Puheenvuoro kirkolliskokouksen lähetekeskustelussa
Arvoisat kirkolliskokousedustajat, isät, sisaret ja veljet!
Käytän tämän puheenvuoron en ainoastaan arkkipiispana vaan myös piispainkokouksen puheenjohtajana. Uskon myös, että piispakolleegatkin tulevat käyttämään oman puheenvuoronsa, sillä olemmehan yhdessä ja yksimielisesti asiaan sitoutuneet, useampaan otteeseen keskustelleet ja tämän vuoden tammikuussa kokouksessamme päättäneet.
Ensinnäkin haluamme apulaispiispan. Olemme päättäneet hänen ensisijaiseksi tehtäväkseen kirkon julkaisutyön, sisälähetystyön, monikulttuurisen työn, nuorisotyön sekä koulutuksen. Korostan, ettei tämä halu liity minuun henkilönä tai henkilökohtaiseen tarpeeseeni vaan kirkkomme yksinkertaisesti tarvitsee nuorempia piispoja tulevaisuutta varten niin, että he ovat kasvaneet kirkkomme perinteessä. Miten muutoin voisimme sijoittaa tulevaisuuteen? Meillä esipaimenina on vastuu kirkon tulevaisuudesta kuten myös jokaisesta hiippakuntamme papista. Tätä syväluontoista suhdetta kuvaa ehkä parhaiten se, että elämme papistomme ilon ja murheiden mukana sekä saatamme heidät lopulta kalmistojemme suojiin viimeiselle matkalle.
Paikallisen kirkkomme historiassa yhtä poikkeusta lukuunottamatta jokainen virassa ollut esipaimen ainamuistettavasta Hermanista ja Paavalista lähtien ovat toimineet apulaispiispana. Meillä on ollut Karjalan piispa Sortavalassa, Lapin piispa sijoituspaikkanaan Helsinki ja Joensuun piispa Kuopiossa. Apulaispiispan toimi perustettiin jo 50-luvulla eikä sitä ole kertaakaan lakkautettu. On myös syytä huomioida, että apulaispiispan toimesta aiheutuvat kulut on otettu huomioon kirkkomme talousarvioehdotuksessa. Ne katetaan vuotuisesta valtionavustuksesta ja kohdennetaan kirkon johtamisen momenttiin.
Hyvät kirkolliskokousedustajat! Viime vuonna patriarkaattimme pyynnöstä matkustimme Konstantinopoliin keskustellaksemme ajankohtaisista haasteista. Kävimme pitkän keskustelun Hänen Pyhyytensä kanssa ja osallistuimme Pyhän Synodin istuntoonkin. Vaikka käydyt keskustelut olivatkin hyvin luottamuksellisia, haluan esittää teille tänään sen saman kysymyksen, joka meille esitettiin Konstantinopolissa: Mitä jätämme jälkeemme? Mitä jätämme perintönä nuorille sukupolville? Minkä perinnön he saavat meiltä? Patriarkka tuntien kirkkomme jo monelta eri vuosikymmeneltä kieltäytyy uskomasta, että apulaispiispan valinnan esteenä ovat esimerkiksi taloudelliset perusteet.
Toivon siis hartaasti, että kirkolliskokous osaltaan arvostaisi piispainkokouksemme päätöstä ja valitsisi tässä kokouksessa apulaispiispan. Muussa tapauksessa velvollisuutenani on raportoida kielteisestä päätöksestä patriarkaattiimme, ja olen ymmärtänyt, että valitsematta jättämisellä voi olla myös seurauksensa.
