|
|
Ikonien merkitys Kreikan kielestä lainattu ikoni-sana merkitsee kirjaimellisesti käännettynä kuvaa. Alkuaan sanalla ymmärrettiin kaikkia kuvia. Eroa ei tehty asuintalojen seinien ja kirjojen kuvitukseksi tarkoitettujen maallisten kuvien tai kirkkojen seinämaalauksien, mosaiikkien ja puulle maalattujen pyhäinkuvien välillä. Nykyisen kirkollisen käsityksen mukaan ikoni voi olla tekniikaltaan joko mosaiikki, metallista valettu tai pakotettu reliefi tai puulle, kankaalle tai paperille tehty siirrettävissä oleva maalaus. Ikoni voi esittää joko Kristusta, Jumalanäitiä, kirkon kanonisoimia pyhiä, enkeleitä tai kirkkovuoden kierrossa vietettävää juhla-aihetta. Seinämaalaukset ja mosaiikit liittyvät erottamattomasti seinään ja ovat sen vuoksi osa kirkon arkkitehtuuria. Puulle tai muulle sopivalle pohjalle maalattu ikoni on sitä vastoin itsenäinen ja liikuteltava esine. Olemukseltaan ikonien, seinämaalausten tai mosaiikkien käyttöajatus ja -tarkoitus on kuitenkin sama.
 Ikoneille osoitetaan kunnioitusta suutelemalla niitä ja sytyttämällä vahakynttilöitä rukoustuliksi ikonien eteen. Rukoilemalla ikonin edessä ja suutelemalla siihen kuvattua pyhää osoitetaan kunnioitusta, ei materialle, johon pyhä henkilö tai tapahtuma on kuvattu, vaan nimenomaan alkukuvalle. Erityisesti kunnioitettuja ikoneja ovat ns. ihmeitätekevät ikonit, joista meillä Suomessa ovat tunnetuimpia Jumalanäidin konevitsalainen ja valamolainen ikoni. Ikoni ei itsessään tee ihmeitä, vaan ikonin kautta Jumalan näkymätön armovoima vaikuttaa näkyvällä tavalla. Kunnioituksen ja kiitoksen osoituksena on arvostetuille ikoneille valmistettu hopeasta koristeellisia päällysvaippoja eli riisoja. Kreikassa on sen lisäksi kunnioitettuihin ikoneihin kiinnitetty myös votiivi- eli kiitoslahjoina esimerkiksi ketjussa olevia ristejä, koruja ja kunniamerkkejä.Ikonien merkitys Ikonien kunnioitus Ikonimaalaus |
Ortodoksinen kirkko kunnioittaa ikoneja Nikeassa vuonna 787 pidetyn seitsemännen ekumeenisen kirkolliskokouksen päätöksellä yhdenvertaisina pyhän Herran ristin ja Evankeliumin rinnalla. Ikonien kunnioitus ei kuitenkaan ole kirkon historiassa ollut aina itsestään selvyys. Ennen mainittua kirkolliskokousta riehui Itä-Roomassa ikonien vastustajien eli ikonoklastien harhaoppi. Sen seurauksena kirkkojen pyhäinkuvia hävitettiin ja seinämaalausten kuvaukset korvattiin ornamenteilla. Länsi-Rooman alueelle harhaoppi ei kuitenkaan levinnyt. Ikonien kunnioittaminen sai lopullisen vahvistuksen ja virallisen aseman kirkossa vasta 800-luvun puolivälissä. Seitsemäs ekumeeninen kirkolliskokous määritteli ikoneille kaksi käyttötarkoitusta, joitten ajankohtaisuus ja merkitys ei ole vuosisatojen kuluessa vähentynyt. Ensiksikin ikonin tulee synnyttää rukouksen mieltä eli sen täytyy herättää katsojassa halun rukoilla. Toiseksi sen tulee opettaa lukutaidotonta kansaa.| © Suomen ortodoksinen kirkkokunta |