Opetuspuhe metropoliitaksi asetettavalle piispa Elialle Oulussa
Korkeasti Pyhitetty Oulun metropoliitta Elia, Kristuksessa rakas veli ja kanssapalvelija!
Tänään pyhän teofaniajuhlan jälkeisenä sunnuntaina olemme pyhässä liturgiassa asettaneet päällesi evankeliumikirjan. Piispaveljiesi kädet siirsivät sinulle Lohduttaja-Hengen voimalla jumalallisen armon ja asettivat sinut apostoliseen tehtävään.
Tänään myös sinä ensimmäisten apostolien tavoin jätät kaiken muun ja lähdet seuraamaan Jeesusta. ”He jättivät verkkonsa ja lähtivät seuraamaan Jeesusta” (Mark. 1:17). Sinulle uskotaan nyt piispana pohjoinen Oulun hiippakunta, jonka tunnet kirkkoherravuosiltasi jo hyvin.
Jumalan on nähnyt hyväksi, että astumisesi piispan tehtävään tapahtuu Kristuksen syntymän ja teofanian juhla-aikana. Idän kirkon munkki, vuonna 1980 edesmennyt ranskalainen arkkimandriitta Lev Gillet, on todennut, että ortodoksinen kirkkovuosi sisältää kolme suurta tapahtumaa, ja kutsua Kristuksen seuraamiseen.
Teofania-juhla on vuoden ensimmäinen juhla, jossa meille tarjotaan mahdollisuutta kohtaamiseen ystävämme ja Vapahtajamme kanssa. Meille annetaan teofaniassa mahdollisuus kokea samanlainen Jumalan ilmestyminen kuin Jordanilla. Siksi laulamme tropariveisussa: ”Kunnia olkoon Sinulle, Kristus Jumala, joka ilmestyit ja valistit maailman”.
Toinen kutsu Kristuksen seuraamiseen on pääsiäisenä, jolloin kuljemme Vapahtajan kanssa ristin ja ylösnousemuksen tien. Kristuksen kohtaamisesta tuolla tiellä on kaunis kuvaus ylösnousemuksen evankeliumistikiirassa: ”Sinä kuljit tiellä Luukkaan ja Kleopaan seurassa ja keskustelit heidän kanssaan, mutta puhuessasi et kuitenkaan heti ilmoittanut itseäsi”.
Kolmas mahdollisuus oikealle tielle meille annetaan helluntaina. Otamme silloin vastaan tulisen Hengen kasteen siltä Lohduttajaltamme, joka on juhlan veisun mukaan ”valo ja elämä, hengen silmillä nähtävä elävä lähde, viisauden Henki, taidon Henki, hyvä, oikea, aineeton ja syntejä puhdistava”.
Nämä kolme juhlaa, teofania, pääsiäinen ja helluntai, ovat kirkon meille antamia mahdollisuuksia löytää elämäämme uusi suunta.
Sinä, Kristuksessa rakas esipaimen Elia, aloitat piispallisen palveluksesi Vapahtajan kanssa ja Hänen laumansa kaitsijina nyt elettävän teofanian juhla-aikana. Tämän jälkeen sinulla alkaa valmistautuminen toiseen kohtaamiseen pääsiäisenä ja sitten kolmanteen helluntaina.
Nämä juhla-ajat ovat niitä hetkiä, joiden tulee ohjata myös sinun piispantyötäsi arjessa.
Vaikka piispan tulee papin tavoin olla tukena ja lohduttajana ortodoksikristittyjen arjessa, on sinulla nyt paljon vähemmän valintaa ajankäyttösi suhteen kuin pappina. Olet nyt asetettu tielle, jossa kuljet piispana muita esimerkilläsi johtaen. Olet nyt asetettu lauman eteen ja katseesi tulee olla eteenpäin, sillä Luukkaan evankeliumin sanoin "joka tarttuu auraan ja katsoo taakseen, ei ole sopiva Jumalan valtakuntaan" (Luuk. 9:62).
Työnkuvasi on sama kuin se, minkä apostoli Paavali antoi Timoteukselle: ”Näytä sinä uskoville hyvää esimerkkiä puheissasi ja elämäntavoissasi, rakkaudessa, uskossa ja puhtaudessa” (1. Tim 4:12).
Piispaa, episkoposta, merkitsevät termit Uudessa testamentissa korostavat kahta asiaa: vierailuja ja valvomista. Niistä ensimmäinen, vierailu, on evankeliumeissa esillä verbinä silloin, kun Jumala käy kansansa luona, kristityt vierailevat köyhien, orpojen ja leskien keskuudessa tai kun apostolit vierailivat lähetysmatkoillaan eri seurakunnissa.
Episkopos substantiivina saa merkityksensä ensimmäisestä: valvojan on vierailtava väsymättä valvottaviensa luona. Piispa voi vierailla ja valvoa, jos hän – Ignatios Antiokialaisen mukaan – ”kohottaa väsymättä rukouksessa järkensä ja sydämensä Jumalan puoleen”.
Kristuksessa rakas esipaimen Elia! Vain rukous voi avata sydämesi sille sinulle äsken rukoilemallemme ”jumalalliselle armolle, joka aina heikot parantaa ja puutteelliset täydelliseksi tekee”. Rukous olkoon lohduttajanasi ja turvanasi joka päivä.
Näillä ajatuksilla, Korkeasti Pyhitetty Oulun metropoliitta Elia, haluan ojentaa sinulle tämän paimensauvan. Ota se vastaan kädestäni kuin itseltään Herraltamme ylhäältä ja siunaa sillä tänne kokoontuneet rukoilijat, jotka yhdessä meidän kanssamme rukoilivat päällesi piispuuden armoa.
Meidän kaikkien taivaallisen esirukoilijamme, profeettojen ennustaman Kaikkein Pyhimmän Jumalansynnyttäjän, suojelus vahvistakoon sinua ja olkoon kanssasi kaikkina piispuutesi päivinä.
Aamen.
