Opetuspuhe pyhän marttyyrikeisarinna Aleksandran kirkon temppelijuhlassa Turussa

Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen!

Kristus nousi kuolleista!

Vietämme tänään Turun kirkon praasniekkaa pyhän marttyyrikeisarinna Aleksandran muistopäivänä. Temppelijuhla on aina suuri ilo seurakuntayhteisössä, ja tänä vuonna iloinen juhla yhdistyy pääsiäisviikon riemuun. On kirkas lauantai, ja pääsiäisajan veisut julistavat valoisaa Kristuksen ylösnousemista. Kirkas viikko onkin riemun täyttämä viikko, jota kutsutaan myös uudistumisen viikoksi.

Tänä vuonna juhla-aikaa varjostaa sota ja sen tuoma kärsimys Ukrainassa ja sieltä paenneiden keskuudessa. Rukoilemme uutta rauhan suuntaa ja Jumalan pikaista apua kärsiville, sekä voimia heille, jotka auttavat ja tekevät työtä rauhan saavuttamiseksi. Kirkas viikko on pian takanamme, mutta pääsiäisen juhlakausi jatkuu aina Kristuksen taivaaseenastumiseen saakka. Ylösnousemusilon ja pyhien todistuksen vahvistamina ojentakaamme auttava kätemme lähimmäisellemme entistä auliimmin ja tarmokkaammin.

Turun ortodoksinen kirkko on yksi maamme vanhimmista ortodoksisista kirkkorakennuksista, ja se on alusta alkaen ollut seurakuntakirkkona. Kirkon rakentamisesta päätti tsaari Nikolai I, jonka puolison Aleksandran taivaallinen esirukoilija pyhä marttyyrikeisarinna Aleksandra oli. Marttyyrikeisarinna oli keisari Diocletianuksen puoliso ja eli 200- ja 300-lukujen taitteessa. Elämäkerran mukaan keisarinna oli läsnä pyhän Georgioksen kuollessa marttyyrina. Pyhän kärsimykset ja rohkeuden nähdessään hänkin alkoi uskoa Kristukseen. Hän kertoi puolisolleen uskostaan sillä seurauksella, että keisari vangitutti vaimonsa ja käski mestata hänetkin.

Jumalallinen rakkaus on väkevämpi kuolemaa. Marttyyrit rakastivat palavasti Herraa, ja Jumalan armo vahvisti ja auttoi heitä. Mekin uskomme Jumalan rakkauteen: ”Me olemme oppineet tuntemaan Jumalan rakkauden kaikkia meitä kohtaan ja uskomme siihen.” (1 Joh. 4:16) Tämä Jumalan rakkaus ihmistä kohtaan, josta Kristuksen ylösnousemuskin todistaa, kantaa kaiken, on kaikkea suurempi. Kristus on kuolemalla voittanut kuoleman, ja elämä hallitsee!

Päivän evankeliumiteksti kertoo Johannes Kastajan todistuksesta Kristuksesta. Kun Johanneksen oppilaat valittelivat, että kaikki menevät Kristuksen luokse, hän vastaa oppilailleen, että hänet on lähetetty kulkemaan Kristuksen edellä: sulhasen ystävä iloitsee sulhasta kuunnellessaan. ”Hänen on tultava suuremmaksi, minun pienemmäksi.” (Joh. 3:30) Johannes Kastajaa kuvataankin kirkon perinteessä sarastuksena Vanhurskauden Auringon koiton edellä; Herran Edelläkävijä on ”hengellistä kevättä ennakoiva pääsky”, vanhan ja uuden liiton yhdistäjä.

Ihmiset tulivat Kristuksen luo Hänen maanpäällisen vaelluksensa aikana, ja ylösnousseena Hän vetää kaikki luokseen ja uudistaa ihmiskunnan! Pyhät apostolit todistivat Kristuksesta, ja uskovat pysyttelivät yhdessä ja kokoontuivat temppeliin. Temppelissä apostoli Pietari myös paransi ramman, joka oli kannettu temppelin Kauniilleportille kerjäämään. Kun kaikki näkivät, miten pyhä apostoli Jeesuksen Kristuksen nimessä paransi ramman ja miten parantunut mies nyt käveli ja ylisti Jumalaa, he olivat hämmästyksestä suunniltaan, ja kaikki riensivät ihmeissään apostolien Pietarin ja Johanneksen luokse.

Pyhä apostoli Pietari puhui tälle Salomon pylväikköön kerääntyneelle joukolle ja kysyi, miksi nämä niin ihmettelevät ja tuijottavat heitä – aivan kuin hän ja apostoli Johannes olisivat omalla voimallaan tai hurskaudellaan saaneet miehen kävelemään. Pyhä apostoli puhui Kristuksesta elämän ruhtinaana, jonka Jumala herätti kuolleista. ”Me olemme sen todistajia”, vakuuttaa pyhä Pietari, ja jatkaa, että usko, jonka Jeesus antaa, on tehnyt tästä miehestä terveen.

Ihminen kaipaa Jumalaa, ja ihmiset hakeutuvat myös Jumalan palvelijoitten tykö, joiden kautta he ovat nähneet Jumalan toimivan: ihmisjoukot tulivat Herran Edelläkävijän luo, ja he riensivät pyhien apostolien, Herran ylösnousemuksen todistajien, luokse. Johannes Kastaja viittasi Kristukseen edeltä, apostolit taas todistivat Kristuksesta, siitä, mitä he olivat nähneet.

Jumala on rakkaudessaan tullut ihmisen luo, itse ihmiseksi tullen. Hänen ristinsä kautta on tullut ilo kaikkeen maailmaan, ja Hän on kukistanut tuonelan ja lahjoittanut elämän. Oi pääsiäisen suurta salaisuutta! Miten suuri Jumalan armo onkaan. Hän on antanut langenneille ylösnousemisen.

Marttyyritkin ovat antaneet elämänsä rakkaudesta Kristukseen, todistukseksi meille kaikille. Rakkaus on väkevämpi kuolemaa, ja Kristus on todella voittanut kuoleman ja antanut iankaikkisen elämän! Kaikki pyhät todistavat elävästä Kristuksesta, Jumalasta, joka on meidän kanssamme. Kristus nousi kuolleista!