Arkkipiispa Leon opetuspuhe Ortodoksisuuden sunnuntaina Uspenskin katedraalissa

Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen!

Puhtaan viikon matkan kuljettuamme olemme nyt tulleet suuren paaston ensimmäiseen sunnuntaihin. Paaston ensimmäisellä viikolla seurakunnissa on luettu pyhän Andreas Kreetalaisen katumuskanonia, jonka rukoussanojen kautta olemme anoneet Jumalalta armahdusta. Erityisesti olemme kääntyneet Jumalan puoleen rukouksin Ukrainan kärsivän kansan puolesta ja rauhan puolesta. Eri puolilla on toimitettu erityisiä rukouspalveluksia, ja tänäänkin toimitetaan. Kristus on turvakalliomme kaikkina aikoina.

Suuren paaston ensimmäisenä sunnuntaina muistelemme, miten ikonit vuonna 843 juhlallisesti palautettiin kirkolliskokouksen päätöksellä takaisin kirkolliseen käyttöön ja ikonoklasmin kausi päättyi. Ortodoksisuuden sunnuntain vieton vakiinnutti pyhä keisarinna Theodora, joka puolusti pyhien kuvien kunnioittamista.

Yksi tunnetuimmista pyhien kuvien kunnioittamisen puolustajista oli pyhä Johannes Damaskolainen,joka oli 720-luvulla kirjoittanut ikonien ja reliikkien kunnioittamisen puolustukseksi kolme puhetta, joissa esitti syvällisiä teologisia perusteluja ikonien kunnioittamiselle.

Tänäänkin kannamme seurakunnassamme ikoneja ristisaatossa. Ristisaattojen myötä kirkon sanomasta todistetaan ollen läsnä siellä, missä ihmisetkin ovat: teillä, kaupunkien kaduilla ja vaikkapa metroasemilla, kuten Helsingissä tänään. Ristisaatoissa kuvautuu näkyvällä tavalla kristityn kutsumus kantaa ristiään ja seurata Kristusta. Iloisesti kannamme kirkkolippuja ja ikoneja Jumalamme laupeutta julistaen.

Kozelshtshanin Jumalanäidin ikoni, yksi kirkkomme merkittävimmistä hengellisistä aarteista Suomessa, on Ukrainan Kozelshtshanin luostarissa olevan ikonin jäljennös, joka painettiin alun perin Pultavassa vuonna 1885. Ikoni on tuotu Helsinkiin Viipurista. Näin myös tämä rakastettu ikoni muistuttaa omalla tavallaan meitä Ukrainan kriisin keskellä Jumalansynnyttäjän suojeluksesta.

Päivän evankeliumitekstissä pyhä apostoli Filippos iloitsee, kun löysi Kristuksen: ”Me olemme löytäneet sen, josta Mooseksen laki ja profeettojen kirjat todistavat!” (Joh. 1:45) Etsikäämme mekin ainoata tarpeellista, ainoaa pysyvää turvaamme, Jumalaa. Suuren paaston aika kutsuu meitä etsimään elämämme Valtiasta.

Paastonaikana tutkimme myös omaa sydäntämme. Teemmekö tilaa Jumalalle elämässämme? Löydämmekö aikaa rukoukseen? Avaudummeko kuuntelemaan sydämessämme Jumalan kutsua? Jumalan luota löytyy myös sellainen vakaa turva, jossa sisimpämme voi levätä kaikkien sotauutisten ja huolenaiheiden keskelläkin.

Jumalan läsnäolon myötä avautuu mahdollisuus iloon ja valoisaan kiitollisuuteen. Myös rauha on Jumalan lahja. Kristus sanoo: ”Älköön sydämenne olko levoton. Uskokaa Jumalaan ja uskokaa minuun. (…) Minä jätän teille rauhan. Oman rauhani minä annan teille, en sellaista, jonka maailma antaa. Olkaa rohkeat, älkää vaipuko epätoivoon.” (Joh. 14:1, 27)

Pienten, yksinkertaisten rukousten kautta voimme pyhittää kaikkein arkisimmatkin elämämme asiat kurottumalla Jumalan puoleen, hakeutumalla Jumalan läheisyyteen, kaiken ymmärryksen ylittävän rauhan lähteen luo. 

Jumala voi myös armollaan varjella ajatuksemme ja sydämemme huolten myrskyaallokolta ja ajatusten vyöryltä. Nyt tuhon ja väkivallan tulviessa silmiemme eteen rukoukseen rauhoittuminen on vaikeampaa. Kuitenkin juuri rukouksen kautta voimme vuodattaa murheemme Herralle ja jättää asiamme ja elämämme Hänen haltuunsa. Kristuksen haltuun annamme myös läheisemme, tutut ja tuntemattomat. Kiitosuhria kannamme joka liturgiassa ”kaiken tähden ja kaiken edestä”.

Päivän kirjetekstissä meitä kehotetaan: ”Juoskaamme sinnikkäästi loppuun se kilpailu, joka on edessämme, katse suunnattuna Jeesukseen, uskomme perustajaan ja täydelliseksi tekijään.” (Hepr. 12:1) Anokaamme Jumalalta voimia paaston kilvoitukseen ja vahvaa tahtoa auttaa apua etsivää lähimmäistä. Anokaamme armon vahvistusta ylhäältä, jotta Jumalan rakkauteen turvaten pitäisimme aina hyvästä kiinni.

”Maistakaa ja katsokaa, kuinka Herra on hyvä” – Hänen hyvyytensä tähden me voimme olla onnellisia ja luottaa aina Hänen apuunsa.