6.8.2022

Sävelmä
7. säv.
Paasto
Kala sallittu

Herramme, Jumalamme ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen kirkastuminen

Parimia
  1. 2. Moos. 24:12–18
  2. 2. Moos. 33:11–23, 34:3–6, 8
  3. 1. Kun. 19:3–9, 11–13, 15–16

(Herramme, Jumalamme ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen kirkastuminen)

2. Moos. 24:12–18

12 Herra sanoi Moosekselle: "Nouse tälle vuorelle minun luokseni ja odota täällä. Minä annan sinulle kivitaulut, joihin olen kirjoittanut lain ja käskyt, että voisit opettaa ne kansalle." 13 Mooses lähti palvelijansa Joosuan kanssa nousemaan Jumalan vuorelle. 14 Vanhimmille hän sanoi: "Pysykää täällä, kunnes palaamme luoksenne. Ovathan Aaron ja Hur täällä teidän luonanne. Jos jollakulla on kysyttävää, kääntyköön heidän puoleensa." 15 Sitten Mooses nousi vuorelle, ja vuori peittyi pilveen. 16 Herran kirkkaus laskeutui Siinainvuorelle. Pilvi peitti vuoren kuudeksi päiväksi, ja seitsemäntenä päivänä Herra kutsui Moosesta pilven keskeltä. 17 Israelilaiset näkivät Herran kirkkauden vuoren laella, ja se oli kuin tuli, joka polttaa kaiken. 18 Niin Mooses astui pilven peittoon ja nousi vuoren huipulle. Hän viipyi siellä neljäkymmentä päivää ja neljäkymmentä yötä.

2. Moos. 33:11–23, 34:3–6, 8

11 Ja Herra puhui Moosekselle kasvoista kasvoihin, niin kuin ihminen puhuu toiselle ihmiselle. Sitten Mooses palasi leiriin, mutta hänen palvelijansa, nuori Joosua, Nunin poika, ei milloinkaan poistunut teltan läheisyydestä. 12 Mooses sanoi Herralle: "Sinä sanot, että minun on vietävä tämä kansa perille, mutta et ole ilmoittanut, kenet lähetät minun avukseni matkalle. Kuitenkin olet sanonut, että tunnet minut ja että osoitat minulle armosi. 13 Jos siis todella tahdot osoittaa armoasi, niin ilmoita minulle suunnitelmasi. Silloin minäkin tunnen sinut ja voin elää sinun mielesi mukaisesti. Onhan tämä kansa sinun oma kansasi." 14 Herra sanoi: "Olisiko minun itse johdettava teitä ja annettava sinun olla toimettomana?" 15 Mooses sanoi: "Älä vie meitä täältä pois, ellet itse kulje kanssamme. 16 Juuri siitä, että sinä kuljet kanssamme, näkyy sinun armosi minua ja kansaasi kohtaan ja meidän erikoisasemamme kaikkien kansojen joukossa maan päällä." 17 Herra vastasi Moosekselle: "Minä teen sen mitä minulta pyydät, sillä olen mieltynyt sinuun ja tunnen sinut." 18 Silloin Mooses sanoi: "Anna siis minun nähdä kunniasi." 19 Herra sanoi: "Minä annan kirkkauteni kulkea sinun ohitsesi ja lausun sinun edessäsi nimen Jahve. Minä annan anteeksi kenelle tahdon ja armahdan kenet tahdon." 20 Herra sanoi vielä: "Sinä et voi nähdä minun kasvojani, sillä yksikään ihminen, joka näkee minut, ei jää eloon." 21 Sitten Herra sanoi: "Näetkö tämän paikan vieressäni? Asetu tämän kallion luo. 22 Kun minun kirkkauteni kulkee ohi, minä asetan sinut kallionkoloon ja suojaan sinua kämmenelläni, kunnes olen kulkenut ohi. 23 Sitten otan käteni pois ja saat nähdä minut takaapäin, mutta minun kasvojani ei kukaan saa nähdä.

