Pyhä Dimitri, Rostovin metropoliitta

Pyhä metropoliitta Dimitri (Daniel Tuptalo) syntyi Ukrainassa vuonna 1651. Hän opiskeli teologiaa kuuluisassa Kiovan veljestön koulussa. Daniel oli hyvin lahjakas ja menestyi varsinkin kreikan ja latinan kielissä ja retoriikassa. Varsinaiseksi kutsumuksekseen hän tunsi kuitenkin rukous- ja kilvoituselämän. Päätettyään opintonsa hän meni 17 vuoden ikäisenä Kyrilloksen luostariin, jossa hänet vihittiin munkiksi. Vuonna 1681 Dimitri nimitettiin igumeniksi Maksakovskin luostariin. Johtajan asemassakin hän noudatti askeettista elämäntapaa ja kilvoitteli valvoen, rukoillen ja tehden hyviä töitä. Hänen kaltaisensa igumenit ovat luostarilleen kunniaksi. Niinpä hänen ei suotu olla pitkän aikaa yhdessä paikassa, vaan hänet siirrettiin tuon tuostakin luostarista toiseen, aina sinne missä häntä tarvittiin.

Vuonna 1684 Kiovan luolaluostarin arkkimandriitaksi tuli Varlaam Jasinski (myöhemmin Kiovan metropoliitta). Hän tunsi entisen oppilaansa Dimitrin hengellisen mielenlaadun, oppineisuuden ja kirjalliset lahjat ja antoi tälle tehtäväksi koota ja kääntää kirkkovuoden pyhien elämäkerrat. Pohjois-Venäjällä Novgorodin arkkipiispa Makari (30.12.) oli koonnut pyhien elämäkertoja, mutta Etelä-Venäjällä ei vastaavaa teosta vielä ollut. Elämäkertojen kokoaminen vaati Dimitriltä valtavasti voimia. Hän käytti useita eri lähteitä ja uppoutui työhönsä niin, että näki unissaankin hengellisiä näkyjä, jotka vahvistivat ja innostivat häntä. Työ kesti kaikkiaan 20 vuotta ja vei häneltä terveyden, mutta tuotti suurta hyötyä Venäjän kirkolle. Kirjallisen työnsä ohella Dimitri hoiti hänelle uskottuja kirkollisia kuuliaisuustehtäviä toimien luostarien johtajana eri puolilla Ukrainaa.

Vuonna 1700 Dimitri kutsuttiin Pietari Suuren käskystä Moskovaan, missä hänet vihittiin piispaksi Siperiaan Tobolskin kaupunkiin. Hän otti nimityksen vastaan raskain mielin. Häntä huolestutti kesken jäävä työ pyhien elämäkertojen parissa. Hänen heikentynyt terveytensä petti ja hän joutui vuoteenomaksi. Tsaari kävi vierailulla Dimitrin luona, ja kuultuaan sairauden syyn antoi hänelle luvan jäädä Moskovaan odottamaan paikkaa jostakin lähemmästä hiippakunnasta. Pian sellainen vapautui Rostovista.

Rostovin hiippakunnan papisto oli ukrainalaiseen papistoon verrattuna oppimatonta, sillä pappisvihkimykseen valmistavia kouluja ei ollut. Dimitri ryhtyi korjaamaan puutteita lähettämällä kiertokirjeitä ja perustamalla piispantalon yhteyteen kolmiluokkaisen koulun. Kaikkina sunnuntai- ja juhlapäivinä hän toimitti jumalanpalveluksen ja piti miltei aina opetuspuheen. Samalla hän jatkoi pyhien elämäkertojen kokoamista. Viimeinen osa valmistui vuonna 1705.

Dimitri Rostovilaisen dogmaattisista kirjoituksista merkittävin on Selitys Brynskin opista, joka on suunnattu Brynskin metsistä käsin toimineita lahkolaisia vastaan. Lisäksi hän laati muun muassa kaksi lyhyttä katekismusta sekä Kronikan maailman luomisesta Kristuksen syntymään, jossa hän kuvaa Vanhan testamentin historian. Hän oli myös kuuluisa saarnaaja, jota on kutsuttu Venäjän Kultasuuksi. Hiippakuntaansa hän johti viisaasti ja nautti tsaariperheen kunnioitusta.

Kuolemaansa edeltävänä päivänä Dimitri kutsui luokseen laulajia ja pyysi heitä esittämään itse kirjoittamiaan hengellisiä lauluja. Sitten hän lähetti heidät pois, mutta jätti luokseen kirjurin, joka oli auttanut häntä kirjallisissa töissä. Hän kertoi tälle elämästään, kiitti avusta ja kumarsi hyvästiksi miltei maahan asti. Aamulla metropoliitta löydettiin keljastaan kuolleena rukoukseen polvistuneena.

Dimitri Rostovilaisen muistoa vietetään kaksi kertaa vuodessa, hänen kuolinpäivänään 28.10. ja hänen maatumattomien pyhäinjäännöstensä löytämispäivänä 21.9.