Päätöspuheenvuoro kirkolliskokouksessa
Kristuksessa rakkaat esipaimenet, Kristuksessa rakas piispalliseen palvelutehtävään valittu Sergei, hyvät kirkolliskokousedustajat: isät, sisaret ja veljet!
Olemme päättäneet kirkolliskokoustyöskentelyn tämän vuoden osalta.
Saimme kokoontua tämän pyhän luostarin kirkkoon kiittämään Jumalaa ja kantamaan hänelle verettömän kiitosuhrin. Kiitämme kaikesta; niin asioista, joista olemme olleet kuluneiden kirkolliskokouspäivien aikana yhtä mieltä ja myös niistä seikoista, joista emme ole voineet jakaa yhteistä näkemystä. Kirkolliskokouksen työskentely vuodesta toiseen olisikin valtavan paljon helpompaa mutta myöskin luonnotonta, jos olisimme aina samaa mieltä kaikesta kerrasta toiseen.
Erilaiset näkemyksemme ovat meille kutsu kasvaa ihmisyydessä, erilaisuuden hyväksymisessä, toistemme kohtaamisessa. Tavallisesti ajattelemme, että meidän täytyy ensin hävittää vanha ihminen, ennen kuin voimme rakentaa jotakin uutta. Herramme kuitenkin osoittaa toisenlaisen tavan toimia ja olla. Hän hyväksyy vanhan ja antaa sen tulla joksikin uudeksi. Hän ottaa vettä ja muuttaa sen viiniksi, hän ottaa viinin ja muuttaa sen vereksi, hän ottaa kärsimyksen ja sallii sen muuttua pelastavaksi ristiksi, hän ottaa meidän syntimme ja antaa niiden tulla rakkauden polttoaineeksi. Kristus vastaa myöntävästi. Ja joka kerta kun mekin sanomme ”kyllä” Jumalalle, sanomme ”kyllä” hänen tahdolleen ja annamme tahtomme asettua sopusointuun hänen tahtonsa kanssa. Pidetään tämä myönteinen asenne mielessämme kaikessa mitä teemme.
On Jumalan suurta siunausta päättää työskentelymme nimenomaan pyhään liturgiaan, sillä se on kirkkomme olemusta aidoimmillaan. Se antaa mallin siitä, mitä varten hallinto- ja toimintapyramidi kirkossa on. Riippumatta siitä, missä kohtaa hallintoportaikkoa kukin on, kaikki kirkon toimet ovat palvelutehtäviä. Pappeuden ja palvelemisen eri asteisiin kirkossa liittyy paljon syvällistä ja kaunista teologiaa, jota ei ole tässä mahdollista käydä yksityiskohtaisemmin läpi. Haluaisin kuitenkin korostaa, että kirkon palvelutehtäviä on hoidettava ihmisiä kuunnellen. Meidän tulee olla sellaisia päätöksentekijöitä ja kirkon työntekijöitä, jotka toimivat Johannes Krysostomoksen pääsiäissaarnan asenteella: ottavat vastaan teot ja hyväksyvät aikeenkin, antavat arvon työlle ja aikomustakin kiittävät.
Kiitän nyt kaikkia kirkolliskokousedustajia käydyistä keskusteluista, pohdinnoista, huolen- ja vastuunkannosta kirkkomme tulevaisuudesta. Kiitän teitä kaikkia yhteisestä työstä. Samalla haluan esittää erityiset kiitokseni kirkkomme nuorille kirkolliskokousstuerteille, jotka ovat esimerkillisellä tavalla olleet täällä apuna tutustuen kirkkomme päätöksentekoon. Kiitän myös koko sihteeristöä, kaikkia palvelukeskuksen ihmisiä ja Valamon Kristuksen kirkastumisen luostaria hyvästä yhteistyöstä ja vieraanvaraisuudesta.
Näillä sanoilla julistan Suomen ortodoksisen kirkon vuoden 2021 kirkolliskokouksen työn päättyneeksi ja toivotan kaikille turvallista kotimatkaa ja siunattua Vapahtajamme syntymäjuhlan odotusta.
