2.8.2020

Sävelmä
8. säv.
Paasto
Öljy sallittu

9. helluntain jälkeinen sunnuntai

m. Stefanoksen pyhäinjäännösten löytyminen vuonna 428

Autuas Vasili Moskovalainen, Kristuksen tähden houkka (+ 1552)

Helsingin metropoliitan Tiihonin (Veikko Tajakka) kuolinpäivä (* 28.7.1928, + 2.8.2000), piispana 1984–1996.

Polyeleon evankeliumi
Joh. 20:19–31 (IX ylösnousemusevankeliumi)
Joh. 20:19–31

19 Samana päivänä, viikon ensimmäisenä, opetuslapset olivat illalla koolla lukittujen ovien takana, sillä he pelkäsivät juutalaisia. Yhtäkkiä Jeesus seisoi heidän keskellään ja sanoi: "Rauha teille!" 20 Tämän sanottuaan hän näytti heille kätensä ja kylkensä. Ilo valtasi opetuslapset, kun he näkivät Herran. 21 Jeesus sanoi uudelleen: "Rauha teille! Niin kuin Isä on lähettänyt minut, niin lähetän minä teidät." 22 Sanottuaan tämän hän puhalsi heitä kohti ja sanoi: "Ottakaa Pyhä Henki. 23 Jolle te annatte synnit anteeksi, hänelle ne ovat anteeksi annetut. Jolta te kiellätte anteeksiannon, hän ei saa syntejään anteeksi." 24 Yksi kahdestatoista opetuslapsesta, Tuomas, josta käytettiin myös nimeä Didymos, ei ollut muiden joukossa, kun Jeesus tuli. 25 Toiset opetuslapset kertoivat hänelle: "Me näimme Herran." Mutta Tuomas sanoi: "En usko. Jos en itse näe naulanjälkiä hänen käsissään ja pistä sormeani niihin ja jos en pistä kättäni hänen kylkeensä, minä en usko." 26 Viikon kuluttua Jeesuksen opetuslapset olivat taas koolla, ja Tuomas oli toisten joukossa. Ovet olivat lukossa, mutta yhtäkkiä Jeesus seisoi heidän keskellään ja sanoi: "Rauha teille!" 27 Sitten hän sanoi Tuomaalle: "Ojenna sormesi: tässä ovat käteni. Ojenna kätesi ja pistä se kylkeeni. Älä ole epäuskoinen, vaan usko!" 28 Silloin Tuomas sanoi: "Minun Herrani ja Jumalani!" 29 Jeesus sanoi hänelle: "Sinä uskot, koska sait nähdä minut. Autuaita ne, jotka uskovat, vaikka eivät näe." 30 Monia muitakin tunnustekoja Jeesus teki opetuslastensa nähden, mutta niistä ei ole kerrottu tässä kirjassa. 31 Tämä on kirjoitettu siksi, että te uskoisitte Jeesuksen olevan Kristus, Jumalan Poika, ja että teillä, kun uskotte, olisi elämä hänen nimensä tähden.

