Olet täällä

Opetuspuhe toisena joulupäivänä Pyhän Kolminaisuuden kirkossa Helsingissä

Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen!

Eilen oli Jumalamme ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen syntymäjuhlan ensimmäinen päivä. Tänään on toinen joulupäivä, eli Jumalansynnyttäjän juhla ja pyhän perheen Egyptiin paon muistopäivä. Joulujuhla päättyy ensi sunnuntaina, jolloin vietetään pyhän Joosefin, Jumalansynnyttäjän kihlaajan muistoa.

Jumalanäidin rooli Kristuksen synnyttäjänä ja Elämän äitinä on keskeistä ortodoksisissa jouluhymneissä. Pyhän syyrialaisen piispa Kosmaksen kirjoittamassa joulukanonissa Jumalan syntymää ihmiseksi ja Jumalansynnyttäjän roolia siinä kuvataan Vanhan testamentin ennusmerkkien välityksellä: ”Palamaton pensas kuvasi muinoin Neitseen pyhitettyä kohtua”; ”Kastetta synnyttävä pätsi oli tavattoman ihmeen esikuvana, sillä se ei polttanut sisäänsä heitettyjä nuorukaisia. Niin jumaluuden tulikaan ei polttanut Neitsyttä”; ”Minä näen oudon ja ihmeellisen salaisuuden: näen luolan taivaana ja Neitseen kerubien istuimena.”

Tänään, toisena joulupäivänä, kirkko esittelee meille Marian ihmisyyden esimerkkinä. 1300-luvulla elänyt bysanttilainen mystikkoteologi Nikolas Kabasilas kuvaa Mariaa muun muassa näin: ”Silloin kun Jumala uudistaakseen ihmiskunnan katsoi hyväksi syntyä maailmaan ainosyntyisenä Poikana ja toisena Aadamina, teki Hän Neitseestä tämän suunnitelmansa toteuttajan. Jumala lausui tämän tärkeän päätöksen ja Neitsyt sen vahvisti. Jumalan, Sanan, ihmiseksi syntyminen ei ollut vain Isän, Pojan ja Hengen työtä. Se oli myös työ, jonka aikaansai Neitseen tahto ja usko.”

Lohdutus syntyi eilen maailmaan. Päivän epistolatekstissä luettiin heprealaiskirjeen kohta, jossa kerrotaan, miksi Jumalan Poika tulee jouluna ihmiseksi. Hän tulee riistämään vallan kuolemalta ja päästämään vapaiksi kuoleman pelon sekä orjuuden alaiset. Päivän evankeliumi puolestaan kertoo pyhän perheen paosta Egyptiin, joka on Vanhan testamentin tapahtumien ennustusten mukainen. Jeesus – uusi Israel – joutuu pakenemaan ensimmäisen Israelin tavoin omasta maastaan. Paluu kotimaahan oli uuden alku: kotia Jeesus ei sieltä saanut, vaan uusi Israel oli löytävä kotinsa vasta taivaassa. Tämä on Jeesuksen seuraajina myös meidän osamme.

Päivän evankeliumitekstistä piirtyy esiin joulun sanomaa sävyttävä varjopuoli: maailman isäntänä on Herodes, joka raivoaa messiaslasta ja sen myötä pelastusta vastaan. Lasta vainoavat faaraot ja herodekset eivät kuitenkaan ole kaukana menneisyydessä tai poissa. Tapaamme heitä yhä keskuudestamme tänäkin päivänä, esimerkiksi Vapahtajamme synnyinseudulla Lähi-Idässä. Mutta juuri joulun varjopuoli on joulun todellinen ja perimmäinen syy. Kuten Mooses vedettiin ylös vedestä, niin Kristus, Pelastaja, pelastettiin lasten murhasta. Hän säästyi Golgatan uhria varten. Hän nousi kuolleista ja voitti kuolemallaan kuoleman ja pahan.

Lasten murhalta pelastunut Vapahtajamme syntyi jouluna maailmaan, jotta meistäkin tulisi Jumalan lapsia. Ja juuri pimeästä luolasta pilkahtaa joulun pieni valo. Tänään juhlittava Jumalansynnyttäjä on myös esimerkki todellisesta opetuslapsesta. Maria oli ristin äärellä yhdessä poikansa rakkaimman opetuslapsen kanssa. Tuo ristiinnaulitun vieressä ollut opetuslapsi kuvaa meitä, Jumalan kirkkoa, jonka Jeesus antoi Äitinsä suojelukseen: ”Tämä on äitisi!” Siitä hetkestä lähtien opetuslapsi piti huolta Jeesuksen äidistä,” sanotaan Johanneksen evankeliumissa. (Joh. 19:27)

Vanhan testamentin profeettojen ennustus kärsivästä Herran palvelijasta, pako Egyptiin, todistaminen ja uskon jalo kilpailu ovat kaikki yhtä pitkää ja ikuisesti jatkuvaa kertomusta Jumalan läsnäolosta ihmisten keskellä. Hän joka kerran kärsi ja antautui kiusatuksi pelastuksemme tähden, on nytkin pakolaisena. Hän jonottaa leipäjonossa, palelee kadulla. Ja hän saapuu luoksemme kodittomana muukalaisena. Hän syntyy meissä uskon kautta, tänäänkin. 

Elämämme kaikissa koettelemuksissa voimme luottavaisin mielin kääntyä aina nyt seimessä makaavan Herramme ja Vapahtajamme, Jeesuksen Kristuksen sekä Hänen äitinsä puoleen kaikissa pyynnöissä ja anomuksissamme. ”Tänään näkymätön luonto yhdistyy Neitseestä ihmisiin. Tänään ääretön olemus kiedotaan Betlehemissä kapaloihin. Tänään Jumala johdattaa tähden kautta tietäjät kumartamaan ja ennustamaan Hänen kolmipäiväisestä haudastaan kullan, mirhan ja suitsukkeen kauttaSen tähden me veisaamme: Oi Neitseestä lihaksi tullut Kristus Jumala, pelasta meidän sielumme!” Aamen.

© Suomen ortodoksisen arkkipiispan kanslia, Liisankatu 29 A, 00170 Helsinki, puh. 020 6100 240, helsingin.hiippakunta@ort.fi