Saarna 13. helluntainjälkeisenä sunnuntaina Kuopiossa
Päivän evankeliumissa luettu vertaus (Matt. 21:33–42) viinitarhan vuokraajista on yksi voimakkaimpia vertauksia Jeesuksen kuolemasta.
Viinipuu ja hedelmät on Raamatussa esillä monessa kohdin. Siitä puhuivat Vanhan testamentin profeetat. Heille viinipuu oli Jumala ja puun rakkaita hedelmiä olivat Jumalan kansa Israel.
Näin Jumalasta ja Hänen viinitarhastaan puhuu profeetta Jesaja:
”Ystävästäni minä tahdon laulaa, laulun rakkaasta ystävästäni ja hänen viinitarhastaan. Ystävälläni oli viinitarha hedelmällisellä rinnemaalla. Hän muokkasi sen, perkasi puhtaaksi kivistä ja istutti sinne jaloa viiniköynnöstä, hän rakensi sen keskelle vartiotornin ja louhi kallioon viinikuurnan. Hän odotti makeiden rypäleiden satoa, mutta tarha kasvoi villimarjoja. Mitä pitäisi vielä tehdä viinitarhalleni? Mitä jäi tekemättä? Minä odotin siltä rypäleitä, miksi se kasvoi villimarjoja?” (Jes. 5:1–2,4).
Jeesus puhui viinipuuvertauksessaan kuten profeetat villimarjoja kasvavasta puusta, jonka piti tuottaa rypäleitä. Kristus liittyy näin samojen profeettojen ketjuun, johon kuuluivat Vanhan testamentin patriarkat, profeetat ja vanhurskaat sekä Edelläkävijä Kastaja Johannes.
Viinitarhan hoitajat ovat kansan johtajia mutta myös palvelijoita, joita kohdellaan kaltoin. Samalla tavalla kuin viinitarhan omistajan palvelijat ja hänen oma poikansa, myös Jumala lähetti Poikansa maailmaan.
Viinitarhan vuokraajat huusivat toisilleen ”Hän on perillinen. Tapetaan hänet”, Jeesus sai puolestaan kuulla huudot ”Ristiinnaulittakoon, ristiinnaulittakoon!”
Viinitarhan isännän poika raahattiin surmattavaksi ulos viinitarhasta, Jeesus ristiinnaulittiin Jerusalemin muurien ulkopuolella.
Päivän evankeliumi on paitsi ennustus Jeesuksen kuolemasta myös opetus siitä, mitä meiltä, Jumalan viinitarhan hoitajilta ja Herran lammastarhan paimenilta odotetaan.
Kuulimme pienen saaton jälkeen psalmin 80 sanat: ”Jumala, katso alas taivaasta ja näe tämä viinitarha. Lähesty armollasi ja vahvista se, minkä Sinun oikea kätesi on istuttanut.” Tuo psalmi ja sen mukana tuleva siunaus kertoo siitä, miten me Uuden Liiton lapset olemme samoja lapsia kuin ne, joita patriarkkojen ja profeettojen kädellä johdettiin Vanhan testamentin aikana.
Yhteys Vanhan ja Uuden testamentin ajan välillä on myös siinä, että sama Jumalan varjelus – mutta myös tuomio – on yllämme ja vartijamme myös tänään. Jumalan kaikkinäkevä silmä kaitsee ja valvoo niin karitsoja kuin lampaita, niin viinitarhan vartijoita kuin sen viljelijöitäkin. Tästä syystä kirkko rukoilee paimentensa puolesta, että he osaisivat johtaa ja paimentaa Herran laumaa muistaen, että kerran viinitarhan isäntä tulee vaatimaan heidät siitä tilille.
Näitä paimenia olivat patriarkat, profeetat, apostolit ja marttyyrit. Heidän jälkeensä Jumalan viinitarha on Kristuksen kirkon kaitsettavana. Vastuu on suuri. Meidän on sen vuoksi Jumalan kansana rukoiltava niiden puolesta ja suojeltava niitä, jotka Herra on asettanut viinitarhansa paimeniksi.
Jumalan viinitarha on suuri. Se kasvaa tästä liturgiaan kokoontuvasta seurakunnasta, joka lähtee maailmaan kertomaan hyvästä Paimenesta. Kutsumme heidät yhteyteemme Herran sanoin:
”Minulla on myös muita lampaita, jotka eivät ole tästä lammastarhasta; myös niitä tulee minun johdattaa, ja ne saavat kuulla minun ääneni, ja on oleva yksi lauma ja yksi paimen” (Joh. 10:16).
