Onnittelupuhe rovasti Markku Salmisen 60-vuotisjuhlassa
Kristuksessa rakas isä Markku,
Tänään vietämme kiitollisin mielin juhlaa 60-vuotismerkkipäiväsi johdosta. Kiitämme niistä monista vuosikymmenistä, joiden aikana olet uskollisesti palvellut kirkkoa ensin diakonina seminaarilla vuonna 1987 ja sitten pappisvihkimyksestäsi vuodesta 1988 lähtien erilaisissa papillisissa tehtävissä kirkossamme: aluksi nuorisopapin sijaisena ja Helsingin seurakunnan kirkkoherran sihteerinä.
Useamman vuoden ajan toimit Tukholman suomalaisen ortodoksisen seurakunnan kirkkoherrana. Kautena, jolloin olit seurakunnan paimenena, Tukholman ja muun muassa Helsingin seurakunnan välillä pidettiin aktiivisesti yhteyttä: täältä tehtiin kuorojen ja myös kasvatustyön väen kanssa retkiä Tukholman suomalaiseen seurakuntaan, ja usein näihin pyhiinvaelluksiin liittyi samalla myös kulttuurielämyksiä. Yhteydenpito Tukholmaan jatkuu vierailujen ja siellä toimitettujen liturgioiden myötä jossain muodossa yhäkin. Yhteys paikalliseen ortodoksisuuteen muissakin naapurimaissamme on puolestaan toteutunut muun muassa seurakunnan pyhiinvaellusmatkojen myötä.
Helsingin ortodoksisessa seurakunnassa olet palvellut toisena pappina yli vuosikymmenen ajan vastuualueenasi seurakunnan diakoniatyö. Lähimmäisen palveleminen ja diakoniatyön kehittäminen seurakunnan työmuotona on ollut merkittävässä roolissa omassa työssäsi. Johdollasi seurakunnan tekemää diakoniatyötä on organisoitu ja kehitetty yhteistyössä asiantuntijoiden kanssa, ja työmuodon resursseja on lisätty. Seurakuntaan palkattiin kaksi uutta diakoniatyöntekijää, ja nykyään diakonian saralla palvelee seurakunnassa kuusi työntekijää, jotka ovat joko sosiaali- tai terveysalan ammattilaisia. Aloitettiin aikanaan diakoniapapiston käyntipäivystys, ja myös diakonin rooli vahvistui työn tekemisessä. Myöhemmin vastuu käytännön toiminnasta siirtyikin seurakunnan diakonille.
Diakoniamatkoja tehtiin Ahvenanmaalle asti: pyrittiin tarjoamaan mahdollisuus sosiaalisiin kontakteihin ja kirkon piiriin hakeutumiseen. Bomarsundin linnoituksen lähellä kunnostettiin historiallista ortodoksista hautausmaata, ja onpa linnoituksen tornissa toimitettu liturgiapalveluskin! Pappina olet halunnut tulla ihmistä lähelle ja tällä tavalla tuoda lähelle ja vastaanotettavaksi myös Jumalan rakkauden. Kirkko on kutsuttu olemaan läsnä siellä, missä apua ja läsnäoloa tarvitaan, ihmisten keskellä. Tähän kutsuun olet halunnut oman elämäsi kautta vastata. Kristus sanookin Matteuksen evankeliumissa (Matt. 25:40): ”kaiken, minkä te olette tehneet yhdelle näistä vähäisimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle.”
Jonkin aikaa toimit myös Helsingin hiippakunnan hiippakuntasihteerinä sekä vuodesta 2009 olet palvellut Helsingin ortodoksisen seurakunnan kirkkoherrana. Olet myös toiminut aktiivisesti erilaisissa luottamustehtävissä: pitkään kirkolliskokousedustajana ja kirkollishallituksen kollegion pappisjäsenenä ja varajäsenenäkin. Työyhteisö on varmasti hyötynyt siitä, että olet kouluttautunut työnohjaajaksi ja myös osallistunut esimerkiksi koulutukseen alkoholiongelmien tunnistamisesta ja käsittelystä työpaikalla. Olet toiminut työsuojelupäällikkönä, ja ekumeenistakin työtä olet tehnyt Euroopan ekumeenisen nuorisoneuvoston EYCE:n edustajana. Ansiokkaasti olet pitkään toiminut kirkolliskokouksen talousvaliokunnan puheenjohtajana ja myös siinä tehtävässäsi tehnyt tärkeää työtä kirkossamme. Helsingin seurakunnan laajentuessa olet rakentavalla tavalla tukenut seurakunnan työtä muutosten keskellä.
Kirkossa laulamme, että ”ristin kautta tuli ilo kaikkeen maailmaan”. Pappi kantaa ristiä, ilosanoman merkkiä, ja kirkkoa palvellessaan hän osallistuu niin seurakuntalaisten iloihin kuin suruihinkin, on läsnä elämän erilaisten sävyjen keskellä. Kirkon työssä tuleekin erityisellä tavalla esiin, että:
”Yhdellä nuotistolla
soivat ilon ja surun sävelet”1
– elämä on yksi kokonaisuus. Kiitosakatistoksessa ”Kunnia Jumalalle kaikesta” rukoilemme: ”Kunnia Sinulle ikuisuuden läsnäolosta ajallisen maailman keskellä; Kunnia Sinulle kätketyistä ja näkyvistä lahjoistasi; Kunnia Sinulle elämäni jokaisesta askeleesta”. Jokainen nuotiston sävel soi osana elämänkulkuamme, jota ohjaa rakkauden ja laupeuden Jumala.
Elämän aallokossa Jumala on meille ilon ja virvoituksen lähde, kuten Hoosean kirjassa Herra lupaa (Hoosea 14:6,8) kansalleen: ”Minä virvoitan Israelin kuin aamukaste, ja niin se kukoistaa kuin lilja … He kukoistavat kuin viiniköynnös, jonka viini on kuin Libanonin viini.” Elämän lahjojen runsaudesta kiitämme Luojaamme, kaiken hyvän antajaa. Yksi suurimmista lahjoista onkin yhteys ja kohtaamiset ihmisten välillä:
”Elämän suuria hetkiä
ensimmäisen ja viimeisen tajuttavan
välillä
lienee lukemattomia
joista tärkeimmät kohtaamisia
inhimillistä yhteyttä merkitseviä”2
Tätä yhteyttä ihmisten kesken olet ollut rakentamassa niin seurakunnan elämässä kuin muutenkin. Nyt uuden vuoden kynnyksellä kiitämme Jumalaa taivaallisista ja maallisista lahjoista, joita Hän on meille hyvyydessään suonut, ja luottavaisin mielin astumme tulevaa kohti itsemme ja toinen toisemme Kristuksen rakkauden haltuun antaen. Näissä ilon ja kiitoksen ajatuksissa toivotan Sinulle, isä Markku, monia armorikkaita vuosia ja Jumalan siunausta!
(1) Arkkipiispa Leo, Luulen tuulen tulevan, Helsinki 2019, 224.
(2) Arkkipiispa Leo, Luulen tuulen tulevan, Helsinki 2019, 12.
