Uskontunnustus

Ortodoksisen kirkon perusta on usko Kristuksen ylösnousemiseen. Hänen opetuslapsensa, joita kirkko kutsuu apostoleiksi, julistivat kaikille ilosanomaa ylösnousseesta Vapahtajasta. Kirkko on saanut alkunsa heidän todistuksestaan. Kirkon syntymähetkenä pidetään ensimmäistä helluntaita, jolloin yhdessä rukoilemaan kokoontuneiden apostolien ylle vuodatettiin Pyhä Henki.

Sana ortodoksinen tulee kreikan kielestä. Se merkitsee kirjaimellisesti ”oikein ylistävää”. Nimellään ortodoksinen kirkko korostaa sitä, että se on säilyttänyt alkukirkon apostolisen uskon.

Ortodoksisen kirkon usko on ilmaistu Nikean ensimmäisessä kirkolliskokouksessa vuonna 325 laaditussa ja Konstantinopolin ensimmäisessä kirkolliskokouksessa vuonna 381 täydennetyssä nikealais-konstantinopolilaisessa uskontunnustuksessa:

Uskon yhteen Jumalaan, kaikkivaltiaaseen Isään, taivaan ja maan, kaiken näkyvän ja näkymättömän Luojaan.

Uskon yhteen Herraan, Jeesukseen Kristukseen, Jumalan ainoaan Poikaan, joka on syntynyt Isästä ennen aikojen alkua, valo valosta, tosi Jumala tosi Jumalasta, syntynyt ei luotu, joka on samaa olemusta kuin Isä ja jonka kautta kaikki on saanut syntynsä, joka meidän ihmisten ja meidän pelastuksemme tähden astui alas taivaista, tuli lihaksi Pyhästä Hengestä ja Neitsyt Mariasta ja syntyi ihmiseksi, ristiinnaulittiin meidän puolestamme Pontius Pilatuksen aikana, kärsi ja haudattiin, nousi kuolleista kolmantena päivänä, niin kuin oli kirjoitettu, astui ylös taivaisiin, istuu Isän oikealla puolella ja on kirkkaudessa tuleva tuomitsemaan eläviä ja kuolleita, ja jonka valtakunnalla ei ole loppua.

Uskon Pyhään Henkeen, Herraan ja eläväksi tekijään, joka lähtee Isästä, jota yhdessä Isän ja Pojan kanssa kumarretaan ja kunnioitetaan ja joka on puhunut profeettojen kautta.

Uskon yhteen, pyhään, katoliseen ja apostoliseen kirkkoon. Tunnustan yhden kasteen syntien anteeksiantamiseksi, odotan kuolleiden ylösnousemusta ja tulevan maailman elämää. Aamen.”