Luomiskertomuksen viisautta
Ortodoksinen kirkko aloittaa suurta pääsiäisjuhlaa edeltävän perinteisen paastoaikansa tänä vuonna maaliskuun ensimmäisestä viikosta. Ahtaasti ajatelleen paastossa on kysymys tietyistä elintarvikkeista pidättäytymisestä. Jätämme tänä aikana ruokavaliostamme ainakin eläinkunnan tuotteet ja varsinkin lihavalmisteet pois. Laajemmin ajatellen paastoamisessa on kysymys niskalenkin ottamisesta mistä tahansa meitä orjuuttavasta asiasta. Nykypäivään monelle sopii siksi esimerkiksi vapautuminen kaikenlaisesta turhasta TV-viihteestä. Muuten, elintarviketuotannossa tapahtuu parhaillaan merkittäviä asioita. Maa- ja metsätalousministeriö esitti vuoden alussa, että Suomen elintarvikemarkkinoita valvoisi ruokavaltuutettu, koska tuottajat ovat selvästi altavastaajan asemassa suuriin kauppaketjuihin nähden. Aika näyttää kenenkä tuottamaa, millä tavoin ja millä ehdoin tuotettua ruokaa syömme.
Tänä aikana monet kysyvät minulta mitä tulisi tehdä ja mitä ei saisi tehdä? Kysymys panee mietteliääksi. Samalla kun luettelo kielletyistä asioista on pitkä, yhteiskuntamme korostaa valintojen vapautta ja vapauksia. Kansalaisten on saatava tehdä valintojaan mieltymystensä ja tavoitteidensa mukaan. Toki törmäämme myös kieltoihin. Yhteiskunta puuttuu tiukasti ihmisten valintoihin ja pyrkii ohjaamaan heidät oikealle tielle. ”Ei saa tupakoida, roskata, syödä ja juoda liikaa, tuhlata energiaa, olla vastuuton…” Lista vain jatkuu. Toisin sanoen yhteiskunta kuten kirkkokin antaa meille valinnan vapauden, mutta meidän odotetaan valitsevan oikein!
Raamatun kertomukset sisältävät sellaista inhimillistä viisautta, jota kannattaa pysähtyä pohtimaan ja miettimään paaston aikana. Esimerkiksi luomiskertomus – joka ei siis ole tieteellinen analyysi kasvi- ja ihmiskunnan synnystä – alkaa luonnolla eikä ihmisellä. Luomiskertomuksessa luonnolla on oma itsenäinen paikkansa ennen ihmistä. Ihmisen tehtäväksi ja vastuuksi on uskottu sen viljeleminen ja varjeleminen. Tähän vastuualueeseen kuuluu olennaisesti myös luonnon kestävä ja kunnioittava hyödyntäminen. Ihmisen hyvinvointi on suhteessa luonnon hyvinvointiin. Maapallo on yksi ja jakamaton. Ympäristö, eläimet ja ihminen ovat riippuvaisia toisistaan. Meidän kaikkien kannalta on todellakin väliä sillä, miten hoidamme ympäristöämme, miten tuotamme ruokamme, miten matkustamme ja miten rakennamme kaikkea tarpeellista. Globalisaation aikakaudella vapauden ja vastuun kysymykset komplisoituvat ja niiden ymmärtämiseksi on tehtävä rutkasti töitä.
Kirkkomme perinteessä paasto on myös erityisesti katumuksen, rukouksen, anteeksipyytämisen ja anteeksiantamisen aikaa. Sen mittapuun mukaan paljon paastoava on paljon rakastava. Hyvien valintojen ja rakkauden teoissa meillä on aina opittavaa, missä ikinä niitä teemmekin ja kenelle ikinä niitä osoitammekin.
Karjalainen, helmikuu 2019
