Kirkkomusiikki

Ortodoksisen kirkon instrumentti on ihmisääni

Ortodoksinen kirkkolauluperinne on sävelmistöltään ja teksteiltään rikas ja laaja. Tehtävään onkin nähty hyväksi asettaa erikseen laulajat eli kirkkokuoro, joka laulaa kirkossa ja perehtyy kirkkolauluun. Kirkkokuorolaisen vaativa tehtävä on sitoutua kuorotoimintaan eli harjoitella ja opiskella kirkon musiikkiaarteisto kaikkine erilaisine sävelmineen sekä laulaa jumalanpalveluksissa. Viikoittain vaihtuvan kahdeksansävelmistön eli oktoehoksen lisäksi kuorolaiset harjoittelevat sävellettyjä kirkkoveisuja. Jumalanpalve-luksissa on myös paljon veisuja, joita kirkkokansa voi laulaa. Kirkkolaulua johtaa kanttori.

 

Ortodoksisissa jumalanpalveluksissa ei ole osia, joita säestettäisiin soittimilla. Mekaaninen soitin ei voi itsenäisesti tuoda esiin sanomaa. Vain ihmisääni voi ilmentää opetuksen sisältöä. Se on myöskin kaunein soitin.

Kirkkoveisuja suomeksi

Tekstiltään suomalainen kirkkomusiikki jatkaa vanhaa bysanttilaista perinnettä Pohjolassa. Kirkkoveisuissa sanallisella sisällöllä on tärkein sija. Siksi suomalainen kirkkomusiikki on parhaimmillaan silloin, kun se on suomenkielelle sävellettyä. Suomenkielistä ortodoksista kirkkomusiikkia on sävelletty 1900-luvun vaihteesta lähtien. Liturgisiin teksteihin tehdyt sävellykset hyväksytään piispainkokouksessa, jonka jälkeen ne ovat kuorojen käytettävissä.