Epistola
Ap. t. 6:8–7:5, 47–60 (Stefanos)
1. Kor. 3:9–17

Ap. t. 6:8–7:5, 47–60

8 Stefanos oli täynnä armoa ja voimaa, ja hän teki suuria ihmeitä ja tunnustekoja kansan keskuudessa. 9 Silloin muutamat miehet ryhtyivät väittelemään hänen kanssaan toiset näistä kuuluivat niin sanottuihin vapautettujen, kyreneläisten ja aleksandrialaisten synagogiin, toiset olivat kotoisin Kilikiasta ja Aasian maakunnasta. 10 Mutta Hengen voimalla hän puhui viisaasti, eivätkä he kyenneet pitämään puoliaan. 11 Silloin he värväsivät joitakin miehiä sanomaan: "Olemme kuulleet hänen puhuvan herjaavia sanoja Mooseksesta ja Jumalasta." 12 He yllyttivät kansaa, kansan vanhimpia ja lainopettajia, ja sitten he kävivät käsiksi Stefanokseen ja veivät hänet Suuren neuvoston eteen. 13 Siellä he toivat kuultavaksi vääriä todistajia, jotka sanoivat: "Tämä mies puhuu lakkaamatta tätä pyhää paikkaa ja lakia vastaan. 14 Me olemme kuulleet hänen sanovan, että Jeesus, se Nasaretilainen, hajottaa tämän paikan ja muuttaa säädökset, jotka Mooses on meille antanut." 15 Kaikki, jotka istuivat neuvostossa, kiinnittivät katseensa Stefanokseen, ja hänen kasvonsa olivat heistä niin kuin enkelin kasvot. 7:1 Ylipappi kysyi: "Pitääkö syytös paikkansa?" 2 Stefanos vastasi: "Veljet, kansamme isät, kuulkaa minua. Kirkkauden Jumala ilmestyi isällemme Abrahamille, kun hän oli Mesopotamiassa eikä vielä ollut asettunut Harraniin. 3 Jumala sanoi hänelle: 'Lähde maastasi ja sukusi parista ja mene maahan, jonka minä sinulle osoitan.' 4 Silloin hän lähti kaldealaisten maasta ja asettui Harraniin, ja hänen isänsä kuoltua Jumala siirsi hänet tähän maahan, jossa te nyt asutte. 5 Jumala ei antanut siitä Abrahamille jalanleveyden vertaa, mutta lupasi, että hän antaa sen omaksi hänelle ja hänen jälkeläisilleen -- vaikka Abrahamilla ei ollut lapsia. 47 Mutta Salomo rakensi hänelle asuttavaksi talon! Korkein ei kuitenkaan asu ihmiskäsin tehdyissä rakennuksissa. 48 Profeettahan sanoo: 49 -- Taivas on minun valtaistuimeni ja maa minun jalkojeni koroke. Millaisen talon te minulle rakentaisitte, sanoo Herra, mikä olisi minun asuinsijani? 50 Olenhan omin käsin tehnyt tämän kaiken! 51 "Te niskuroijat, ympärileikatut mutta sydämeltänne ja korviltanne pakanat! Aina te olette vastustamassa Pyhää Henkeä -- niin kuin isänne, niin myös te! 52 Onko yhtäkään profeettaa, jota teidän isänne eivät olisi vainonneet? He tappoivat ne, jotka ennalta ilmoittivat, että Vanhurskas oli tuleva. Ja nyt olette te kavaltaneet ja murhanneet hänet! 53 Te saitte enkelien tuomana lain, mutta ette ole sitä noudattaneet." 54 Tämän kuullessaan neuvoston jäsenet olivat pakahtua raivosta ja kiristelivät hampaitaan. 55 Mutta Pyhää Henkeä täynnä Stefanos nosti katseensa taivasta kohti ja näki Jumalan kirkkauden ja Jeesuksen, joka seisoi Jumalan oikealla puolella. 56 Hän sanoi: "Taivaat ovat avoinna minun silmieni edessä, ja Ihmisen Poika seisoo Jumalan oikealla puolella!" 57 Silloin he alkoivat huutaa suureen ääneen, tukkivat korvansa ja ryntäsivät yhtenä miehenä hänen kimppuunsa. 58 He raahasivat hänet ulos kaupungista kivittääkseen hänet, ja todistajat jättivät viittansa Saul-nimisen nuoren miehen huostaan. 59 Kun he kivittivät Stefanosta, tämä rukoili Herraa ja sanoi: "Herra Jeesus, ota vastaan minun henkeni." 60 Hän vaipui polvilleen ja huusi kovalla äänellä: "Herra, älä vaadi heitä tilille tästä synnistä!" Sen sanottuaan hän nukkui pois.

