Pyyteettömästi lähimmäisen puolesta
Sosiaali- ja terveydenhuollon tilanne Suomessa on viime aikoina ollut esillä julkisessa keskustelussa. Tammikuun alussa pidetyillä lääkäripäivillä Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin toimitusjohtaja Aki Lindén nosti vahvasti esille perusterveydenhuollon epäkohtia: lääkäri- ja resurssivajeen seurauksena asianmukaiseen hoitoon pääsy pitkittyy tai tulee jopa mahdottomaksi.
Kunnallisen terveydenhuollon toimimattomuus saa hyvin toimeentulevat kääntymään yksityisen terveydenhuollon puoleen, jonka tarjoamat palvelut kasvavat ja monipuolistuvat jatkuvasti. Heikompiosaiset taas jäävät puutteellisen perushoidon varaan ja epätasa-arvo lisääntyy.
Yksityisistä terveydenhuoltopalveluista Suomessa on taas tullut kansainvälisten pääomasijoittajien ohjaamaa toimintaa, jossa ihmisen hyvinvoinnilla ja terveydellä pelataan taloudellisen voiton saavuttamiseksi.
Yhteiskuntamme on muuttumassa kovemmaksi ja eri syistä johtuen sosiaalisen oikeudenmukaisuuden periaatteita on entistä vaikeampi pitää yllä. Mikä on kirkon rooli tässä tilanteessa?
Kirkon uskoon ja perinteeseen kuuluvat filantropia ja diakonia eli pyyteetön lähimmäisen rakastaminen ja hänestä huolehtiminen. Kristuksen opetukseen pohjautuen alkukirkon elämän ydin oli eukaristiaan osallistuminen. Kirkko ei kuitenkaan rajannut toimintaansa evankeliumin julistamiseen, vaan eli sitä todeksi erityisesti vähäosaisten palvelemisen kautta.
Bysantin aikana piispat kantoivat vastuuta kirkon sosiaalisten velvoitteiden toteuttamisesta. Luostarit ja muut kirkon keskukset huolehtivat eri tavoin vähäosaisista.
Kirkkoisistä monet olivat vahvoja laupeuden eli sosiaalisen vastuuntunnon puolestapuhujia. Pyhä Basileios Suuri arvosteli rikkaita ja korosti, että omaisuuden jakaminen on kristitylle velvoite. Hänen mielestään auttamisesta kieltäytyvät rikkaat syyllistyvät eivät ainoastaan varkauteen, vaan myös murhaan.
Ortodokseina päämäärämme on samaistua Jumalan koko maailmaa kohtaan osoittamaan filantropiaan. Hyvän tekemisellä emme hanki itsellemme hyvää mieltä, vaan pyrkimyksenä on toimia lähimmäisen pelastukseksi Jumalan armosta.
Kirkkomme strategia vuosille 2010-2015 linjaa yhdeksi tavoitteistamme lähimmäisvastuun ja eettisen toiminnan laajentamisen. Seurakunnat ovat toteuttaneet diakoniatyötä omien voimavarojensa puitteissa ja kansainvälistä diakoniaa on toteutettu Ortodoksisen kirkon ulkomaanapu Ortaidin kautta. Nyt on aika vahvistaa sitoutumistamme strategian tavoitteeseen.
Kirkossamme käynnissä oleva hallinnon uudistus luo mahdollisuuden koordinoinnin kautta vahvistaa filantropian ja diakonian toteuttamista kirkossamme. Tarvitsemme suunnitelman koko kirkolle, joka ohjaa apumme seurakuntatasolle ja siellä eniten tukea tarvitseville.
