Sakramentit

Avioliitto

Avioliittoon vihkiminen luetaan kirkon perinteessä sakramenttien joukkoon. Kysymyksessä ei siis ole vain kahden ihmisen keskinäinen rakkaudentunnustus, vaan liitolle haetaan Jumalan siunausta ja vahvistusta. Varhaisessa kirkossa avioliittoon vihkiminen on tapahtunut niin, että kihlapari virallistettuaan kihlauksen maallisen viranomaisen edessä osallistui liturgiaan vihkiseppeleet päässään ja sai siinä ehtoollisen. Nykymuodossaankin avioliittoon vihkimistoimitus kantaa eräitä muistumia liturgiapalveluksesta.

Avioliittoon vihkimisestä, avioliiton esteiden tutkinnasta ja muista käytännön toimituksista sovitaan vihkivän papin kanssa. Vihkipäivää valittaessa on huomioitava, että ortodoksisessa kirkossa ei vihitä avioliittoon eräiden paasto- ja juhlakausien aikana. Nämä ajat löytyvät kirkkokalenterista.

Vihkitoimitusta edeltää kirkollinen kihlaus. Kihlaus voidaan toimittaa erillisenäkin palveluksena, mutta tavallisesti se yhdistetään vihkitoimitukseen. Toimituksessa pappi asettaa kihlasormuksen vihittävien oikeaan nimettömään. Ortodoksit pitävät vihkisormusta oikeassa kädessä. Varsinainen vihkitoimitus alkaa kysymyksillä: "Onko sinulla, NN, hyvä ja vapaa tahto ja vakava mieli ottaa aviopuolisoksesi tämä NN, jonka näet tässä vierelläsi?" Kysymykseen vastataan: "On, arvoisa isä!"

Kysymyksiä seuraavien rukousten jälkeen vihittävien yläpuolella kannatellaan vihkikruunuja. Tätä varten tulee olla etukäteen varattuna ainakin kaksi kruununkantajaa, esimerkiksi vihkiparin lähisukulaisia tai ystäviä. Vihkiparille tarjotaan juotavaksi yhteinen viinimalja, muistuma varhaiskirkon ajalta, jolloin vihkiminen sinetöitiin ehtoolliseen osallistumisella. Tämän jälkeen tapahtuu toimituksen näyttävin osa, pappi ja vihkipari kiertävät kolme kertaa vihkipöydän ympäri juhlavassa saatossa. Kiertäminen ja ympyrän muoto symboloivat ikuisuutta ja täydellisyyttä.