Pyhä apostoli ja evankelista Matteus

Pyhä apostoli Matteus Alfeuksen poika oli ensimmäiseltä nimeltään Leevi. Hän oli publikaani, jonka vastuulla oli tullimaksujen kanto-oikeus. Juutalaiset pitivät publikaaneja pettureina, koska nämä olivat vieraan vallan palvelijoita ja tekivät yhteistyötä ei-juutalaisten kanssa. Eräänä päivänä hän oli toimipisteessään, kun Jeesus kulki ohitse.

Herra kääntyi katsomaan Matteusta ja lausui hänelle: ”Seuraa minua!” Matteus ei kuullut näitä sanoja ainoastaan korvillaan vaan myös sydämellään; hän nousi ja lähti seuraamaan Jeesusta eikä katsellut enää taakseen. Hän järjesti kotonaan suuret päivälliset, joissa oli Jeesuksen ja Hänen opetuslastensa lisäksi myös monia publikaaneja ja julkisyntisiä. Kun fariseukset paheksuivat tätä, Herra sanoi: ”Eivät terveet tarvitse parantajaa, vaan sairaat. En minä ole tullut kutsumaan hurskaita, vaan syntisiä.” (Matt. 9:12, Luuk. 5:31)

Matteus seurasi Kristusta ympäri Palestiinaa ilman omaisuutta ja sai todistaa Hänen opetuksiaan ja ihmeitään sekä ennen Hänen ristiinnaulitsemistaan että Hänen ylösnousemuksensa jälkeen. Helluntaipäivänä Matteus sai muiden apostolien tavoin täyttyä Pyhän Hengen armovoimalla. Matteus asetettiin julistamaan evankeliumia juutalaisten keskuuteen.

Kahdeksan vuotta Herran taivaaseenastumisen jälkeen Matteus kirjoitti evankeliumin, jotta nekin, joita Kristuksen maanpäällinen työ ei ollut saavuttanut, saisivat tuntea Hänen tekonsa ja opetuksensa. Matteus kirjoitti evankeliumin alun perin aramean kielellä. Erään perimätiedon mukaan sen käänsi kreikaksi Jerusalemin ensimmäinen piispa apostoli Jaakob, ja kopion käännöksestä teki apostoli Bartolomeus. Sen jälkeen Matteuksen evankeliumi levisi kaikkeen maailmaan. Alkuperäinen arameankielinen versio sen sijaan ei ole säilynyt.

Saatuaan evankeliuminsa valmiiksi pyhä Matteus kiersi tekemässä lähetystyötä ympäri Lähi-itää. Hän meni ensin Syyrian kautta Parthiaan (Persia), jossa hän matkasi Eufratvirtaa myöten ja sai kärsiä paljon vastustusta evankeliumia julistaessaan. Monet kuitenkin ottivat vastaan hänen sanomansa ja uskoivat.

Apostoli Matteuksen tärkein tehtävä oli erään perimätiedon mukaan Etiopiassa, jossa hän levitti evankeliumin valoa viimeisinä vuosinaan. Mirmena-nimiseen kaupunkiin hän rakennutti pienen kirkon, jonka johtoon hän vihki matkakumppaninsa Platonin. Kristityiksi kääntyi kuitenkin vain muutamia. Moninaisen vainon ja vastustuksen uuvuttamana Matteus vetäytyi yksinäisyyteen korkean vuoren rinteelle. Siellä hänelle ilmestyi nuorukainen sauva oikeassa kädessään ja käski istuttaa sauvan kirkon eteen. Matteus laskeutui vuorelta sauvan kanssa ja teki niin kuin Herra oli nuorukaisen kautta käskenyt. Sauva alkoi versoa ja kantaa hedelmiä, joista valui herkullista hunajaa pisara pisaralta ikään kuin esimakuna paratiisin sanomattomista ihanuuksista. Puun juurelle puhkesi vesilähde, ja kirkon ympärille alkoi kokoontua väkeä ihmettelemään tapahtunutta. Matteus saarnasi heille, ja pian lähteen vedessä kastettiin alueen asukkaita, jotka vapautuivat himoistaan ja epäjumalanpalveluksen pimeydestä.

Slaavilaisessa synaksarionissa marraskuun 16. päivänä muistellaan myös Mirmenan kaupungin hallitsijaa ruhtinas Fulvianosta, joka raivostui apostolille nähdessään alaistensa hylkäävän entiset jumalansa. Hän lähetti sotilaitaan hakemaan apostolin, mutta jumalallinen valo sokaisi heidät niin, että he eivät nähneet tätä, vaikka kuulivatkin hänen äänensä. Fulvianos lähti raivoissaan itse etsimään apostolia sillä seurauksella, että menetti näkönsä. Matteuksen tehtyä ristinmerkin Fulvianoksen silmien päällä tämä sai näkönsä takaisin. Fulvianos lähti viemään apostolia palatsiinsa palkitakseen hänet siellä. Mielessään hän piti kuitenkin Matteusta pelkkänä noitana ja hautoi kostoa. Apostoli tunsi hänen ajatuksensa ja sanoi: ”Tee nopeasti se, mitä Saatana on istuttanut sydämeesi. Minä olen valmis kestämään kaiken Jumalani puolesta, kuten näet.”

Fulvianos määräsi Matteuksen poltettavaksi ja toi nuotion ympärille omat jumalankuvansa rukoillakseen niiltä apua. Mutta kun pyhä apostoli rukoili liekkien keskellä, Fulvianoksen jumalat alkoivat yhtäkkiä sulaa. Fulvianos näki liekkien muuttuvan käärmeen kaltaiseksi ja lähtevän tulemaan häntä kohti. Silloin hän huusi Matteusta avuksi ja käärmeen hahmo alkoi kadota. Fulvianos riensi kohti Matteusta vapauttaakseen hänet, mutta apostoli oli jo kuollut. Ruumis asetettiin arkkuun, joka heitettiin mereen. Fulvianos lupasi hylätä kaikki entiset jumalat ja tunnustaa Matteuksen Jumalan, mikäli Hän vielä suojelisi ruumista meren syvyyksissä.

Seuraavana yönä pyhä Matteus ilmestyi unessa Platonille ja neuvoi rannikolta paikan, johon hänen pyhäinjäännöksensä kulkeutuisivat. Aamulla Platon lähti kristittyjen kanssa ja löysi pyhän ruumiin. Kuullessaan tästä Fulvianos tuli paikalle ja uskoi nyt koko sydämestään Herraan Jeesuksen Kristukseen, ainoaan todelliseen Jumalaan, joka oli suojellut palvelijaansa Matteusta sekä elävänä että kuolleena. Platon opetti Fulvianokselle pyhän uskon totuuksia ja kastoi hänet. Fulvianoksen uudeksi nimeksi tuli Matteus.