1. Kor. 3:9–17

9 Me olemme Jumalan työtovereita, te olette Jumalan pelto ja Jumalan rakennus. 10 Jumalalta saamani armon mukaan olen taitavan rakentajan tavoin laskenut perustuksen, jolle joku toinen rakentaa. Mutta kukin katsokoon, miten rakentaa. 11 Perustus on jo laskettu, ja se on Jeesus Kristus. Muuta perustusta ei kukaan voi laskea. 12 Rakennetaanpa tälle perustukselle kullasta, hopeasta, jalokivistä, puusta, heinistä tai oljista, 13 aikanaan tulee ilmi, mitä kukin on saanut aikaan. Tuomiopäivä sen paljastaa: se päivä ilmestyy tulenliekeissä, ja tuli koettelee, millainen itse kunkin aikaansaannos on. 14 Se, jonka rakennus kestää, saa palkan. 15 Se taas, jonka rakennus palaa, kärsii vahingon. Itse hän tosin pelastuu, mutta kuin tulen läpi. 16 Ettekö tiedä, että te olette Jumalan temppeli ja että Jumalan Henki asuu teissä? 17 Jos joku turmelee Jumalan temppelin, Jumala saattaa turmioon hänet. Jumalan temppeli on pyhä, ja tämä temppeli olette te.

Matt. 21:33–42 (Ensimmäisen marttyyrin Stefanoksen pyhäinjäännösten löytyminen vuonna 428)
Matt. 14:22–34
Matt. 21:33–42

Herra sanoi luokseen tulleille juutalaisille: 33 "Kuulkaa toinen vertaus. Oli isäntä, joka istutti viinitarhan, ympäröi sen aidalla, louhi kallioon viinikuurnan ja rakensi vartiotornin. Sitten hän vuokrasi tarhan viininviljelijöille ja muutti itse pois maasta. 34 "Kun korjuuaika oli käsillä, hän lähetti palvelijoitaan perimään viinitarhan viljelijöiltä hänelle kuuluvan sadon. 35 Mutta nämä ottivat palvelijat kiinni. Jonkun he pieksivät, jonkun iskivät kuoliaaksi, jonkun kivittivät. 36 Isäntä lähetti uusia palvelijoita, enemmän kuin ensimmäisellä kerralla, mutta heidän kävi samalla tavoin. 37 Lopulta hän lähetti vuokraajien luo poikansa ajatellen: 'Minun omaan poikaani he eivät sentään uskalla koskea.' 38 Mutta kun nämä näkivät pojan, he sanoivat toisilleen: 'Hän on perillinen. Tapetaan hänet, niin perintö on meidän.' 39 He ottivat hänet kiinni, raahasivat ulos viinitarhasta ja tappoivat hänet. 40 "Kun viinitarhan omistaja tulee, mitä hän tekee noille viljelijöille?" 41 He vastasivat: "Hän antaa noille pahoille pahan lopun ja vuokraa tarhan toisille viljelijöille, jotka toimittavat hänelle kuuluvan sadon määräaikaan." 42 Jeesus sanoi heille: "Ettekö ole koskaan kirjoituksista lukeneet:     -- Kivi, jonka rakentajat hylkäsivät, on nyt kulmakivi. Herralta se on tullut, ja se on ihmeellinen meidän silmissämme.

