Opetuspuhe Pyhän Kolminaisuuden kirkossa Helsingissä
Nimeen Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen!
Niin kauan kuin luemme evankeliumia vain kokoelmana kertomuksia kaukaiselta menneeltä ajalta, emme ymmärrä paljoakaan. Evankeliumi kuitenkin käsittelee historiallisia tapahtumia ja ihmiset, joista niissä puhutaan, ovat yksilöitä, persoonia. Mutta ennen kaikkea he ovat enemmän kuin vain sitä. Nämä henkilöt eivät rajoitu omaan yksilöllisyyteensä, vaan he rikkovat rajansa.
Jeesuksen autuaaksijulistamisen teesit tulevat päivän evankeliumissa äärimmäisen konkreettiseksi. ”Autuaita olette te köyhät”, julisti Kristus, ”sillä teidän on Jumalan valtakunta”. ”Mutta te rikkaat” jatkoi hän, ”voi teitä! Te olette jo onnenne saaneet” (Luuk. 6:20, 24.)
Päivän tekstissä emme kuitenkaan kohtaa köyhää, vaan varakkaan ihmisen. Jumala tahtoo auttaa häntäkin, mutta tekee sen omalla tavallaan, asettamalla hänet vastakkain köyhän kanssa. Jumala nimenomaan haluaa lähettää köyhän rikkaan luo, jotta tämä tulisi tietoiseksi tehtävästään. Ilman köyhää ei rikaskaan voi löytää elämää. Rikas tarvitsee köyhää yhtä paljon kuin köyhä tarvitsee rikasta.
Tämä oli kenties Vapahtajamme luo tulleen miehen mielessä hänen kysyessään iankaikkisen elämän perimisen edellytyksiä. Vastauksessaan ”käskyt sinä tiedät” Jeesuskin lähti siitä, että lain käskyjen noudattaminen johtaa iankaikkisen elämän perimiseen. Puuttuiko häneltä sittenkin jotakin? Varmaan tämä mies oli kaiken Herrasta kuulemansa perusteella päätellyt, että hänellä oli jotakin lisättävää vakiintuneeseen juutalaiseen opetukseen. Kristushan puhui Jumalan valtakunnasta toisella tavalla kuin kirjanoppineet. Rikas mies oli oikeassa. Ja Jeesuksen vastaus vahvisti miehen epäilyt. Häneltä sittenkin puuttui jotakin.
Viimeistään nyt käy selväksi, mikä on varsinainen ero rikkaan ja köyhän välillä. Ero ei johdu ensi kädessä siitä, että yhdellä on paljon rahaa ja toisella ei ole sitä lainkaan. Se ei ole myöskään siinä, että Jumala olisi vain köyhien Jumala. Jumala on kaikkien Jumala. Olennainen ero lienee siinä, että rikkaan on helpompi langeta harhakuvitelmaan, että hänellä on kyllin selviytyäkseen itsekseen.
Päivän pyhässä tekstissä Kristuksen vastaus ”Yksi sinulta vielä on tekemättä” tai kuten Markus on evankeliumissaan todistanut: ”Yksi sinulta puuttuu” (Mark. 10:21) – on osaltaan määritellyt – jopa rakentanut – maailman ja kirkon historiaa. Tämä yksi on ymmärrettävä kaksiosaisesti. Toisaalta miehen oli myytävä kaikki, mitä hänellä oli, ja annettava köyhille, toisaalta hänen oli lähdettävä seuraamaan Vapahtajaamme. Kristuksen seuraamisen käsittäminen kirjaimellisesti vapaaehtoiseksi köyhyydeksi synnytti erakko- ja luostariperinteen niin läntisessä katolisessa kuin meidän itäisessä ortodoksisessa kirkossamme. Vapaaehtoisesta köyhyydestä tuli uusi yhdestoista käsky. Harvoin on yhdellä ainoalla lauseella ollut sellainen vaikutus historiaan.
Jeesuksen vastaus oli yksinkertaisempi kuin kaikki siitä tehdyt selitykset. Köyhät unohtanut rikas mies ei ollutkaan pitänyt ensimmäistä käskyä. Omaisuus oli hänen epäjumalansa. Mutta rikkaankaan pelastuminen ei ole mahdotonta, koska pelastuminen on Jumalan eikä ihmisen teko. Tässä tulemme Kristuksen kaksiosaisen vastauksen jälkimmäiseen puoleen: elämän perimisen edellytys riippuu siitä, minkälaisen suhteemme rakennamme meidän Herraamme ja Vapahtajaamme Jeesukseen Kristukseen. Sillä ”Hän oli rikas mutta tuli köyhäksi teidän vuoksenne, jotta te rikastuisitte hänen köyhyydestään”, sanoo apostoli Paavali (2. Kor. 8:9).
Jokaisen meistä tulisi olla halukas seuraamaan häntä tällä tiellä. Jokaiselle meistä Jeesus tahtoisi voida sanoa: ”Autuas olet sinä, joka olet köyhä, sinulle kuuluu Jumalan valtakunta”.
Eikö olisikin ihanaa saada kuulla tämä hänen suustaan? Aamen.