1. Kun. 19:3–9, 11–13, 15–16

3 Elia pelästyi ja lähti pakoon pelastaakseen henkensä. Hän tuli Beersebaan, joka oli Juudan alueella, ja jätti palveluspoikansa sinne. 4 Itse hän meni autiomaahan päivänmatkan päähän. Hän istuutui kinsteripensaan juurelle ja toivoi itselleen kuolemaa. Hän sanoi: "Jo riittää, Herra! Ota minun henkeni. En minä ole esi-isiäni parempi." 5 Hän paneutui makuulle ja nukkui kinsteripensaan alla, kunnes enkeli kosketti häntä ja sanoi hänelle: "Nouse ja syö!" 6 Hän katsahti ympärilleen, ja hänen pääpuolessaan oli kivillä paistettu leipä ja vesiruukku. Hän söi ja joi ja asettui taas makuulle. 7 Mutta Herran enkeli tuli uudelleen, kosketti häntä ja sanoi: "Nouse ja syö, muutoin matka käy sinulle liian raskaaksi." 8 Hän nousi jalkeille ja söi ja joi. Ruoka antoi hänelle voimaa kulkea neljäkymmentä päivää ja neljäkymmentä yötä, kunnes hän tuli Horebille, Jumalan vuorelle. 9 Siellä hän asettui yöksi luolaan. 11 Herran ääni sanoi: "Mene ulos ja seiso vuorella Herran edessä. Herra kulkee siellä ohitsesi." Nousi raju ja mahtava myrsky, se repi vuoria rikki ja murskasi kallioita. Mutta se kävi Herran edellä, myrskyssä Herra ei ollut. Myrskyn jälkeen tuli maanjäristys, mutta Herra ei ollut maanjäristyksessä. 12 Maanjäristystä seurasi tulenlieska, mutta Herra ei ollut tulessakaan. Tulen jälkeen kuului hiljaista huminaa. 13 Kun Elia kuuli sen, hän peitti kasvonsa viitallaan, meni ulos ja jäi seisomaan luolan suulle. 15 Herra sanoi hänelle: "Lähde takaisin samaa tietä, jota tulit, ja mene autiomaahan lähelle Damaskosta. Voitele sitten Hasael Syyrian kuninkaaksi. 16 Israelin kuninkaaksi voitele Jehu, Nimsin poika, ja seuraajaksesi profeetan tehtävään Elisa, Safatin poika, joka asuu Abel-Meholassa.

Polyeleon evankeliumi
Luuk. 9:28–36 (Herramme, Jumalamme ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen kirkastuminen)
Luuk. 9:28–36

28 Siihen aikaan Jeesus otti mukaansa Pietarin, Johanneksen ja Jaakobin ja nousi vuorelle rukoilemaan. 29 Hänen rukoillessaan hänen kasvonsa muuttuivat ja hänen vaatteensa sädehtivät kirkkaan valkoisina. 30 Samassa siinä oli kaksi miestä, Mooses ja Elia, keskustelemassa hänen kanssaan. 31 He ilmestyivät taivaallisessa kirkkaudessa ja puhuivat Jeesuksen poislähdöstä, joka oli toteutuva Jerusalemissa. 32 Pietari ja hänen kanssaan olevat opetuslapset olivat vaipuneet syvään uneen. Havahtuessaan he näkivät Jeesuksen kirkkaudessaan ja ne kaksi miestä, jotka olivat hänen kanssaan. 33 Kun nämä olivat lähtemässä Jeesuksen luota, Pietari sanoi: "Opettaja, on hyvä, että me olemme täällä. Me teemme kolme majaa: sinulle ja Moosekselle ja Elialle." Mutta hän ei tiennyt mitä sanoi. 34 Pietarin puhuessa tuli pilvi ja peitti paikan varjoonsa. Opetuslapset pelästyivät, kun näkivät miesten peittyneen pilveen. 35 Pilvestä kuului ääni: "Tämä on minun Poikani, minun valittuni, kuulkaa häntä!" 36 Äänen vaiettua opetuslapset näkivät Jeesuksen olevan yksin. He pysyivät vaiti kaikesta kokemastaan eivätkä vielä silloin kertoneet siitä kenellekään.

Epistola
2. Piet. 1:10–19 (Kristuksen kirkastuminen)