Matt. 14:22–34

Siihen aikaan 22 Jeesus käski opetuslasten nousta veneeseen ja mennä vastarannalle edeltäkäsin, sillä aikaa kun hän lähettäisi väen pois. 23 Kun ihmiset olivat lähteneet, hän nousi vuorelle rukoillakseen yksinäisyydessä. Illan tultua hän oli siellä yksin. 24 Vene oli jo hyvän matkan päässä rannasta ja ponnisteli aallokossa vastatuuleen. 25 Neljännen yövartion aikaan Jeesus tuli opetuslapsia kohti kävellen vettä pitkin. 26 Kun he näkivät hänen kävelevän järven aalloilla, he säikähtivät ja huusivat pelosta, sillä he luulivat näkevänsä aaveen. 27 Mutta samassa Jeesus jo puhui heille: "Pysykää rauhallisina, minä tässä olen. Älkää pelätkö." 28 Silloin Pietari sanoi hänelle: "Herra, jos se olet sinä, niin käske minun tulla luoksesi vettä pitkin." 29 "Tule!" sanoi Jeesus. Pietari astui veneestä ja käveli vettä pitkin Jeesuksen luo. 30 Mutta huomatessaan, miten rajusti tuuli, hän pelästyi ja alkoi vajota. "Herra, pelasta minut!" hän huusi. 31 Jeesus ojensi heti kätensä, tarttui häneen ja sanoi: "Vähäinenpä on uskosi! Miksi aloit epäillä?" 32 Kun he olivat nousseet veneeseen, tuuli tyyntyi. 33 Ja kaikki, jotka veneessä olivat, polvistuivat hänen eteensä ja sanoivat: "Sinä olet todella Jumalan Poika." 34 Päästyään järven yli he nousivat maihin Gennesaretissa.

Päivän synaksario

2.8.

Pyhän Stefanoksen (27.12.) kivittämisen jälkeen Gamaliel – pyhän apostoli Paavalin lainopettaja – pyysi muita kristittyjä mukaansa hautaamaan ensimmäisen marttyyrin tien varteen jätetyn ruumiin maatilalleen Kefar Gamlan kylään, joka sijaitsee noin 30 kilometrin päässä Jerusalemista. Kun 40 päivän suruaika oli päättynyt, Nikodemos – fariseus ja opetuslapsi, joka oli mennyt Jeesuksen luokse yöllä ‒ saapui setänsä Gamalielin luokse. Nikodemos oli hädin tuskin selviytynyt hengissä Jerusalemissa alkaneista vainoista. Hän kuoli haavoihinsa muutamia päiviä myöhemmin, ja hänet haudattiin Stefanoksen viereen. Pian sen jälkeen kuolivat Gamaliel ja hänen 20-vuotias poikansa Habib. Molempien kerrotaan ottaneen kasteen apostoleilta ennen kuolemaansa.

Vähitellen haudat unohtuivat. Vuosisatoja myöhemmin pyhä Stefanos ilmestyi kolme kertaa Kefar Gamlan kylän papille Lukianokselle, joka oli hurskas ja kaikkien kunnioittama. Näyssä Stefanos oli pukeutunut pellavaiseen diakonin stikariin, johon hänen nimensä oli kirjailtu punaisilla ja kullanvärisillä kirjaimilla. Hänellä oli pitkä valkoinen tukka ja kullanväriset sandaalit. Stefanos kosketti pappia kevyesti kultaisella sauvalla ja puhutteli häntä nimeltä. Hän käski Lukianoksen pyytää Jerusalemin piispa Johannesta etsimään hänen reliikkinsä, jotta Jumala voisi tehdä niiden kautta monia ihmeitä. Lukianos meni heti Jerusalemin arkkipiispa Johanneksen (30.3.) luokse, joka antoi hänelle luvan kaivaa Stefanoksen mainitsemasta paikasta, missä oli kiviröykkiö. Samana yönä Stefanos ilmestyi vielä kerran Lukianokselle ja ilmoitti, että kivet olivat vain hänen hautaamisensa yhteydessä rakennettu muistomerkki ja itse hauta oli kivien pohjoispuolella. Lukianos kaivoi sieltä ja löysi kivilaatan, johon oli hakattu Stefanoksen, Nikodemoksen ja Habibin nimet. 

