Radiohartaus Jumalansynnyttäjän Neitseen Marian temppeliintuomisen juhlana
Ortodoksinen kirkko viettää tänään Jumalansynnyttäjän Neitseen Marian temppeliintuomisen juhlaa. Sitä vietetään adventin eli joulupaaston alussa. Tämä Filippuksen paasto alkoi kuusi päivää sitten 15. marraskuuta.
Sisällöltään päivän juhla liittyy Jumalansynnyttäjän syntymäjuhlaan ja onkin eräänlainen jatko sille. Sen aihe perustuu myös Jaakobin protoevankeliumiin. Siinä kerrotaan, kuinka Neitsyt Marian vanhemmat, Joakim ja Anna, toivat Marian Jerusalemin temppeliin hänen saavuttaessaan kolmen vuoden iän. Temppelissä hänet otti vastaan ylipappi, joka sanoi ”Herra on tehnyt nimesi suureksi kaikissa sukupolvissa. Sinussa on Herra viimeisinä päivinä tuova julki lunastuksensa Israelin lapsille.”
Perimätiedon mukaan tämä ylipappi oli Sakarias, pyhän Johannes Kastajan tuleva isä. Tavatessaan kolmivuotiaan Marian hän vei hänet temppelin kaikkein pyhimpään osaan, johon vain pappi sai astua kerran vuodessa. Eräs 600-luvulla kirjoitettu juhlapäivään liittyvä kirkkoveisu painottaakin tapahtuman iloa ja riemua seuraavasti: ”…ja enkelien kuoro salaisesti riemuitsee. Heidän kanssaan viettäkäämme mekin tänään juhlaa ja huutakaamme Gabrielin sanoin: Iloitse, Armoitettu, laupeudessaan suuri Herra on Sinun kanssasi!”
Ortodoksisessa perinteessämme Marian temppeliintuominen tulkitaan Jumalan iankaikkisen suunnitelman täyttymiseksi, mikä ennustaa Vapahtaja Kristuksen tulemista maailmaan. Kuva Jumalansynnyttäjästä Jumalan temppelinä kumpuaa puolestaan keskeisesti päivän liturgisista teksteistä. Toki erilaisia yksityiskohtia juhlan tapahtumista mainitaan myös. Kuten se, kuinka Anna saattaa lapsukaisensa temppeliin neitseiden valaistessa hänelle tietä. Tai se, kuinka tavatessaan Marian ja hänen vanhempansa temppelin kynnyksellä, Sakarias kävi vuoropuhelua Annan kanssa ja pohti, onko temppeli arvollinen ottamaan vastaan hänet, jota jumalalliset profeetat nimittävät Jumalansynnyttäjäksi? Tähän Anna vastasi ”Minä olen Jumalan palvelija, ja uskossa rukoilen Häntä ottamaan vastaan tuskieni hedelmän”.
Toisesta kristillisestä traditiosta tuleva ihminen, joka astuu sisään ortodoksiseen pyhäkköön ja jää seuraamaan sen jumalanpalvelusta, ei voi olla kiinnittämättä huomiota siihen, miten innostuneesti siellä kunnioitetaan Mariaa. Hänen puoleensa käännytään kutsumalla häntä Theotokokseksi – Jumalansynnyttäjäksi. Hän on läsnä kaikkialla. Hänen ikoniensa eteen sytytetään kynttilöitä. Hänen nimeään ylistetään jokaisessa liturgiassa, hetkipalveluksissa ja suurissa juhlissa, joita vietetään pelastushistoriamme keskeisimpien tapahtumien kunniaksi: jouluna, pääsiäisenä, taivaaseenastumisena ja helluntaina. Hänen syntymänsä on kirkkovuoden ensimmäinen suuri juhla ja kuolonuneen nukkumisensa puolestaan viimeinen. Seuraava rukous lausutaan Kristukselle läpi koko liturgisen vuodenkierron: ”Pyhimmän Äitisi esirukouksien tähden pelasta meidät.”
Ortodoksinen näkemys Mariasta ei ole pääasiassa vain naisten tai naiseuden perimmäisenä esikuvana toimiminen. Marian merkitys on ainutlaatuinen – universaali, sekä kosminen että eskatologinen. Hänessä koko luomakunnan päämäärä ilmoitetaan ja julistetaan. Hänessä henkilöityy se kutsu, joka on esitetty meille kaikille yksilöinä ja yhteisöinä – kutsu elää pyhyydessä.
Jotta tämä kaikki tapahtuisi, Marian oli tietysti sanottava kerran ”Olkoon siis niin”, kuten Luukasevankeliumissaan todistaa. (Luuk. 1:38) Mutta silti nämä konkreettiset Marian sanat loistavat poissaolollaan juhlapäivän hymnografiassa. Ehkä syynä tähän on se, että juuri tänään hän kuvastaa sitä luomisen huipentumaa, joka kysyy, kuinka me vastaamme tähän enkelin muinaiseen ilmoitukseen Jumalan Pojan syntymästä.
Jotta kristityn elämän päämäärä – Jumalan kuvaksi ja kaltaisuudeksi tuleminen – toteutuisi, on myös meidän pystyttävä sanomaan itsellemme: ”Olkoon siis niin”.
Jumala ei astu tähän maailmaan, tai meidän maailmaamme, ellemme tarjoa hänelle tilaa. Ei maantieteellistä tilaa jossain toisaalla, vaan meidän omamme – itsemme ja aikamme tänään. Jumala ei astu tähän maailmaan, mikäli yritämme asettaa rajoja sille, kuinka suurelta osin olemme valmiita hyväksymään Marian ”Olkoon siis niin” -sanoman. Hän ei tule, jos vastaamme myöntävästi, mutta asetamme sitten suostumuksellemme omat ehtomme.
Omat ehdot on uhrattava. Kuten apostoli Paavalikin kerran sanoi: ”Ettekö muka tiedä, ettette omista itseänne? Jumala on antanut Pyhän Hengen teihin asumaan, ja teidän ruumiinne on tämän Hengen temppeli.” (1. Kor. 6:19) Meidän täytyy siis uhrata oma egomme ja kasvaa Pyhän Hengen temppeleiksi. Vasta tällöin meistä tulee suurempia ja kalliimpia kuin Jerusalemin temppeli tai mikä muu rakennus tahansa.
Rukoilkaamme, oi Jumalansynnyttäjä Neitsyt, että ne, jotka Sinun laupeuteesi turvaavat ja Sinun Poikaasi, Jumalaa ja kaikkeuden Luojaa, uskossa hartain mielin kumartavat, pelastuisivat vaaroista, onnettomuuksista ja kaikista kiusauksista. Aamen.
