Isä Harrin blogikirjoitus

Ahistaa,

sanovat savolaiset.

Koskaan ei voi tietää mitä tapahtuu. Ihmisen mieli on kummallinen ja samalla normaali: toivomme aina hyvää, ellei parasta, mutta emme osaa samalla tavalla ajatella ikäviä, ennalta-arvaamattomia asioita. Hyvä yllättää, ikävä asia vielä enemmän.

Henkilökohtaisissa vastoinkäymisissä tunnemme olevamme usein yksin, mutta kun jaamme yhteisen vastoinkäymisen, joka koskettaa koko yhteisöä, tuttuja ja tuntemattomia, tuntuu kuin oman ahdistuksen päälle kiinnittyisi ylimääräinen taso lisäämään taakan painoa.

Turvallisuus on ihmisen elämän yksi keskeisimmistä arvoista. Viime vuonna julkaistun tutkimuksen mukaan suomalaiset arvostavat eniten turvallisuutta. Arvona turvallisuus pitää sisällään terveyden, perheen turvallisuuden, kansallisen turvallisuuden ja yhteiskunnallisen järjestyksen (Pellervon taloustutkimus PTT).

Koskaan ei voi tietää kuka tekee ja mitä, ja ennen kaikkea niin lähellä meitä.

Ahdistus ja turvattomuuden tunne lisääntyy myös silloin, kun media, siis kaikki valtakunnalliset ja alueelliset televisiot, radiot, sanoma- ja paikallislehdet pursuavat ”uutisia” järkyttävistä tapahtumista. Se on niiden tehtävä, mutta siinä on kääntöpuolensa: luodaanko turvallisuutta vai turvattomuutta.

Vähempi olisi terapeuttisempaa.

isä Harri Peiponen

Osa tekstistä julkaistu alun perin Savon Sanomien Ristisanoja-blogissa 16.10.2019.