Paikalla olleet tunsivat maan järisevän ja lähiympäristöön levisi ihana tuoksu, jonka ansiosta 73 sairasta parani. He kuulivat enkelien kuoron laulavan: ”Kunnia Jumalalle korkeuksissa, ja maassa rauha ihmisten kesken, joita kohtaan hänellä on hyvä tahto!" Piispa Johannes meni paikalle kahden muun piispan kanssa, ja he siirsivät reliikit Jerusalemiin Pyhän Siionin kirkkoon 26.12.415. Samana päivänä alkoi runsas sade, joka päätti Palestiinaa kauan vaivanneen kuivuuden.

Patriarkka Juvenalioksen (2.7.) aikakaudella 15.5.439 Stefanoksen reliikit siirrettiin pyhän Kyrillos Aleksandrialaisen johdolla kirkkoon, joka rakennettiin Stefanoksen kivittämisen paikalle. Keisarinna Eudokia laajennutti kirkkoa ja rakennutti sen yhteyteen suuren luostarin, mutta rakennukset tuhoutuivat persialaisten hyökätessä Jerusalemiin vuonna 614. Nykyään Stefanoksen kivittämisen paikalla Jerusalemin vanhankaupungin itäpuolella on kreikkalaisortodoksinen Pyhän Stefanoksen kirkko.

Autuas Vasili oli munkkina Kubenajärven Vapahtajan luostarissa 1400-luvulla. Vasilin kuoleman jälkeen hänen pyhäinjäännösarkkunsa päällä säilytettiin rautaisia kilvoituskahleita merkkinä hänen askeettisesta kilvoituksestaan.

Autuas Vasili syntyi perimätiedon mukaan Jumalansynnyttäjän kirkon portailla Jelohovon kylässä Moskovan lähellä vuonna 1468. Kun hän varttui, hänen vanhempansa Jakov ja Anna antoivat hänet suutarin oppiin. Vasili rukoili paljon. Kerran eräs kauppias tuli suutarinverstaaseen tilaamaan saappaita ja pyysi tekemään sellaiset, etteivät ne kuluisi puhki vuodessa. Kyyneleet nousivat Vasilin silmiin ja hän sanoi: ”Teemme sinulle sellaiset saappaat, etteivät ne kulu ollenkaan.” Kun suutarimestari jälkeenpäin kysyi, mitä Vasili oli tarkoittanut, tämä vastasi, että kauppias kuolee ennen kuin ennättää vetää saappaat jalkaansa, niin kuin sitten tapahtuikin.

16-vuotiaana Vasili lähti vanhempiensa kodista Moskovaan, jossa hän aloitti houkkakilvoituksen. Hän eli kaduilla ja aukioilla ja yöpyi kirkkojen portaikoissa. Väkijoukkojen keskellä hän harjoitti vaikenemista. Vaikka hän eli vieraana maailmalle, hän osoitti pohjatonta myötätuntoa kärsiviä ja sorrettuja kohtaan. Hän kävi kapakoissa ja yritti aina nähdä kurjimmissakin juopoissa hyvän siemenen ja kannusti heitä parannukseen. Koko elämänsä ajan hän piti mielessään Herran tulevan tuomion. Hän kulki ilman vaatteita ikään kuin olisi jo tässä elämässä seisonut paljaana Herran pelättävän tuomioistuimen edessä. Muutamat naiset nauroivat kerran Vasilin alastomuudelle ja menettivät pian näkönsä.

Vasilin teoilla oli usein jokin erityinen merkitys. Hän saattoi heitellä kiviä hurskaiden ihmisten taloja kohti, mutta suuteli itkien niiden talojen seiniä, joissa asui syntisiä. Kysyttäessä syytä tähän hän selitti, että kiviä viskomalla hän karkotti pahat henget hurskaiden ihmisten pihoilta, joilla pahat henget oleskelivat, kun eivät päässeet sisälle. Enkelit puolestaan seisoivat niiden talojen ulkopuolella, joissa elettiin säädyttömästi, ja hän pyysi heitä rukoilemaan Jumalaa talonväen puolesta. Kaupungin torilla Vasili kaatoi kumoon epärehellisten kauppiaiden myyntipöydät. Kerran hän antoi tsaarilta saamansa rahalahjan vauraan näköiselle kauppiaalle. Tämä oli menettänyt omaisuutensa ja oli nälissään, mutta ei uskaltanut kerjätä. Tsaaria itseään Vasili nuhteli alaistensa huonosta kohtelusta.

