Kirkas viikko

Meillä Suomessa pääsiäinen mielletään usein kevään normaalin arkirytmin rikkovaksi pitkäksi viikonlopuksi, joka päättyy heti toisena pääsiäispäivänä eli maanantaina, viimeisenä yleisenä vapaapäivänä juhlan jälkeen. Ortodoksisen kirkkomme perinteessä kyseinen viikonvaihde kuitenkin vasta aloittaa pääsiäisen juhlakauden, joka kokonaisuudessaan kestää neljänkymmenen päivän ajan jatkuen aina helatorstaihin, Kristuksen taivaaseenastumisen juhlaan, saakka. Tämän pääsiäiskauden aloittavaa erityisen juhlallista seitsemän päivän jaksoa kutsutaan ortodoksisessa perinteessä kirkkaaksi viikoksi.

Kirkkaan viikon vietossa keskeisellä sijalla ovat kirkoissa toimitettavat juhlavat pääsiäispalvelukset, jotka jatkavat pääsiäisyön jumalanpalveluksesta tuttua riemullista kaavaa. Paaston ja suuren viikon katumukselliset tekstit ovat vaihtuneet ylösnousemuksen riemua sanoittaviksi pääsiäisveisuiksi. Lisäksi kirkkaalla viikolla vietettävän juhlan erityistä merkitystä korostavat monet muut liturgiset erikoisuudet, kuten koko viikon avoimina pidettävät alttarin ovet, papiston kirkkaan valkeat jumalanpalveluspuvut ja liturgioitten yhteydessä kirkon ympäri kuljetut ristisaatot ylösnousemusevankeliumeineen. Seurakunnissamme näihin kirkkaan viikon ilontäyteisiin ja yhdessä laulettaviin jumalanpalveluksiin kutsutaankin erityisesti lapsiperheitä ja koululaisia.

Kirkkosääntöjen mukaan kirkas viikko on paastotonta aikaa. Samalla kirkkomme opettajat ovat kuitenkin monesti varoittaneet meitä pääsiäisen juhlinnassa liiallisesta vapaamielisyydestä ja hillittömyydestä, joihin pitkän paastokauden päättyminen helposti saattaa johtaa. Meitä siis kutsutaan juhlaan ja riemuun, mutta meidän on vietettävä tätä juhlaa sen arvolle sopivalla tavalla. Kirkon kanoneissa onkin erikseen säädetty, että pääsiäistä seuraavalla seitsemän päivän jaksolla meidän tulee tauotta viettää hengellistä juhlaa Vapahtajamme ylösnousemuksen kunniaksi. Samaan meitä kehottavat myös läpi kirkkaan viikon laulettavat pääsiäisstikiirat:

Ylösnousemisen päivä! Viettäkäämme kirkasta riemujuhlaa ja syleilkäämme toinen toistamme! Veljet, sanokaamme vihollisillemmekin: Antakaamme kaikki ylösnousemisen tähden anteeksi ja näin laulakaamme: Kristus nousi kuolleista, kuolemalla kuoleman voitti ja haudoissa oleville elämän antoi.

Nimi kirkas viikko viittaa siis vietettävän ylösnousemusjuhlan kirkkauteen. Kreikkalaisessa perinteessä kyseisestä viikosta käytetään kuitenkin myös nimitystä uudistumisen viikko. Voimmekin löytää viikon ylösnousemusilon täyttämän sanoman keskeltä myös meille suunnatun kehotuksen hengelliseen uudistumiseen. Edellä lainatussa veisussa meitä kannustettiin ylösnousemuksen tähden tekemään sovinto lähimmäistemme kanssa. Kirkkaan viikon ensimmäisen, pääsiäissunnuntain iltana toimitettavan ehtoopalveluksen evankeliumiluvussa taas Kristus ilmestyy opetuslapsilleen ensimmäistä kertaa ylösnousemuksensa jälkeen ”lukittujen ovien takana”. Opetuslapsille Hänen kohtaamisensa merkitsee suurta iloa, mutta myös uutta tehtävää:

Samana päivänä, viikon ensimmäisenä, opetuslapset olivat illalla koolla lukittujen ovien takana, sillä he pelkäsivät juutalaisia. Yhtäkkiä Jeesus seisoi heidän keskellään ja sanoi: Rauha teille! Tämän sanottuaan hän näytti heille kätensä ja kylkensä. Ilo valtasi opetuslapset, kun he näkivät Herran. Jeesus sanoi uudelleen: Rauha teille! Niin kuin Isä on lähettänyt minut, niin lähetän minä teidät. Sanottuaan tämän hän puhalsi heitä kohti ja sanoi: Ottakaa Pyhä Henki. Jolle te annatte synnit anteeksi, hänelle ne ovat anteeksi annetut. Jolta te kiellätte anteeksiannon, hän ei saa syntejään anteeksi.” (Joh. 20:19–23.)

Kristuksen ylösnousemus ei siis ole loppu, vaan uusi alku, joka merkitsee opetuslasten tavoin myös meille kutsua Kristuksen pelastustyön jatkamiseen ja rakkauden jakamiseen maailmassa. Kirkas viikko on meille kaikille luvatun ilon täyttymistä, ”riemujen riemun ja juhlien juhlan” aikaa. Sen sanoma on kutsu uudistumiseen meille kaikille Kristukseen kastetuille. Liian usein kirkollisessa elämässä keskitymme vähämerkityksisiin yksityiskohtiin ja ajaudumme ristiriitoihin toistemme kanssa. Pääsiäisenä ja kirkkaalla viikolla meidät kuitenkin palautetaan takaisin jonkin keskeisen äärelle: Pyhän apostoli Paavalin sanoin uskomme ja julistuksemme on turhaa, ellei Kristusta ole herätetty kuolleista. Mutta nyt Kristus on herätetty kuolleista, ja Hänen mukanaan meidät kaikki. Tämä sanoma on meidän ilomme lähde ja uskomme perusta.

Kristus nousi kuolleista! – Totisesti nousi!

Kaarlo Saarento

6.4.2015

 

Tulostettava sivu