2. Piet. 1:10–19

10 Pyrkikää siis, veljet, yhä innokkaammin tekemään lujaksi kutsumuksenne ja valintanne. Kun näin teette, te ette koskaan lankea, 11 ja niin te saatte avatuista ovista vapaasti astua meidän Herramme ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen iankaikkiseen valtakuntaan. 12 Tämän vuoksi haluan alati muistuttaa teitä näistä asioista, vaikka te ne tunnettekin ja pysytte horjumatta siinä totuudessa, joka teille on annettu. 13 Mielestäni on paikallaan, että muistutan ja herättelen teitä niin kauan kuin vielä elän tässä maallisessa majassani. 14 Minä näet tiedän, että majani puretaan kohta -- sen on meidän Herramme Jeesus Kristuskin minulle ilmoittanut. 15 Niinpä tahdon huolehtia siitä, että te minun lähtöni jälkeenkin voisitte aina pitää mielessänne nämä asiat. 16 Emmehän me, silloin kun saatoimme teidän tietoonne Herramme Jeesuksen Kristuksen voiman ja tulemisen, olleet lähteneet seuraamaan mitään ovelasti sepitettyjä taruja, vaan olimme omin silmin saaneet nähdä hänen jumalallisen suuruutensa. 17 Hän sai Jumalalta, Isältä, kunnian ja kirkkauden, kun hänelle kantautui Ylhäisimmän Kirkkauden ääni: "Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mieltynyt." 18 Tämän äänen me itse kuulimme tulevan taivaasta, kun olimme hänen kanssaan pyhällä vuorella. 19 Siksi me voimme entistä lujemmin luottaa profeetalliseen sanaan. Ja hyvin teette tekin, jos kiinnitätte katseenne siihen kuin pimeässä loistavaan lamppuun, kunnes päivä sarastaa ja kointähti syttyy teidän sydämessänne.

Matt. 17:1–9 (Herramme, Jumalamme ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen kirkastuminen)
Matt. 17:1–9

1 Kuuden päivän kuluttua Jeesus otti mukaansa Pietarin sekä Jaakobin ja tämän veljen Johanneksen ja vei heidät korkealle vuorelle yksinäisyyteen. 2 Siellä hänen ulkomuotonsa muuttui heidän nähtensä: hänen kasvonsa loistivat kuin aurinko ja hänen vaatteensa tulivat valkeiksi kuin valo. 3 Samassa heille ilmestyivät Mooses ja Elia, jotka keskustelivat Jeesuksen kanssa. 4 Pietari puuttui puheeseen ja sanoi Jeesukselle: "Herra, on hyvä, että me olemme täällä. Jos tahdot, teen tänne kolme majaa: sinulle ja Moosekselle ja Elialle." 5 Pietarin vielä puhuessa loistava pilvi verhosi heidät ja pilvestä kuului ääni: "Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mieltynyt. Kuulkaa häntä!" 6 Kun opetuslapset kuulivat äänen, he heittäytyivät maahan kasvoilleen suuren pelon vallassa. 7 Mutta Jeesus tuli heidän luokseen, kosketti heitä ja sanoi: "Nouskaa, älkää pelätkö." 8 Ja kun he nostivat katseensa, he eivät nähneet ketään muuta kuin Jeesuksen yksin. 9 Kun he laskeutuivat vuorenrinnettä, Jeesus sanoi heille: "Älkää kertoko tätä näkyä kenellekään ennen kuin Ihmisen Poika on herätetty kuolleista."

Päivän synaksario

6.8.

Herramme, Jumalamme ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen kirkastumisen ajatellaan tapahtuneen 40 päivää ennen ristiinnaulitsemista, ja niinpä tavaksi on tullut viettää sen juhlaa 40 päivää ennen ristin ylentämisen juhlaa. Kuusi päivää sen jälkeen, kun Kristus oli sanonut opetuslapsille: ”Totisesti: tässä joukossa on muutamia, jotka eivät kohtaa kuolemaa ennen kuin näkevät Ihmisen Pojan tulevan valtakuntansa kuninkaana”, Hän lähti lähimpien opetuslastensa kanssa rukoilemaan Galileaan Taborin vuorelle. Oli oikein ja sopivaa, että Hänen kärsimystensä tärkeimpiä todistajia, jotka olivat myöhemmin läsnä hänen rukoillessaan tuskaisena Getsemanessa, valmistettiin koetuksiin antamalla heidän ensin nähdä Hänen kirkkautensa. Kristuksen kanssa olivat Pietari, joka oli juuri todistanut uskonsa Kristuksen jumaluuteen, Jaakob, joka ensimmäisenä opetuslapsena kuolisi marttyyrina, ja Johannes, joka todistaisi jumalallisen kirkkauden kokemuksesta julistamalla taivaallista teologiaa Sanan lihaksitulemisesta.

Heidän kiipeämisensä vuorelle on samalla kuva hengellisestä noususta, joka askel askeleelta, hyve hyveeltä johtaa todelliseen rakkauteen, ylimpään hyveeseen, josta avautuu Jumalan katselu ja mietiskely. Tämä nousu kiteyttää Herran maanpäällisen elämän: Hän, joka pukeutuneena meidän heikkouteemme avasi meille omassa persoonassaan tien Isän luokse, opettaa meille, että hiljaisuuteen vetäytyminen on rukouksen äiti ja Jumalan suuruus ilmenee meille rukouksessa.

