Opetuspuhe palmusunnuntain liturgiassa Uspenskin katedraalissa
Eilen Lasaruksen lauantaina kirkkomme muisti Lasaruksen, Martan ja Marian veljen, herättämistä kuolleista Betaniassa. Ihmiset, joita oli saapunut juhlille Jerusalemiin suurin joukoin, hämmästelivät tätä suurta ihmettä ja halusivat tunnusteosta kuultuaan lähteä joukolla Kristusta vastaan. He ottivat palmunoksia ja vastaanottivat Herran kunnioittavia tervehdyksiä huutaen. Meillä on palmunoksien sijaan siunattuja virpovitsoja, ja näin mekin tervehtien toivotamme siunausta Herran Jerusalemiin ratsastuksen muistoksi.
Juhlan toinen tropari puhuu kasteesta: kun olemme haudatut kasteessa Kristuksen kanssa, olemme saaneet Hänen ylösnousemisessaan iankaikkisen elämän. Lasaruksen lauantai onkin ollut perinteinen kastepäivä ja kirkkoon liittymisen päivä. Tässäkin viikonvaihteessa olemme saaneet uusia jäseniä kirkkomme seurakuntiin, ja pian saamme kaikki yhdessä kohdata ylösnousemuksen ilon!
Kristus tuli Jerusalemiin nöyränä ja hiljaisena, aasilla ratsastaen. Kansa odotti innokkaasti vapautumista roomalaisen vallan alta. Odotuksiin ei kuitenkaan tullut juuri sellaista vastausta, jota kansanjoukko kaipasi. Jo muutaman päivän päästä kansa oli huutamassa ”ristiinnaulitse” Kunnian Kuninkaan ollessa Pilatuksen edessä. Tulevalla suurella viikolla seuraammekin Kristuksen tietä Jerusalemissa.
Ihmisten mielipiteet saattavat muuttua helposti. Pyhä Johannes Valamolainenkin toteaa kirjeissään, että ihmiset ovat epävakaita: tänään kiittävät, huomenna kaatavat. Olemme muutokselle alttiita, mutta turvaamme muuttumattomaan, ihmisiä rakastavaan Jumalaan. Pyrimme osoittamaan uskollista rakkautta Jumalaa kohtaan, niin kuin Jumalakin on meitä rakastanut.
Kristuksen kärsimys kertoo loppuun saakka ulottuvasta rakkaudesta. Evankeliumissa mainitaan nainen, joka rakkauden tekona voiteli Kristuksen kalliilla nardusöljyllä hänen kuolemansa ja hautaamisensa edellä. Meidänkin on hyvä elää rakkauden vuoksi, ei vain palkkioita etsien tai omia tavoitteita ajaen. Kun avaamme sydämemme Jumalan rakkaudelle, jos sallimme Kristuksen saapua, voi armo auttaa meitä heikkoja rakastamaan.
Tärkeää on tulla Jumalan luo, antaa Hänen rakastaa meitä. Niin ilon kuin murheen hetkinä voimme kääntyä Jumalan rakkauden puoleen. ”Levittäkää kätenne Kristuksen syliä kohden”, kehottaa pyhä Porfyrios Kausokalivialainen. Turva löytyy Jumalan luota. Hän on avun ja kaiken hyvän lähde.
Kuulemassamme kirjetekstissä mainitaan kaksi asiaa, joita tehdä aina: ”Iloitkaa aina Herrassa! …saattakaa aina se, mitä tarvitsette, rukoillen, anoen ja kiittäen Jumalan tietoon.” (Fil. 4:6–7) Kristityn ei tarvitse murehtia ja huolehtia: pyhä apostoli Paavali kehottaa aina tuomaan kaikki tarpeet rukouksin Jumalan tietoon. ”Älkää olko mistään huolissanne”, pyhä apostoli tähdentää. Kun tuomme huolenaiheemme Jumalalle ja jätämme asiamme Hänen haltuunsa, Jumalan rauha voi silloin varjella sydämen ja ajatukset.
Miten kallisarvoista mielenrauha onkaan! Helposti ajatuksemme kallistuvat huonoon suuntaan ja sydämemme on levoton. Ihminen tarvitseekin Jumalan apua: kun ajatuksemme sotkeutuvat ja mieli täyttyy huolilla, on hyvä noudattaa pyhän apostolin neuvoa ja tuoda kaikki rukouksessa Jumalan tietoon. Armon avulla voimme lakata huolehtimasta ja päättää luottaa Jumalaan. On väliä, miten ajattelemme, ja voimme myös valita, mitä ajattelemme. Valoisten ajatusten merkityksestä puhuu kirjetekstikin: ”Ajatelkaa kaikkea, mikä on totta, mikä on kunnioitettavaa … mikä vain on hyvää ja ansaitsee kiitoksen.” (Fil. 4:8)
Palmusunnuntai on iloinen ja valoisa juhla, pääsiäisen esijuhla. Kannamme siunattuja oksia, voitonmerkkejä. Siunattu on hän, joka tulee Herran nimessä! Kristus tulee pelastamaan ihmisen. Kiitosta kantaessamme luotamme siihen, että Herramme tuntee tilanteemme, seuraa elämäämme, tahtoo auttaa ja pelastaa. Lasten tavoin laulamme ”Hoosianna korkeuksissa!” ja lapsen kaltaisesti luotamme Isämme rakkauteen.
Aamen.
