Saarna Synodin isien sunnuntaina Lintulassa

Tänään on Khalkedonin kirkolliskokouksen isien muistopäivä. Bosporinsalmen itärannalla sijaitseva Khalkedonin kaupunki on nykyisen Istanbulin esikaupunki.

Meille kristityille Khalkedon on tärkeä paikka siksi, että siellä pidettiin lokakuussa 451 kristillisen maailman neljäs kirkolliskokous eli Ekumeeninen Synodi.

Tähän synodiin osallistuneiden isien muistopäivää vietetään vuosittain sunnuntaina, joka sattuu heinäkuun 13.–19. päivän välille.

Khalkedonin kirkolliskokous on monessa mielessä dogmaattisesti historian tärkein synodi. Vaikka uskontunnustus oli jo hyväksytty kahdessa kirkolliskokouksessa Nikeassa (325) ja Konstantinopolissa (381), määritettiin juuri Khalkedonissa se, miten kristinusko yhdistää Jumaluuden ja ihmisyyden

Ortodoksisen käsityksen mukaan antropologian perusta on jumalihmisyys ja isien usko siihen avautuu kirkon tulkinnassa. Kirkko ei keksi Jumala- ja ihmiskäsityksiä, vaan selittää ne käyttäen lähteenä pyhiä kirjoituksia.

Jeesus kysyi apostoleiltaan "Kuka minä teidän mielestänne olen?" ja Pietari vastasi hänelle: "Sinä olet Messias" (Mark. 8:29). Joka kerta, kun Jeesus esittää evankeliumeissa kysymyksen alkuperästään, on siihen tuleva opetuslapsen vastaus oppia Messiaasta eli kristologiaa.

Vanhan kirkon käsitys dogmeista ei perustu opin kehittymiseen. Tällainen käsitys oli kirkkoisille täysin vieras. Kirkon oppi on täyteydessään ollut aina olemassa kirkossa.

Harhaoppiset eli hereetikot olivat puolestaan niitä, jotka ryhtyivät pilkkomaan tätä dogmaattista kokonaisuutta mieltymystensä mukaan. Harhaoppista tarkoittava sana ”hairesis” tarkoittaa sanatarkasti juuri ”mieltymyksiä”, preferenssejä.

Khalkedonin synodin oppi Kristuksen jumalihmisyydestä on kahdensuuntainen.

Se on kolossalaiskirjeen mukaan ylhäältä annettu totuus: ”Hänessä on jumaluus ruumiillistunut koko täyteydessään” (Kol. 2:9). Toisaalta jumalihmisyys on myös meidän kokemustamme jumaluuden säteilystä niissä ihmisissä, jotka kirkko on nostanut esikuviksemme vuosisatojen ajan.

Totuus on ylhäältä taivaasta saatu ja alhaalla maan päällä koettu. Tämä kahdensuuntainen liike tuli mahdolliseksi, koska ihmiseksi tullut Jumala yhdisti jumalallisen ja inhimillisen luonnon yhdeksi. Ja tämä Khalkedonin kirkolliskokouksen päätös eletään todeksi Pyhän Hengen inspiroimassa kirkon kollektiivisessa uskossa.

Khalkedonin kirkolliskokous pidettiin vuonna 451. Onko synodin vahvistama dogmi Jumalihmisyydestä edelleen pätevä? Onko se yhteensopiva nykyisten jumaluudesta lausuttujen mielipiteiden kanssa?  Voiko kristillisen jumalihmisyyden kohdata myös muissa uskonnoissa?

Kirkon usko, Raamatun tulkinta tai traditio eivät sulje pois mahdollisuutta löytää jumalihmisyyden salaisuutta myös muita teitä. Luovuttamatonta kirkolle on kuitenkin juuri Khalkedonin dogmi jumaluuden ja ihmisyyden olemuksellisesta unionista. ”Minä olen tie, totuus ja elämä” (Joh. 14:6) merkitsee sitä, että Jumala ei ole ajatus vaan persoona!

Tämä antaa syvemmän sisällön myös sille, mitä usko Jeesukseen Kristukseen pelastajana ortodokseille merkitsee. Se merkitsee sitä, että Jumalihmisen pelastustyö on tehty kerran, mutta se jatkuu kaikkien niiden häneen uskovien avulla, jotka näkevät toisessa ihmisessä Jumalan kaltaisuuden.

Tämä usko ei sulje pois sitä, että Jeesus Kristus voidaan löytää kaikkialta. ”Totisesti, totisesti: jos vehnänjyvä ei putoa maahan ja kuole, se jää vain yhdeksi jyväksi, mutta jos se kuolee, se tuottaa runsaan sadon” (Joh. 12:24).

Tässä on Khalkedonin dogmin ajankohtaisuus. Jumalihminen on inhimillinen ja kärsivä mutta myös auttava ja lohduttava. Tässä myös kirkon kokemus on apunamme. Jumalihminen toimii ihmisten välityksellä, joita kirkossa muistelemme pyhinä joka päivä ja jollaiseksi meidätkin on kutsuttu.

Khalkedonin isien kristologinen päätös edellyttää meiltä uskoa Jumalihmiseen Kristukseen. Mutta samalla se tekee meistä tasa-arvoisia: kukaan meistä ei ole ihmisenä yksin vaan ainoastaan yhdessä osallinen Hänen jumaluudestaan. Jokainen lähimmäisemme on samaa lihaa ja verta paitsi minun myös Hänen kanssaan.

Khalkedonin isien synteesi Jumalan ja ihmisen työtoveruudesta on ortodoksisen ihmiskäsityksen kulmakivi.

Jumala tulee tunnetuksi ihmisessä ja Jumalassa ihminen löytää ihmisyytensä mallin.

Jumala ei ole koskaan ihmistä vastaan vaan aina Hänen kumppaninsa.

Jumala on yhtä olemusta – homousios – ja tulee tunnetuksi ei ideana, vaan ainoastaan yhteydessä ihmiseen ja ihmisten keskinäisessä yhteydessä.

17.7.2016