Rukoillessaan yöllä Kremlissä Jumalansynnyttäjän kuolonuneen nukkumisen kirkon edustalla autuas Vasili näki tulenlieskojen lyövän kirkosta, mikä enteili tataarikaani Mehmed I Girain joukkojen hyökkäystä Moskovaan vuonna 1521.

Heinäkuussa 1547 Vasili itki katkerasti Ristin ylentämisen luostarin edessä. Syy selvisi seuraavana päivänä, kun kirkosta alkanut tulipalo tuhosi suuren osan kaupunkia. 

Tsaari Iivana IV Julma, joka hallituskautensa alkupuolella teki joitakin uudistuksia, kunnioitti Vasilia ja kutsui hänet kerran nimipäiväjuhlaansa palatsiin. Siellä Vasili kaatoi kolmesti tsaarin terveydeksi kohotetun viinimaljan ikkunasta ulos. Tsaarin vaatiessa selitystä Vasili vastasi sammuttaneensa Novgorodissa syttyneen tulipalon. Jonkin ajan kuluttua Moskovaan tuli tieto, että Novgorodissa oli todella syttynyt tulipalo, mutta outo alaston mies oli sammuttanut sen kaatamalla vettä palavien talojen päälle. 

Kerran autuas Vasili tarkkaili tsaaria kirkossa liturgian aikana. Palveluksen jälkeen hän sanoi tsaarille: ”Sinä et ollut kirkossa vaan jossakin muualla.” Tsaari vastasi olleensa kirkossa, mutta Vasili sanoi hänelle: ”Et puhu totta. Näin, miten ajatuksissasi kävelit Varpusvuorella ja suunnittelit uuden palatsin rakentamista.” Tsaari joutui myöntämään, että näin oli ollut. Siitä lähtien hän alkoi tuntea pelonsekaista kunnioitusta Vasilia kohtaan, mutta se ei estänyt häntä syöksymästä myöhemmin vainoharhaisiin julmuuksiin.

Autuaan Vasilin kerrotaan myös pelastaneen Kaspianmerellä merihätään joutuneen persialaisen laivan. Laivan muutamat ortodoksiset matkustajat kertoivat persialaisille ihmeellisestä Jumalan miehestä Vasilista, joka voisi esirukouksillaan pelastaa heidät. Samassa he jo näkivät alastoman miehen tarttuvan laivan ruoriin ja ohjaavan sitä, kunnes myrsky tyyntyi. 

Saavutettuaan korkean 88 vuoden iän autuas Vasili sairastui ja asettui kuolinvuoteelleen. Tsaari perheineen tuli pyytämään häneltä viimeisen siunauksen. Sanomaton ilo loisti Vasilin kasvoilla hänen katsellessaan Jumalan enkeleitä, jotka tulivat ottamaan vastaan hänen pyhittyneen sielunsa, ja hänen ruumiistaan levisi hyvä tuoksu. Näin hän antoi henkensä Jumalalle vuonna 1557. 

Lähes koko Moskova kokoontui pyhän miehen hautajaisiin. Ruumiinsiunauksen toimitti pyhä metropoliitta Makari (30.12.). Autuas Vasili haudattiin rakenteilla olleen Jumalansynnyttäjän suojeluksen eli Pokrovan kirkon viereen. Hänet kanonisoitiin vuonna 1588, minkä jälkeen haudan päälle rakennettiin hänen muistolleen pyhitetty sivukirkko. Autuaan Vasilin kunnioitus on ollut niin suurta, että kyseinen Jumalansynnyttäjän suojeluksen kirkko Punaisella torilla tunnetaan Autuaan Vasilin kirkkona.

