Opetuspuhe itsenäisyyspäivänä pyhän Nikolaoksen juhlana Uspenskin katedraalissa
Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen!
Juhlimme tänään sekä pyhän Nikolaoksen muistoa että Suomen itsenäisyyspäivää. Kiitämme vapaudesta ja rauhasta. Anomme kirkon rukouksissa itsenäisyyspäivänä, että Kristus antaisi laupeutensa lahjoja ja että Jumala soisi meidän kasvaa vilpittömässä rakkaudessa Häntä ja lähimmäistämme kohtaan ja että Jumalan armolahjojen mukaan voisimme rakentaa maatamme.
Jumalan armo on määrätön ja Hänen ihmisrakkautensa on kuin pohjaton meri. Pyhien elämässä tämä Jumalan ääretön rakkaus tulee erityisellä tavalla näkyviin. Pyhä Nikolaos, joka toimi piispana 300-luvun Myrrassa ja jonka muistoa kirkko tänään viettää, auttoi niin köyhiä kuin vaaroissa oleviakin, ja hän auttoi heitä muilta salassa. Hyvän tekemisen takana on pyhien ihmisten kohdalla yksinkertaisella tavalla rakkaus – ei pelko eikä hyöty, edes taivaallisten palkkioiden toivo. Juhlapäivänsä troparissa pyhää Nikolaosta kutsutaankin uskon ohjeeksi ja lempeyden esikuvaksi: hänen uskonsa ja rakkautensa oli todellista. Pyhä Nikolaos oli myös vainottu uskonsa tähden.
Päivän evankeliumissa kerrotaan, kuinka suuri joukko opetuslapsia ja paljon kansaa oli tullut kuulemaan Jeesusta ja hakemaan parannusta. Jokainen yritti tungoksessa päästä koskettamaan häntä. Kristus katsoi opetuslapsiinsa ja sanoi heille: ”Autuaita olette te köyhät, sillä teidän on Jumalan valtakunta. Autuaita te, jotka nyt olette nälissänne: teidät ravitaan. Autuaita te, jotka nyt itkette: te saatte nauraa.” Lisäksi Kristus kehottaa iloitsemaan, jopa hyppimään riemusta, kun he joutuvat kohtaamaan vihaa tai herjauksia. Silloin heitä odottaa palkka taivaassa.
Vastaavia autuaaksi julistuksia löytyy myös Matteuksen evankeliumin Vuorisaarnasta, ja autuuden lauseet lauletaan kolmantena antifonina sunnuntailiturgiassa. Autuaiksi näissä lauseissa kutsutaan köyhiä, murheellisia, sävyisiä, vanhurskautta janoavia, laupiaita, puhdassydämisiä, rauhantekijöitä, vanhurskauden tähden vainottuja. Heille Kristus sanoo: ”Iloitkaa!” Näillä autuuden lauseilla on siis keskeinen osa kirkon jumalanpalveluselämässä.
Tänään kuullussa Heprealaiskirjeen luvussa toivotetaan, että rauhan Jumala varustaisi kuulijat hyvillä lahjoillaan, niin että he voisivat täyttää Jumalan tahdon. ”Sen, mikä on hänelle mieleen, hän itse tehköön meissä.” Jokainen, joka ottaa vastaan Kristuksen sanan ja alkaa toteuttaa sitä elämässään, siis alkaa täyttää Jumalan tahtoa, löytää kirkon isien opetuksen mukaan käskyjen Antajan ja Jumalan armon.
Kun otamme pyhässä ehtoollisessa vastaan Kristuksen, me saamme sisäämme Kristuksen rakkauden, Kristuksen valkeuden, Kristuksen rauhan. Kun säilytämme ne sydämessämme, voimme viedä rauhan ja rakkauden mukanamme palveluksista kirkon ovien ulkopuolelle. Pyydämme Jumalalta voimia ja ymmärrystä, että voisimme edes vähäisissä määrin antaa elämällämme hyvän todistuksen yhteisestä uskostamme.
Elämme Vapahtajan syntymän hiljaisen odotuksen aikaa: joulupaaston aikana elämää värittää yksinkertaisempi ja pelkistetympi elämäntapa, jonka perussävy on luopuminen: luovumme tietyistä ruoka-aineista ja erilaisista arkea täyttävistä menoista ja raivaamme aikaa rukoukseen, lähimmäisemme auttamiseen, hengellisten tekstien lukemiseen. Annamme omastamme tarvitseville niin lähellä kuin kauempanakin. Yritämme luopua pahoista ajatuksista ja sanoista ja valita hyviä ajatuksia ja rakkaudellisia sanoja, Jumalan avulla. Kun puhdistamme oman sydämemme ja kadumme omia rikkomuksiamme, huomaamme herkemmin lähimmäisemme hädän.
Erityisesti nyt paastonaikana etsiydymme Jumalan läheisyyteen: Jos me rakastamme jotakuta, me haluamme olla hänen lähellään. Rukous taas on lähellä olemista. Tulemme kirkkoon kylvääksemme ikuisuuden siemenen, Jumalan kaltaisuuden suuruuden siemenen, omaan sydämeemme.
Näin voimme kohottaa katseemme ja ylentää sydämemme Herran puoleen: jo täältä käsin voimme saada esimakua taivaan valtakunnan ilosta ja rauhasta. Ja tässä Suomen valtakunnassa ja kansakunnassa sen jäseninä eläen ja palvellen saamme kokea myös maanpäällistä iloa ja rauhaa Hänen kunniaansa julistaen. Toivotan Jumalan siunaamaa paastokilvoitusta kohti Kristuksen syntymäjuhlan iloa!
