Korkeasti Pyhitetty Oulun metropoliitta Panteleimon toimitti kirkkojärjestyksen säätämän seurakuntatarkastuksen Kiuruvedellä perjantaina 20.5.2011. Metropoliitta määräsi tarkastuksen yksipäiväiseksi, joka suoritettiin luottamushenkilöiden kuulemistilaisuutena. Tarkastuksen aiheena oli kirkollishallituksen 29.3.2011 tekemä päätös, jonka mukaan seurakunta lakkautetaan vuoden 2015 lopussa.

Kiuruveden seurakunnan luottamushenkilöt kokouksessa.

Tarkastuksessa kirkon keskushallintoa edustivat kirkkoneuvos Risto Ikäheimo ja kirkon taloudenhoitaja Paavo Kokotti. Tarkastuksen sihteerinä toimi Oulun metropoliitan kanslian hiippakuntasihteeri Johannes Mäntymäki. Seurakuntaa edustivat kirkkoherra Andreas Petsalon johdolla seurakunnan neuvoston- ja valtuuston jäsenet

Marttyyri Thalelaioksen muistopäivänä tarkastusseurue ja seurakunnan edustajat kokoontuivat klo 15.00 Kiuruveden Pyhän Nikolaoksen kirkkoon. Pyhäkössä toimitetun rukoushetken jälkeen perehdyttiin hahmottamaan seurakunnan tulevaisuutta.

Kiuruveden seurakunnan tulevaisuus

Kirkollishallitus turvaa Kiuruveden seurakunnan talouden vuosina 2012–2015 myöntämällä seurakunnalle 20 000 euron avustuksen vuodessa. Avustuskauden päätyttyä seurakunta lakkautetaan. Samaan päätökseen liittyy myös klausuuli, jonka mukaan; jos kirkkoherran toimi avoimeksi ennen avustuskauden päättymistä, niin sitä ei enää täytetä. Seurakunnan lakkauttamispäätöksen syynä on puhtaasti taloudellinen.

Päätöksen historia

Kiuruveden seurakunnan taloudellinen epävakaus on kiinnittänyt huomiota jo pidemmän aikaa. Ongelma ei ole uusi. Oulun metropoliitan kansliaan toimitettu seurakunnan vuosikertomus vuodelta 1988 toteaa, että seurakunnan jäsenmäärän kehityksessä ”on tapahtunut edelleen vähenemistä.” Jäsenmäärä oli tuolloin 752 henkilöä, jonka jälkeen sen kehitys on jatkunut kielteisenä. 1.1.2009 Kiuruveden seurakuntaan kuului 537 henkilöä. Tilastot osoittavat karua kieltä: seurakuntalaiset joko muuttavat muiden seurakuntien alueille, tai siirtyvät Kristuksessa poisnukkuneiden pyhien joukkoon. Kirkosta eroaminen on ollut vaatimatonta, mutta samaa osoittavat myös liittymistilastot. Myös kastettujen määrä on pysynyt vaimeana.

Seurakunnan ilmapiiri on valoisa ja myönteinen. Negatiivinen jäsenkehitys selittynee lähinnä seurakuntalaisten korkealla ikäprofiililla ja kirkkoon liittymisen matalalla tendenssillä. Maamme väestömuutoskehitys on myös vaikuttanut jonkin verran pastoraaliseen toimintakentän kaventumiseen.

Kiuruveden seurakunnan aleneva jäsenmäärä on heijastellut myös sen taloudelliseen tilanteeseen. Heikosta kassakehityksestä johtuen sen toimintaedellytyksiä on aivan erityisellä huolellisuudella tarkasteltu kahdessa edellisessä seurakuntatarkastuksessa, vuosina 2000 ja 2006. Hiippakunnan edellinen piispa esitti ensin mainitussa tarkastuksessa seurakuntien yhteistyön tiivistämistarpeen taloudellisten kulujen säästämiseksi.

Seurakuntatarkastuksessa pohdittiin asioita vakavin ilmein. 