Pyhä Teodoros syntyi Erenkloin kylässä Hellespontoksen rannalla. Myöhemmin hän asettui Tsanakalen kaupunkiin, jota kreikaksi kutsuttiin Dardanelliaksi. Siellä Teodoros oppi valmistamaan öljyä seesamin siemenistä. Eräs seudulla asuva vauras turkkilainen muslimi tahtoi pakottaa hänet ottamaan tyttärensä vaimokseen ja teki kaikkensa saadakseen Teodoroksen luopumaan kristinuskosta. Kun nuori mies toistuvasti kieltäytyi vaihtamasta uskoaan, turkkilainen turvautui taikuuteen. Teodoroksen sairastuttua 20-vuotiaana turkkilainen onnistui parantamaan hänet polttamalla hänen edessään oliivipuun lehtiä, joihin oli raaputettu salaperäisiä kirjaimia. Taas turkkilainen ehdotti hänelle islamiin siirtymistä, mutta kun Teodoros ei suostunut, mies alkoi väittää, että Teodoros oli sairaana ollessaan luvannut ruveta muslimiksi, jos paranisi, mutta olikin pettänyt lupauksensa. Teodoros heitettiin vankilaan, jossa häntä kidutettiin julmasti ja hänet jätettiin päiväkausiksi ilman ruokaa ja juomaa. Eräs harras pappi onnistui kuitenkin pääsemään vankilaan ja antamaan hänelle pyhän ehtoollisen. Teodoros kertoi papille, että kaikkina niinä päivinä, jolloin hän ei ollut saanut ruokaa, hän oli säilynyt hengissä Jumalan luomattoman valon voimalla.

Turkkilaiset heittivät Teodoroksen kalkkikuoppaan. Kolmen päivän kuluttua he nostivat hänet hevosen selkään ja veivät ihmisten pilkattavaksi. Koettelemukset saivat aikaan ainoastaan sen, että Teodoroksen päätös pysyä uskossaan vahvistui entisestään. Kun kulkue vaelsi kirkon ohitse, Teodoroksen kahleet kirposivat ja hän pystyi laskeutumaan satulasta. Hän huudahti: ”Ainoa usko on ortodoksisten kristittyjen usko!”

Kun Teodoros lopulta tuomittiin kuolemaan elokuun 2. päivänä vuonna 1690, hänet vietiin ulkomaalaisten diplomaattien kortteliin. Hän ei suostunut peittämään kasvojaan vaan sanoi: ”Annan itseni omasta vapaasta tahdostani kuolemaan Kristuksen tähden.” Pyhä Teodoros mestattiin Ranskan konsulin läsnä ollessa. Kristityt uskonveljet hautasivat hänet. Haudalla alkoi tapahtua lukuisia ihmeitä, minkä vuoksi hänen jäännöksensä päätettiin sijoittaa kirkon sisälle. Venäjän ja Turkin sodan aikana vuonna 1773 turkkilaiset polttivat kirkon, mutta Teodoroksen pyhäinjäännökset säilyivät vahingoittumattomina.

Kun kreikkalaiset karkotettiin kotiseuduiltaan nykyisen Turkin alueelta vuonna 1922, Tsanakalen asukkaat ottivat lähtiessään mukaansa suurimpana aarteenaan pyhän Teodoroksen pään. Kreikkaan saapuessaan he sijoittivat sen Pyhän Ksenian kirkkoon Piraeuksen Nikean kaupunginosassa Ateenan länsipuolella, missä sitä on kunnioitettu erityisen juhlallisesti aina meidän päiviimme asti.

Pyhiesi rukouksien tähden Herra Jeesus Kristus armahda meitä. Aamen.