Autuas Paisi Kiovalainen, Kristuksen tähden houkka

Pyhittäjä Paisi syntyi kauppiasperheeseen Poltavan läänissä Ukrainassa vuonna 1821. Hänen maallikkonimensä oli Prokopi Jarotski. Hän oli lapsesta lähtien hyvin harras ja Jumalaa pelkääväinen. Vanhemmat lähettivät hänet kouluun Kiovaan, mutta hän pinnasi usein oppitunneilta ja meni niiden sijaan Kiovan luolaluostariin, jossa hän seurasi ihaillen munkkien elämää. Lopulta hänet erotettiin tottelemattomuuden vuoksi koulusta. Silloin hän pyrki luolaluostariin kuuliaisuusveljeksi. Kun hänet oli jo hyväksytty kokelaaksi, hänen vanhempansa yrittivät vielä pidätellä häntä maailmassa. Eräänä päivänä hänen ollessaan sairaana Jumalanäiti ilmestyi hänelle ja lupasi auttaa häntä elämään houkkana Kristuksen tähden.

Pian Prokopi otettiin virallisesti kuuliaisuusveljeksi ja hänet määrättiin toimimaan kanttorina. Hänen hengellisenä ohjaajanaan oli veljestön rippi-isä pyhittäjä Parfeni (17.3.). Lisäksi hänellä oli hengellinen ystävyyssuhde houkka Feofil Kiovalaisen (28.10.) kanssa. Heti luostariin tulostaan lähtien Prokopi alkoi itsekin käyttäytyä kummallisesti, ja ennen pitkää hänet siirrettiin Golosejevon skiittaan. Vuonna 1854 hänet vihittiin viitankantajaksi ja hänen nimensä muutettiin Paisiksi. Vihkimyksen jälkeen hän aloitti varsinaisen houkkakilvoituksen. Hänen käytöksensä herätti veljestössä ärtymystä ja häntä alettiin pitää mielenvikaisena. Hän saattoi mennä kirkkoon paljain jaloin, ja kerran kun hänen piti lukea epistola, hän puhkesi nauramaan ja juoksi ulos kirkosta.

Paisi alkoi viettää vaeltelevaa elämää Kiovassa. Hän ei noudattanut sopivuuden rajoja ja kulki likaisissa vaatteissa. Yön koittaessa hän paneutui pitkäkseen siihen missä sattui olemaan. Levättyään hetken hän kuitenkin nousi ylös ja vietti loppuyön rukoillen seisaallaan. Hänellä ei ollut vaihtovaatteita, ja jos hänelle annettiin uusi viitta, hänen ei tarvinnut kuin pukea se päälleen, niin se jo likaantui ja repeytyi. Munkin myssypäähineen skufian sijaan hän kietoi päähänsä rievun ja hänen kenkänsä olivat joko täynnä reikiä tai ilman pohjia. Hän söi ruoantähteitä, joita hän keräsi saviastiaan. Kirkossa hän oli jatkuvasti liikkeessä, jahtasi kepillään demoneja, jotka hän yksin näki, nuhteli rukoilijoita ja häiritsi jumalanpalveluksen kulkua huudoilla ja kummallisilla ruumiinliikkeillä.

Paisin äärimmäinen itsekieltäymys ja ihmisten taholta häneen kohdistuva halveksunta kasvattivat hänessä selvänäkemisen ja parantamisen armolahjoja. Houkkakilvoitus herätti monissa ihailua ja pyhiinvaeltajia tuli kaukaa tapaamaan häntä. Paisin mielipuuhaa oli ojentaa ihmisiä tuikeasti. Vuonna 1867 Kiovan metropoliitta yritti saada hänet asettumaan valvonnan alaiseksi erilliseen keljaan Kitajevon skiittaan, mutta ilman tulosta.

Autuas Paisi tiesi kuolinpäivänsä etukäteen. Hän palasi luolaluostariin, jossa hänet pantiin sairaalaan. Siellä hän antoi henkensä Jumalan käsiin huhtikuun 17. päivänä vuonna 1893 nautittuaan sitä ennen pyhän ehtoollisen. Ukrainan kirkko kanonisoi hänet vuonna 1993.