Aleksandrian pyhät marttyyrit Potamiaine ja hänen toverinsa marttyyrit Plutarkhos, Serenos, Serenos, Herakleides, Heron, Herais, Marcella ja Basileides

Aleksandrian kuuluisa katekeettinen koulu oli kristillisen elämän ja ajattelun korkeakoulu. Sen maineikkain johtaja Origenes (k. 254) ei ainoastaan opettanut tieteitä vaan myös teroitti oppilaidensa mieliin kristillisen täydellisyyden ylevimpiä periaatteita. Monet koulun opiskelijoista kärsivät marttyyrikuoleman keisari Septimius Severuksen (193–211) hallituskaudella.

Kun keisari aloitti kristittyjen vainon, Origenes rohkaisi oppilaitaan antautumaan marttyyrikilvoitukseen ja vaaraa halveksien meni itse heidän tuekseen niin vankilaan kuin tuomioistuimeenkin. Ensimmäinen näistä oppilaista oli Plutarkhos, jonka veljestä Heraklasista tuli myöhemmin Aleksandrian piispa. He olivat kääntyneet kristinuskoon Origeneen luentojen ansiosta. Origenes saattoi hänet teloituspaikalle ja oli vähällä joutua kansanjoukon lynkkaamaksi, koska hänen katsottiin olevan vastuussa Plutarkhoksen kuolemasta.

Seuraava uhri oli Serenos, joka poltettiin kuoliaaksi. Sitten mestattiin monien kidutusten jälkeen Herakleides, joka oli vielä katekumeeni, sekä vastakääntynyt Heron sekä toinen Serenos-niminen marttyyri.

Origeneen naispuolisista oppilaista kolme kuoli marttyyreina. Nuori katekumeenineito nimeltään Herais kastettiin tulella, kuten Origenes asian ilmaisi.

Näistä pyhistä marttyyreista tunnetuin oli kuitenkin kaunis ja siveä Potamiaine, joka tuomittiin kuolemaan tulessa yhdessä äitinsä Marcellan kanssa. Potamiainelle yritettiin tarjota vapautta siveyden menetyksen hinnalla, sillä hän oli nuori, sivistynyt ja kaunis, mutta hän torjui ehdotuksen jyrkästi. Hänet tuomittiin heitettäväksi alastomana kiehuvaan tervaan. Potamiaine pyysi tuomarilta, ettei hänen tarvitsisi esiintyä alastomana ja että hänet surmattaisiin mahdollisimman hitaasti, jotta kaikki näkisivät, kuinka paljon kärsivällisyyttä Jeesus Kristus, jota he eivät tunne, suo Häneen uskoville. Tuomari suostui ja käski Basileides-nimisen vartijan saattaa Potamiaine teloituspaikalle.

Sotilas nimeltä Basileides vei hänet kidutettavaksi. Basileides osoitti neitoa kohtaan sääliä ja piti loitolla pakanat, jotka tätä matkan varrella herjasivat. Marttyyrineito kiitti suojelijaansa ystävällisyydestä ja lupasi kuolemansa jälkeen rukoilla Jumalaa hänen pelastuksensa puolesta. Sitten Potamiainen eri ruumiinosiin päästä jalkoihin kaadettiin hitaasti ja vähän kerrallaan kiehuvaa tervaa. Tällä erittäin tuskallisella tavalla hän kärsi marttyyrikuoleman. Potamiainen äiti Marcella teloitettiin samalla kertaa.

Jonkin ajan kuluttua Basileideksen piti vannoa sotilasvala. Hän yllätti sotilastoverinsa kieltäytymällä vannomasta valaa pakanajumalien nimeen. Toiset luulivat ensin, että hän laski leikkiä, mutta hän totesi vakaasti olevansa kristitty. Basileides vietiin tuomarin eteen ja pantiin rautoihin.

Kristityt tulivat katsomaan Basileidestä vankilaan ja ihmettelevät hänen äkillistä uskonintoaan. Basileides kertoi, että pyhä Potamiaine oli ilmestynyt hänelle yöllä kolme päivää marttyyrikuolemansa jälkeen. Neito oli asettanut hänen otsalleen kultaisen kruunun ja kertonut saaneensa sen Basileidestä varten vastauksena rukouksiinsa. Tästä kuultuaan kristityt kastoivat Basileideksen vankilassa. Seuraavana päivänä hän tunnusti vielä uskonsa, ja hänet mestattiin. Myöhemmin vielä muitakin Aleksandrian asukkaita kääntyi kristinuskoon pyhän Potamiainen ilmestyttyä heille.