Pyhä Akhillios, Larissan piispa

Pyhä Akhillios syntyi 200-luvun jälkimmäisellä puoliskolla Kappadokiassa hurskaaseen ja ylhäiseen perheeseen. Hän sai hyvän koulutuksen maallisissa tieteissä, mutta hänen vanhempansa huolehtivat myös hänen uskonnollisesta kasvatuksestaan. Jo nuoresta saakka hän perehtyi Raamatun pyhiin kirjoituksiin ja jäljitteli vanhempiensa hyveitä. Hän vietti askeettista elämää paastoten ja rukoillen. Näin hänestä tuli Pyhän Hengen asumus.

Vanhempiensa kuoltua Akhillios jakoi heiltä saamansa perinnön köyhille ja lähti pyhiinvaellukselle Pyhään maahan. Jerusalemissa hän viipyi pyhän haudan paikalla, jossa ei vielä ollut kirkkoa, ja sen jälkeen hän vieraili eri luostariyhteisöissä Pyhää kaupunkia ympäröivässä erämaassa, sillä hänen sydämessään oli palava kaipaus päästä tapaamaan Jumalan ystäviä. Jumalan kaitselmus johti hänet lopulta aina Roomaan saakka, jossa hän kävi rukoilemassa apostolien Pietarin ja Paavalin haudoilla. Tässä yhteydessä hän sai vastaanottaa erityisen opettamisen armolahjan. Hän alkoi julistaa evankeliumia sellaisella voimalla, että suuri määrä pakanoita kääntyi kristinuskoon. Tapahtui myös ihmeparantumisia, jotka vahvistivat hänen julistuksensa.

Roomasta lähdettyään Akhillios kiersi uuden apostolin tavoin monissa kaupungeissa ja maissa Rooman valtakunnassa. Saarnamatkoillaan hän saapui myös Thessalian maakuntaan Kreikassa. Minne tämä apostolien vertainen mies menikin, ihmiset kiiruhtivat hänen luokseen. Hän ei ainoastaan pitänyt loistavia opetuspuheita, vaan hänen ulkomuodossaankin oli jotakin enkelimäistä, joka veti kansaa puoleensa. Väki kääntyi joukoittain kristinuskoon, niin että pakanallinen usko väistyi alueella kokonaan.

Noihin aikoihin Thessalian pääkaupungin Larissan arkkipiispa kuoli, ja kansa valitsi yksimielisesti Akhillioksen hänen sijaansa. Heti pyhä piispa alkoi huolehtia kaittaviensa sekä hengellisistä että aineellisista tarpeista. Hänestä tuli ”kaikkea kaikille” ja hänen päämääränään oli johtaa jokainen taivasten valtakuntaan. Hänen maineensa kantautui keisarinkin tietoon ja tämä kutsui hänet vuonna 325 Nikean ensimmäiseen kirkolliskokoukseen.

Kokouksessa Akhillios puolusti voimakkaasti Kristuksen jumaluutta areiolaisia vastaan. Haastaen areiolaisten uskonkäsityksen hän sai omalla rukouksellaan öljylähteen puhkeamaan kalliosta. Keisari Konstantinos antoi ihailunsa osoitukseksi pyhälle piispalle paljon kallisarvoisia lahjoja, jotka tämä jakoi heti eteenpäin köyhille. Oltuaan piispana 35 vuotta pyhä Akhillios kuoli Larissassa, missä häntä kunnioitettiin satoja vuosia kaupungin suojeluspyhänä.

Pyhän Akhillioksen haudasta kerrotaan vuotaneen mirhaa samalla tavoin kuin pyhän Demetrioksen haudasta Tessalonikassa, ja siitä tuli Kreikan keskeisiä pyhiinvaelluspaikkoja. Kun bulgaarit hyökkäsivät Thessaliaan vuonna 985, he ryöstivät pyhän Akhillioksen reliikit ja veivät ne Pienelle Prespa-järvelle, jonka saareen heidän tsaarinsa Samuel rakennutti linnoituksen. Hän nimesi sen Pyhän Akhillioksen linnoitukseksi, ja sen rakennuksiin kuului suuri basilika, jonne pyhän reliikit sijoitettiin. Alue kuuluu nykyisin Kreikkaan, ja vuonna 1965 pyhän Akhillioksen reliikit löytyivät arkeologisissa kaivauksissa.