Viisi vuotta metropoliitta Ambrosiuksen suorittaman tarkastuksen jälkeen, kirkollishallitus kiinnitti huomiota edelleen jatkuvaan ongelmaan. Seurakunnan kirkollisverotulojen kapeus ja siitä seuraava heikko talouden joustamattomuus olisi vienyt seurakunnan budjettikriisiin jo vuosia sitten, ilman kirkollishallituksen taloudellista tukea. Kirkollishallitus katsoi vuonna 2005, että seurakunnan kroonistunut taloustilanne tulee korjata. Se lähetti seurakuntaan kirjeen, jossa kirkon hallinto ilmaisi huolensa talouskehityksestä. Seurakunnat luottamusmiehet reagoivat samana vuonna asiaan. He toivoivat erillistä selvitysmiehestä, joka tutkisi erilaiset vaihtoehdot tilanteen ratkaisemiseksi. Seurakunta ilmaisi halukkuutensa jatkaa itsenäisenä. Selvitysmiespyyntöön vastattiin.

Vuonna 2006 pidetyssä seurakuntatarkastuksessa asia nousi luonnollisestikin ykkösasiaksi. Tarkastuksen yhteydessä metropoliitta Panteleimon totesi seuraavaa.

– Seurakunta toivoisi itsenäisyyden jatkuvan mutta myös taloudelliset realiteetit on pakko tunnustaa. Mahdollisilla järjestelyillä ei ole tarkoitus aiheuttaa kenellekään mielipahaa, mutta tilanteeseen on puututtava – se ei voi jatkua edelleen samana. Seurakuntien liitokset ovat melko yleisiä. Näin tapahtuu myös toisen kansankirkon puolella. Tilanteiden muuttuessa täytyy niihin myös reagoida. Myös kuntien yhdistäminen muuttaa seurakuntarajoja tahtomattamme.

Puolivuotta tarkastuksen jälkeen kirkollishallituksen istunto kuultuaan selvitysmiestä, päätti antaa Kiuruvedelle vielä neljä vuotta jatkoaikaa. Seurakunta on sen jälkeen joutunut seuraamaan tarkasti likviditeettiään ja joutunut tiukkaan talouskuriin.

Näistä toimista huolimatta, viimeisin käytettävissä oleva Kiuruveden seurakunnan vuosikertomus, vuodelta 2010, toteaa realistisesti, että Suomen ortodoksisen kirkon pienimmän seurakunnan jäsenistö vähenee ja vanhenee. Asiakirja toteaa, että näköpiirissä oleva kehityssuunta johtaa siihen, että seurakunnan oma kassavirta pysynee vaatimattomana. Vuosikertomuksen mukaan seurakunnan talous oli alijäämäinen.

Tätä taustaa vasten kirkollishallitus on joutunut tekemään tarkastusvuonna (2011) vaikean ja murheellisen ratkaisun tosiasioiden pakottamana: ”Seurakunta lakkautetaan vuoden 2015 lopussa.”

Kiuruveden kirkon yhteydessä oleva seurakuntasali toimi seurakuntatarkastuksen keskuksena. 
 

Kirkollinen elämä muuttaa muotoaan

Luottamusmiehet ilmaisivat päätöksen suhteen ymmärtämystä. Reaaliasiat on kohdattava. Samalla murehdittiin itsenäisyyden menettämistä. Kirkkoneuvos Risto Ikäheimo valoi luottamusmiehiin toivoa tulevasta.

– Kun seurakunta lakkaa vuoden 2015 lopussa, niin se ei tarkoita sitä, että kirkolliset palvelut ja huolenpito lakkaavat. Nämä asiat tullaan järjestämään kuntoon. Kirkko on ollut pystyssä ennen meitä 2000 vuotta ja tulee olemaan meidän jälkeemmekin. Hallinnollisia muutoksia on sen aikana jouduttu tekemään ja tullaan tekemään. Tämä on hyvä muistaa.

Samansuuntaisia eväitä toi myös kirkon taloudenhoitaja Paavo Kokotti.

– On hyvä muistaa, että seurakuntien aluejakoja joudutaan tekemään monista syistä. Kuntajaot myös vaikuttavat niihin. Asioita ei kannata ylidramatisoida, sillä kirkko koettaa aina turvata seurakuntalaisten palvelut ja kirkollisen elämän jatkumisen. Seurakuntien fuusioitumiset voivat myös piristää ja tuoda uusia mahdollisuuksia niiden elämään.

Seurakunnan kirkkoherra, isä Andreas Petsalo oli valoisin mielin. Hän ilmaisi kiitollisuuttaan kirkollishallitukselle seurakunnan jatkoajasta ja kiitti seurakuntalaisia uhrautuvasta työstä Kristuksen Kirkossa.
 

OULUN METROPOLIITAN KANSLIA
Johannes Mäntymäki
Hiippakuntasihteeri

Kuvat: Johannes Mäntymäki