Saarna pyhän ristin ylentämisen jälkeisenä sunnuntaina Vaasassa

Vietämme tänään kunniallisen ja eläväksitekevän ristin ylentämisen juhlan jälkeistä sunnuntaita.

Tällä suurella juhlalla on kaikista kirkkovuoden juhlista pääsiäisen jälkeen pisin esi- ja jälkijuhlakausi.

Syyskuuta 14:nä vietettävällä ristin juhlalla on yksi valmistussunnuntai, esijuhlapäivä, juhlaa seuraava sunnuntai ja vielä seitsemän päivää kestävä jälkijuhla.

Sunnuntaina ristin juhlaa ennen ja sen jälkeen, eli tänään, luetaan liturgiassa juhlan teemaan kuuluvat tekstit lähetyskirjeistä ja evankeliumeista.

Risti on juhlaviikon ajan analogilla kirkon keskellä.

Kunniallisen ja eläväksitekevän ristin ylentäminen on ekumeeninen juhla. Sitä vietetään Armenian, Etiopian ja Intian kirkoissa ja tietysti myös anglikaanisissa ja katolisissa kirkoissa eri puolilla maailmaa.

Eläväksitekevä risti on viikoittaisen jumalanpalveluskierron keskus.

Sunnuntaisin lauletaan ja luetaan aina yksi kanoni ristin ja ylösnousemuksen kunniaksi. Kuulemme sen merkiksi lauantain vigilioissa esilauselman ”Kunnia olkoon, Herra, Sinun kunnioitettavalle ristillesi ja ylösnousemisellesi”.

Myös keskiviikkoisin ja perjantaisin ensimmäinen kanoni aamupalveluksissa on ristin kunniaksi.

Näiden kaikkien lisäksi ristin juhlia vietetään vielä suuren paaston puolivälissä, ristinkumartamisen sunnuntaina ja elokuun ensimmäisenä päivänä, kunniallisen ja eläväksitekevän ristin esiintuomisen juhlana.

Risti ja ylösnousemus ovat erottamaton osa kristinuskoa.

”Jokainen, joka on Kristuksessa, on siis uusi luomus. Vanha on kadonnut, uusi on tullut tilalle!” (2. Kor. 5:17).

Näin kirjoittaa apostoli Paavali siitä, millaisen muutoksen risti ihmiskunnalle toi. Ja tuo historiallinen tapahtuma, Jeesuksen ristiinnaulitseminen, on Paavalin mukaan juuri todistus Jumalan olemassaolosta: ”Sen, mitä Jumalasta voidaan tietää, he kyllä voivat nähdä. Onhan Jumala ilmaissut sen heille” (Room. 1:19–20).

Kaiken tämän tunnustavilta apostoli edellyttää elämänmuutosta. ”Minä varoitan teitä vakavasti Herran nimeen: älkää enää eläkö niin kuin pakanat! Heidän ajatuksensa ovat turhanpäiväisiä, heidän ymmärryksensä on hämärtynyt, ja se elämä, jonka Jumala antaa, on heille vieras, sillä he ovat tietämättömiä ja sydämeltään paatuneita. Mutta ei teille ole Kristuksesta tällaista opetettu. Teidän tulee uudistua mieleltänne ja hengeltänne ja pukea yllenne uusi ihminen, joka on luotu sellaiseksi kuin Jumala tahtoo, elämään oikeuden ja totuuden mukaista, pyhää elämää” (Ef. 4:17–18, 20, 23–24).

Nämä apostoli Paavalin ajatukset rististä ovat ortodoksisen ihmiskuvan keskiössä. Mutta tuo ”uusi luomus”, mieleltään ja hengeltään uudistunut ”uusi ihminen” ei ole sama asia kuin sellainen ihmiskuva, jota meille kuvataan nykyaikaisen, aikaansa seuraavan tai modernin ihmisen mallina.

Apostolin puhuma uusi ihmisyys on Hengen hedelmien täyttämää, jonka tunnusmerkkejä ovat ”rakkaus, ilo, rauha, kärsivällisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, lempeys ja itsehillintä” (Gal. 5.22–23).

Kunniallisen ja eläväksitekevän ristin juhla on ortodoksisena juhlaterminä “ylentämisen” juhla.

Tänä päivänä luetuissa galatalaiskirjeessä ja Markuksen evankeliumissa puhuttiin kuitenkin ”itsensä kieltämisestä”, ”ristin ottamisesta” ja ”Kristuksen kanssa ristiinnaulitsemisesta” (Mark. 8:34, Gal 2:19).

Juuri tässä vapaaehtoisessa uuden elämänsuunnan tuomassa ja vanhasta vapautumisessa on kristinuskon keskeinen sanoma.

Pyhä Kosmas Damaskolainen (794) tiivistää ristin ylentämisen juhlan kanonissa apostolin Paavalin teologian näin:

”Te Raamattua rakastavat, lukekaa ja käsittäkää, mitä kirjoittaa galatalaisille hän, joka temmattiin kolmannen taivaan jälkeen paratiisiin, sillä hän kuuli jumalallisia sanoja, joita ei ihmiskieli voi lausua. Hän sanoo: ’Pois minusta, että kerskaisin muusta kuin Herran rististä, jolla kärsien Kristus vapautti himojen orjuudesta’. Pitäkäämme mekin kerskauksenamme samaa Herran ristiä, sillä se on meille pelastuksen puu, rauhan ase, lannistumattoman voiton merkki”.

Risti vapauttaa.

Siitä kertoo Paavali, kun hän antaa ohjeita Efeson seurakunnalle.

Näitä samoja ohjeita saamme seurata Kristuksen kirkossa edelleen.

”Älkää päästäkö suustanne sopimatonta puhetta, vaan puhukaa sitä, mikä kulloinkin on hyvää ja hyödyllistä ja kuulijoille iloksi. Älkää tuottako surua Jumalan Pyhälle Hengelle, jonka olette saaneet sinetiksi lunastuksen päivää varten. Hylätkää kaikki katkeruus, kiukku, viha, riitely ja herjaaminen, kaikkinainen pahuus. Olkaa toisianne kohtaan ystävällisiä ja lempeitä ja antakaa toisillenne anteeksi, niin kuin Jumalakin on antanut teille anteeksi Kristuksen tähden” (Ef. 4:29–32).

18.9.2016