann | Maailman elämän edestä, Ortodoksinen Veljestö ry, 1974 (yleisesitys kirkon mysteeriosta). |
| Cleopa Ilie | Ortodoksisesta uskosta. Pyhän Komas Aitolialaisen Veljestön julkaisuja 6, 2005 |
