Tervehdys Itä-Suomen yliopiston uskontotieteen ja ortodoksisen kirkkohistorian yliopistonlehtori FT Teuvo Laitilan juhlaseminaarissa
Arvoisat juhlaseminaariin osallistujat, opettajat ja opiskelijat,
Olemme kokoontuneet viettämään arvostetun uskontotieteen ja ortodoksisen kirkkohistorian yliopistonlehtorin FT Teuvo Laitilan eläkkeelle siirtymistä tämän juhlaseminaarin muodossa.
Haluan ensiksi todeta, että Itä-Suomen yliopistoa on siunattu kaikki nämä vuodet, joina Teuvo on täällä opettanut ja tehnyt tutkimustaan. Toiseksi toivon vilpittömästi, että hänen ajatuksensa jäisivät resonoimaan yliopiston luentosaleissa elävänä perintönä niiden mielissä, jotka hänen opetuksestaan ovat saaneet nauttia.
Tunnemme Teuvon rauhallisen kriittisenä, sanansa tarkoin valitsevana akateemikkona. Terve kriittisyyshän on jokaisen hedelmällisen keskustelun polttoaine, eivätkä kirkkoni työntekijät esimerkiksi tee tähän poikkeusta. Kiitos Teuvo siitä, että olet tätä asennetta pyrkinyt kirkkomme opiskelijoihin näinä vuosina iskostamaan.
Muuttuneessa maailmantilanteessa kriittistä keskustelua tarvitaan enemmän kuin aiemmin. Jokainen meistä varmasti tiedostaa, että erityisesti viimeisen puolen vuoden ajan maailma on monimutkaisen hämmentävä paikka, jossa vellovat kriisit haastavat perinteisiä ajattelu- ja toimintatapoja. Yhtäältä rationaalisen tarkastelun sekä toisaalta yhteisön tarpeiden kamppailu on kiristynyt.
Teuvo Laitilan kaltaiset humanistitutkijat yliopistolla ovat pohtineet omilla tahoillaan
niitä ihmisyyden, kulttuurin ja politiikan teemoja, joiden parissa koko ihmiskunta parhaillaan painii. Teologia oppiaineena tuo puolestaan oman panoksensa näihin rajapintakysymyksiin. Olet Teuvo ehkä tutustunutkin tutkimuksesi yhteydessä 1800-luvun englantilaisen hegeliläisen Francis Herbert Bradleyn ajatuksiin, joiden mukaan ihmisen yhteiskunnallinen asema ja siitä juontuvat velvoitteet ja velvollisuudet selviävät vasta, kun ihmisen paikka ja hänen tehtävänsä on ensin selvitetty.
Toteamus saattaa tuntua antiikkiin viittaavalta, itse katsoisin väittämää meidän suomalaisten kristittyjen näkökulmasta – meidän on hyväksyttävä haaste siitä, että ihmisyys osana yhteisöä on yhä enemmän kokonaisvaltainen kysymys. Sen ei tulisi koskettaa vain tiettyä ihmistä tai kansakuntaa tietyssä maassa, vaan myös naapureita, lähimmäisiämme laajemmassa perspektiivissä. Tämän sanottuani mieleeni muistuu näin lopuksi pyhittäjä arkkimandriitta Sofroni Saharovin kehotus, jonka uskon olevan suunnattu meille kaikille: ”kaikkien pikkuseikkojen keskellä pitäkää mielenne siellä, missä Herra on”.
Suomen ortodoksisen kirkon puolesta haluan toivottaa sinulle Teuvo kolmiyhteisen Jumalamme ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen siunausta elämääsi ja antoisia tutkimushetkiä myös eläkevuosinasi.