”Siellä hänen ulkomuotonsa muuttui heidän nähtensä: hänen kasvonsa loistivat kuin aurinko ja hänen vaatteensa tulivat valkeiksi kuin valo.” Jumalan lihaksitullut Sana ilmensi sitä jumalallisen kirkkauden loistoa, joka Hänessä oli itsessään. Hän oli säilyttänyt tuon kirkkauden lihaksitulemisessaan, mutta se oli pysynyt kätkettynä lihan huntuun. Jo Hänen sikiämisensä hetkellä Neitsyen kohdussa Hänen jumaluutensa oli yhdistyneenä Hänen lihansa inhimilliseen luontoon ja jumalallisesta kirkkaudesta oli tullut Hänen omaksumansa ruumiin loistoa. Se, minkä Kristus paljasti opetuslapsilleen vuoren huipulla, ei siksi ollut mitään uutta vaan koko ihmisen – ruumis mukaan luettuna – jumaloitumisen ja sen jumalalliseen kirkkauteen yhtymisen ilmentymää Hänessä. 

Mooseksen kasvot olivat säteilleet kirkkautta, joka tuli ulkopuolelta Siinain vuoren ilmestyksen jälkeen, kun taas Kristuksen kasvot Taborilla olivat valon lähde, jossa jumalallinen elämä tuli ihmiskunnan saavutettavaksi, ja valo levisi myös Hänen vaatteeseensa eli ulkopuoliseen maailmaan: ihmistoiminnan ja kulttuurin hedelmiin.

Pyhä Johannes Damaskolainen kirjoittaa: ”Hän kirkastui, ei tullen joksikin, mitä Hän ei ollut, vaan paljastaen opetuslapsilleen sen, mitä Hän oli, avaten heidän sokeat silmänsä, jotta he näkisivät.” Pyhän Hengen kirkastamilla silmillä he näkivät jumalallisen valon yhdistyneenä Hänen ruumiiseensa. Jumalihmisen, ”todellisen valon, joka valaisee jokaisen ihmisen”, kasvot loistivat kuin aurinko, mutta tämä valo oli niin kirkasta, että opetuslapset eivät kestäneet sen ylivertaista loistetta vaan heittäytyivät maahan kasvoilleen. 

Aineettomassa, ajattomassa ja luomattomassa valossa Jumalan valtakunta tuli Pyhän Hengen voimassa, niin kuin Herra oli luvannut opetuslapsilleen. Silloin tuo valo nähtiin vain hetken ajan, mutta sen kirkkaudesta tulee valtakunnan valittujen pysyvä perintö Kristuksen toisessa tulemisessa. Hän palaa siinä samassa valossa, joka loisti ensin Taborin vuorella ja sitten hautaluolassa Hänen ylösnousemuksessaan. Se lävistää valittujen sielut ja ruumiit, mutta ”Jumalan omat loistavat silloin Isänsä valtakunnassa niin kuin aurinko.”

Myös monet pyhät ovat saaneet todistaa Jumalan ilmestymistä valossa. Tämä valo on heitä jumalallistavaa armoa, joka sallii heidän nähdä Jumalan, psalmin lupauksen mukaan: ”Sinun valostasi me saamme valon.”

Tämän suurenmoisen ilmestyksen aikana Mooses ja Elia ilmestyivät Herran molemmin puolin edustaen Vanhan testamentin lain ja profeetallisen perinteen korkeuksia. Mooses ja Elia ilmestymisellään todistivat Hänestä ja puhuivat Hänen kanssaan valossa, sillä kärsimyksen ja ristin kautta tuon valon loisto oli määrä antaa koko ihmiskunnalle. Pietari ei kuitenkaan tiennyt, mitä puhui, kun hän sanoi: ”Herra, on hyvä, että me olemme täällä. Jos tahdot, teen tänne kolme majaa: sinulle ja Moosekselle ja Elialle.” Herra näytti heille kuitenkin jotakin parempaa kuin valon maallisen nautinnon. Hengen armon pilvi peitti heidät ja Isän ääni kuului pilvestä todistaen Kristuksesta niin kuin Hänen kasteessaan Jordanilla: ”Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mieltynyt. Kuulkaa häntä!”

