Puhe Patriarkka Bartolomeoksen kunniaksi Helsingissä
Teidän Pyhyytenne, korkeasti pyhitetyt ja siunatut esipaimenet, Kristuksessa rakkaat isät, veljet ja sisaret.
Olemme kokoontuneet viettämään pyhää liturgiaa Ekumeenisen patriarkaatin suojeluksessa elävän Suomen ortodoksisen arkkipiispakunnan pääkaupungin katedraaliin.
Olemme yhdessä rukoilleet: "Varjele kirkkosi täyteys, pyhitä ne, jotka rakastavat Sinun huoneesi kauneutta, palkitse jumalallisessa voimassasi heidän kunnioituksensa kunnialla, äläkä hylkää meitä, jotka Sinuun turvaamme.”
Tuon rakkauden ja kunnioituksen kohteena meillä kaikilla, Suomen autonomisen ortodoksisen kirkon lapsilla on tänään, Puhtaimman Valtiattaremme, Jumalansynnyttäjän ja ainaisen Neitseen Marian syntymän päätösjuhlana erityisesti Te, pyhän ortodoksisen apostolisen ja katolisen kirkon ensimmäinen esipaimen, Pyhin Patriarkkamme Bartolomeos.
Suomen pääkaupunki Helsinki on yksi Euroopan unionin itäisimmistä pääkaupungeista. Olemme sananmukaisesti idän ja lännen välissä, alueella, jossa vuosisatojen ajan on kohdannut kristillisyys sen itäisen ja läntisen perinteen muodossa. Nämä Suomenlahden rannat ovat edelleenkin idän ja lännen kohtauspaikkoja.
Suomalaisina EU-kansalaisina meillä on oikeus elää läntisessä ja vapaassa demokratiassa. Toisaalta ortodokseina velvollisuutemme on pitää yllä Euroopassa ortodoksisen kirkon perinnettä.
Ensimmäinen lähtökohta suo meille demokratian vapauden raikkaat tuulet. Toinen, pyhän ortodoksisen ja apostolisen kirkon perinne, on kallio, jolla jokaisen meistä on turvallista seisoa myös silloin, kun maailman tuulet puhaltavat kovastikin.
Konstantinopolin Ekumeenisen patriarkan vierailu tuo autonomiseen kirkkoomme henkisen arvopohjan vahvistusta. Autonomian alkuvuosikymmeninä identiteettimme oli tuon ajan yhteiskunnallisesta tilanteesta johtuen suomalaiskansallisuuten painottuva. Kansallisen yhteenkuuluvuuden henki hallitsi kirkon profiilia myös toista maailmansotaa seuranneen evakkotaipaleen jälkeen.
Nyt asiat ovat toisin. Viime vuosikymmeninä yhteiskunnallisen kulttuuri-ilmaston muutos on näkynyt myös ortodoksisessa kirkossa. Yksi keskeinen haaste on toimintaympäristömme henkinen laajentuminen ja maahanmuuttajien osuuden kasvaminen seurakunnissamme. Kirkkomme identiteetin perustaksi on noussut monikielinen ja -kulttuurinen ortodoksisuus.
Tässä suhteessa olemme poikkeus muissa Euroopan unionin maissa sijaitsevista ortodoksisista kirkoista. Meillä seurakunnat eivät ole ihmisten etnisen taustan mukaan organisoituja vaan alueellisia seurakuntia. Kaikki tuon alueen ortodoksikristityt voivat tuntea ne omakseen.
Jumala on suonut meille mahdollisuuden olla paikalliskirkko kaikille Suomessa asuville ortodokseille. Suokoon Herra, että saamme ykseydessä toteuttaa tätä tehtävää tulevaisuudessakin.
Teidän Pyhyytenne. Palkitkoon Herramme, joka varjelee kirkkonsa täyteyden, teidät, Jumalan huoneen kauneutta rakastavan esipaimenemme "kunnioituksella ja kunnialla ja älköön Hän hylätkö ketään meistä, jotka turvaamme Häneen".
