Joulutervehdys 2016: "Luola taivaana"

”Minä näen oudon ja ihmeellisen salaisuuden, näen luolan taivaana, Neitseen kerubi-istuimena, seimen sellaisena paikkana, jossa makaa sijoittumaton Kristus, Jumala, jota me veisaten ylistämme.”

Syyrialaisen piispa Kosmas Melodoksen 700-luvulla kirjoittama joulukanoni kuvaa kauniisti sitä, miten ortodoksinen kirkko kokee Jumalan syntymisen ihmiseksi.

Luola, neitsyt ja seimi ovat kaikki ihmisjärjelle selittämättömiä!

”Sillä minun ajatukseni eivät ole teidän ajatuksianne, eivätkä teidän tienne ole minun teitäni, sanoo Herra. Vaan niin paljon korkeampi kuin taivas on maata, ovat minun tieni korkeammat teidän teitänne ja minun ajatukseni teidän ajatuksianne” (Jes. 55: 8–9). 



Jumalan ihmiseksi syntymisen suuruus avautuu – kuten aina ennenkin historiassa – vain niille, jotka toivovat ja näin myös hartaasti uskovat.

Henki ja aine ovat molemmat Jumalasta. Jälkimmäinen voi viedä kohti hengen korkeutta, mutta se voi myös pudottaa sieltä alas: ”Minä näin, kuinka Saatana sinkoutui taivaasta kuin salama” (Luuk. 10:18).

Materiaan yritettiin saada lankeamaan myös itse Vapahtaja: ”Kaiken tämän, koko maailman ja sen loiston minä annan sinun valtaasi, sillä se on annettu minun haltuuni ja minä voin antaa sen kenelle tahdon oli kahden maailman” (Luuk. 4: 6–7).

Tiedemiehet idästä olivat lähteneet tähteä seuraten kohti Betlehemiä. Myös he saivat kokea, miten Pyhän Kolminaisuuden toisen persoonan syntyminen ihmiseksi ylitti ymmärryksen.

Syntymä jouluna ei ollut vain taivaan ja maan kohtaaminen. Se oli myös henkisen ja materiaalisen eksistenssin sekoittuminen. Tässä on joulun suuruus myös tänään: Jumalan salaisuuksissa riittää ihmettelemistä aikojen loppuun asti!

”Tänä päivänä Neitsyt Yliolennollisen synnyttää ja maa tarjoaa luolan lähestymättömälle. Enkelit paimenten kanssa ylistystä veisaavat. Tietäjät tähden mukana vaeltavat, sillä meidän tähtemme on syntynyt Lapsukainen, iankaikkinen Jumala.”

25.12.2016