Haastattelu: "Moraalikysymykset on yhteiskunnallisia"
Karjalan ja koko Suomen arkkipiispa Leo pitää Mikkelin kanttorin valinnasta syntynyttä keskustelua merkkinä moraalikeskustelun kapeudesta.
- Ortodoksista kirkkoa yhdistää globaalisti jakamattoman alkukirkon dogmaattinen ja liturginen perintö. Moraalikysymyksissä olevat näkemyserot johtuvat enemmän kulttuurieroista, eivätkä ne saa johtaa hajaannukseen, arkkipiispa painottaa.
Mistä näkemyserot sukupuolimoraalissa johtuvat?
- Seksuaalisuus "ongelmana" nousi kristillisen ajattelun keskiöön vasta valistusajalla. Meidän on hyvä muistaa, että hengellisyyden rajaaminen henkilökohtaiseksi hartaudenharjoitukseksi on valistusajan tuote. Uskonto oli yksi valistuksen uhreista, sillä se siirtyi omien periaatteittensa sijaan "järjen" äänen talutettavaksi. Yhteiskunnalliset moraalikysymykset jäivät valtiolle, kristityt ohjattiin "henkilökohtaiseen" hartauteen, joka oli usein myös pietistisen sukupuolimoraalin sävyttämää.
- Myös ortodoksisuus monissa maissa joutui valistusajan jälkeen yhtäältä palvelemaan valtion yleistä etua ja toisaalta ainoastaan hoitamaan ihmisten “uskonnollisia tarpeita”. Näin kristillinen etiikka, joka on kokonaisvaltaista yhteiskunnallisten ja yksilöllisten moraalikysymysten käsittelyä, eriytyi ja sen jälkeen moraalikysymykset keskittyvät kärjistäen sanoen ruumiiseen hartioiden alapuolella.
- Tämä selittää myös sen, että monissa ortodoksimaissa lähes diktatuurisin metodein toimiva hallinto tai läpeensä korruptoitunut bisnes saavat toimia kirkon hiljaisella hyväksymisellä. Samaan aikaan moraalin sormea heristetään kansalaisten yksityiselämään.
Mitkä ovat ortodoksisen kirkon kannalta moraalikysymyksiä?
- Kirkon vanhassa perinteessä käsitys kirkon opin ja elämän suhteesta pitää sisällään muitakin kysymyksiä kuin seksuaalisuuden. Millä kaikilla tavoin elämme vastoin evankeliumin opetusta? Mitä on oikea harmoninen seksuaalisuus?
- Ortodoksisen kirkon kasteopetus lähtee liikkeelle ihmisyydestä "pyhittymisen tiellä". Tuo tie on pitkä ja edellyttää paitsi omaa kasvamista, myös muiden hyväksymistä samalle yhteiselle tielle.
Mikä on ortodoksinen avioliittokäsitys?
- Ortodoksisen kirkon avioliittokäsitys on yksiselitteinen: se on aina vain miehen ja naisen välinen liitto. Ortodoksinen avioliittotoimitus on perinyt paljon vanhan juutalaisen kulttuurin käsityksestä, jonka mukaan jokainen avioliitto on potentiaalinen kuninkaan ja kuningattaren liitto, jonka yhtenä tarkoituksena on saada lapsia. Tämä voi olla nykyajan mittapuun mukaan patriarkaalisen yhteiskunnan tukemista, mutta näin asia vain on. Ortodoksisuus on historiallinen uskonto.
- Vaikka lasten saaminen on yksi avioliiton mahdollisuuksista, se ei sen ole ainoa tarkoitus. Lapset eivät ole vanhempien "omaisuutta", vaan itsenäisiä persoonia, jotka tarvitsevat elämäänsä isän ja äidin.
- Avioliittokäsitys ei ole kuitenkaan historiallisesti näin yksiselitteinen. Aabraham ja Saara odottivat lasta vanhuuden päiviin asti, Jaakobilla oli lapsia sekä kahden vaimon että kahden orjattaren kanssa ja myös Daavidilla oli monta aviokumppania. Avioliitto on instituutio, jonka Uuden testamentin kirkko teki sakramentiksi sen vuoksi, että se ensisijaisesti tukisi naisen ja lapsen oikeuksia. Avioliiton ydin on siinä, että se on oikein ymmärrettynä kristillisen tasa-arvon ideaali.
Entä muut rekisteröidyt parisuhteet?
- Kirkko suhtautuu kriittisesti seksuaalisuuden ylikorostamiseen yhteiskunnassa. Mutta asialla on myös toinen puoli: onko tuo ilmiö levinnyt myös kirkkoihin käänteisessä muodossa fobiana? Homo- tai ksenofobia tai misogynia ovat kaikki tuomittavia.
- Olen tavannut yli 30 vuotta kestäneen piispuuteni aikana myös homoseksuaaleja pappeja. Olen yrittänyt tehdä heille selväksi sen, että kirkko ei hyväksy homokulttuuria eikä muutakaan leimallista alakulttuuria kirkon sisälle. Haluan korostaa, että säädyllinen elämä kirkon palvelijana edellyttää ehdottomasti seksuaalisuuden pitämistä pois työn keskiöstä.
- Keskiajan kristillisessä ajattelussa kristittyjä varoitettiin perversioista. Niihin kuuluivat myös avioliiton ulkopuoliset suhteet, sukurutsaus, pedofilia tai epäjumalanpalvelus. Kaikkiin korruption ja turmeltuneisuuden muotoihin pätevät samat periaatteet. Tämäkin on hyvä muistaa.
Miten suhtaudutte siihen, että Mikkelissä naiskanttori elää rekisteröidyssä parisuhteessa toisen naisen kanssa?
- Mikkeliin seurakunnan valtuusto valitsi yksimielisesti kanttoriksi koulutuksen saaneen pätevän henkilön. Hänen kohdallaan tutkittiin taustat, joista ei löytynyt esteitä toimeen nimittämiselle. Maallikoiden kohdalla kirkko ei edellytä samoja kriteerejä kuin papistolta. Samaa sukupuolta olevan kanssa rekisteröidyssä parisuhteessa elävä ei voi toimia ortodoksipappina.
Mitä ohjeita annatte näistä asioista eri mieltä oleville Mikkelissä ja muualla?
- Kuten jo mainitsin, ortodoksisen kirkon kasteopetus lähtee liikkeelle ihmisyydestä "pyhittymisen tiellä". Tuo tie edellyttää yhteistä kasvamista ja toinen toistemme sietämistä.
- Ortodoksinen kirkko arvostaa Suomessakin YK:n perusoikeuksien periaatteita: "Kaikki ihmiset syntyvät vapaina ja tasavertaisina arvoltaan ja oikeuksiltaan. Heille on annettu järki ja omatunto, ja heidän on toimittava toisiaan kohtaan veljeyden hengessä."