Jumalallisessa valossa opetuslapset näkivät enemmän kuin ihmissilmät voivat nähdä. He astuivat siihen kirkkaaseen pimeyteen, jonka Jumala on ottanut verhokseen, ja saivat kokea Kolminaisuuden mysteerin. Opetuslapset eivät kyenneet käsittämään sellaisia salaisuuksia, koska he eivät olleet vielä kokeneet ristin koetuksia, joten he olivat hyvin peloissaan. Kun he kohottivat katseensa, he näkivät vain Jeesuksen, joka näytti samalta kuin ennenkin, tuli heidän luokseen ja tyynnytteli heitä. Kun he laskeutuivat alas vuorelta, Hän kielsi heitä kertomasta kenellekään siitä, mitä he olivat nähneet, ennen kuin Ihmisen Poika oli noussut kuolleista.

Tämänpäiväisessä Kristuksen kirkastumisen juhlassa on siis kysymys ihmisluonnon jumaloitumisesta ja katoavaisen ruumiin osallistumisesta yliluonnollisiin, ikuisiin siunauksiin. Jo ennen kuin Vapahtaja toteutti pelastuksemme oman kärsimyksensä kautta, Hän osoitti lihaksitulemisensa tarkoituksen olevan johdattaa koko ihmiskunta mietiskelemään ja katselemaan Hänen jumalallista kirkkauttaan. Siksi Kristuksen kirkastumisen juhla on erityisen rakas kaikille niille, jotka ovat omistaneet koko elämänsä tuon valon tavoittelemiseen. 

Kristinuskon keskukseksi idässä muodostui Edessan kaupunki, jonne oli monenlaisia yhteyksiä jo apostolien aikana. Edessan apostoli oli pyhä Taddeus, toiselta nimeltään Addai. Hänen työtään jatkoivat Aggai ja Palut, jotka apostoli vihki piispaksi ja papiksi. Tänään muisteltava pyhä Addai lienee toinen henkilö, joka vaikutti toisella vuosisadalla ja kantoi apostoli Addain nimeä. Taddeus- ja Addai-nimisiin henkilöihin liittyvät traditiot ovat kuitenkin sekoittuneet jo varhain. 

Pyhän Addain tärkein oppilas oli pyhä Mari. Addai lähetti hänet ensin Nisibisiin27 ja sitten Niniveen. Sitten Mari matkusti Tigrisvirtaa pitkin etelään. Kaikkialla hän sai ihmisiä kääntymään kristityiksi. Hän perusti seurakuntia ja askeettisia yhteisöjä, vihki pappeja ja diakoneja sekä rakennutti kirkkoja. Hän kuoli Seleukia-Ktesifonin lähellä vihittyään Papa bar Aggain kaupungin piispaksi.

Syyriankielinen pyhän Addain ja Marin liturgia lienee vanhin säilynyt kristillisen liturgian teksti. Sen 600-luvulla hieman uudistettua muotoa käyttävät yhä itäsyyrialainen (assyrialainen) kirkko ja sen uniaattiversio, joka on levinnyt erityisesti Irakissa ja Intiassa. Nykyisen Irakin alueen kristityt ovat läpi historian kunnioittaneet Addaita ja Maria omina apostoleinaan, sillä heidän vaikutuksestaan kristinusko levisi Kaksoisvirranmaan alueella itään ja etelään toisella vuosisadalla.

Pyhät lapsimarttyyrit Justus ja Pastor syntyivät 200-luvun lopulla Complutumissa (nyk. Alcalá de Henares Madridin lähellä) ja olivat veljeksiä. Vuonna 304, kun Justus oli 13-vuotias ja Pastor 8-vuotias, heitä ruoskittiin ja heidät mestattiin kristittyinä kotikaupungissaan keisari Diocletianuksen vainoissa.

Pyhä Hormisdas syntyi Italian Frosinonessa ja oli jäänyt leskeksi ennen pappisuraansa. Myöhempi paavi Silverius (20.6.) oli hänen poikansa. Hormisdas toimi paavi Symmachuksen diakonina, ja tämän kuoltua hänet valittiin 20.7.514 Symmachuksen seuraajaksi. 

Paavi Hormisdaksella oli huomattava osuus Akakioksen skisman päättämisessä. Vuodesta 484 alkaen itä ja länsi olivat olleet erossa, kun paavi Felix III oli sanonut irti kirkollisen yhteyden Konstantinopolin patriarkka Akakioksen kanssa syyttäen häntä yhteydenpidosta monofysiittien kanssa. Hormisdaksen uskon kaavan (formula Hormisdae) avulla Rooman ja Konstantinopolin kirkot palasivat lopulta vuonna 519 ehtoollisyhteyteen toistensa kanssa. Pyhä paavi Hormisdas kuoli Roomassa 6.8.523.

Pyhiesi rukouksien tähden Herra Jeesus Kristus armahda meitä. Aamen.